Perhe. Ura. Vapaa-aika. Siinä melkoinen triangeli. Vaihdellen jokainen vie isomman tai pienemmän osuuden. Tuntuu, että tasapainon pitäminen on ajoittain liiankin haasteellista, reunat vaan kilisee, kun välillä joku jossain vyöryy yli laitojen... Toisaalta minulle lyhennetty työviikko on ollut ihana pelastus. Vapaa-aika kulutetaan perheen kesken. Yleensä. Toisaalta taas sitä sitten helposti kasaa ns. välttämättömät menot juuri näille päiville. Kun normaalisti lääkärit, vahvempain vartit, neuvolat, pankkiasioinnit yms. hoitaisi työpäivänä joko aamulla tai iltapäivällä nyt ne kaikki kasaantuvat sitten sille vapaapäivälle ja siitä huomaa, että kalenteri onkin ihan täynnä.
Alkusyksy meillä onkin ollut ihan superbusy. Siitä hiljaisuus. Illalla ei ole voimia avata konetta. Viikonloppuisin ei ehdi, kun haluaa kaiken aikansa valuttaa perheelleen.
Onko muilla äideillä sama ongelma? Vai onko joku kenties keksinyt tähän jonkin ratkaisun, miten jakaa aikansa kolmiolla niin, että tuntee tyytyväisyyttä ja rauhaa jokaisen osa-alueen suhteen? Mä itse olen valmis nostamaan kädet ylös ja toteamaan, että I'll go with the flow ;)
Kiireen keskellä viime päivät by Insta.
Lempifarkut. Kohta hajoavat kokonaan, joten olisi syytä aloittaa uusien etsintä...
Ompun favorite on tällä hetkellä roskien vieminen kaappiin ja sitten oven paukauttaminen topakasti "Kiii!". Vaarana on tietysti se, että roskiin päätyy mahdollisesti jotain sinne kuulumatontakin...
Punaviinimarjoja ja marenkia <3
Koululaisen ensimmäisen päivän vaatteet. Tosin Conssit vaihtuivat Adduihin, kun nauhojen kanssa oli kuitenkin sen verran epävarmaa meininkiä.
Pieni koululainen. Niin pieni ja kuitenkin niin iso... Samanaikaisesti ja vaihdellen.
Pienimmät pojat aloittivat päiväkodissa. Hui! Sinne se meidän Omppu-"vauvakin" hulahti. Ja hyvin on kuulemma mennyt!
Mustikkametsään emme ole ehtineet, mutta onneksi isotäti täytti meidänkin pakastimemme ja antioksidantteja aamiaiseksi on taattu ainakin joksikin aikaa ;)
Eilen esikoiseni heräsi ja lähti kouluun itsekseen. Ja kuvallinen ohjeeni toimi! Jes! Mitään ei unohtunut ja lapsi oli vieläpä ajoissa koulussa. Ihan mahtavaa, miten ylpeä sitä voi jälkikasvustaan olla. Ja samalla niin liikuttunut toisen reippaudesta ja taitavuudesta.
Nyt vielä viikon viimeinen työpäivä pois alta ja sitten pitkän viikonlopun viettoon! Oikein aurinkoista torstaita!
Tsemppiä arjen hulinaan! :) Ymmärrän täysin mistä puhut kun aikani minäkin kuljin pitkää työmatkaa ja teillä kiire on varmasti huimempi kun meillä. Tein itse jo joku aika sitten päätöksen hetkeksi hiljentää työtahtia ja vaihtaa töihin kotikaupunkiin, pienemmässä yrityksessä isompi tontti ja helpompi aikatauluttaa omia töitä. Tästä kesästä lähtien työsopparissa myös etäkeskiviikko joka viikko, joten juniori saa viettää kanssani tavallaan rennon arkivapaan vaikka itse teenkin töitä, saa nukkua pidempään, lueskella rauhassa, piirrellä ja leikkiä kotipihassa jne. Samalla kun itse tekee kirjoitushommia voi pesukone pyöriä ja uunissa kypsytellä loppuviikoksi laatikkoruokaa. Tsemppiä ja aurinkoa syksyyn, kunhan arjen rutiinit alkaa muodostua niin elämäkin helpottuu. Kiitos muuten peräkärryvinkeistä, olivat kullanarvoisia :) Terkuin Heini PS. Kaunis tyylikäs työlook sinulla, samantyyppistä harrastetaan täällä, ja saan näppärästi pyörän peräkärryssä aamuisin kuljetettua paitapuserot ja bleiskat siistinä kun työmatkan ajoasuna on kuitenkin urheiluvaatteet.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Mun kyllä täytyy tosin myöntää, että minulle tuo pitkä työmatka on ihana breikki työn ja kodin välissä. On ihan luksusta saada joka päivä se 50min. omaa aikaa nollata pää ja tehdä asioita, jotka tuovat iloa: käsitöitä tai lukea. Minulle samassa kaupungissa työskentely oli aikoinaan paljon hektisempää - töistä suoraan kauppaan, kaupasta suoraan perhepäivähoitajalle ja sieltä kotiin laittamaan ruokaa. Nyt mulla on joka päivä se 50min. Tehdä tai olla tekemättä. Käsitellä tai olla käsittelemättä. Tosin toki olisi eri asia, jos emme asuisi aivan juna-aseman lähellä ja työpaikka ei olisi Pasilassa - puhumattakaan siitä, että täytyisi ajaa omalla autolla. Mutta tässä nykyisessä tilanteessa se on just bueno :)
PoistaKiva kuulla, että pyöräkärryvinkeistä oli hyötyä! Meilläkin lasten päiväkotimatkat mennään nyt pyöräkärryn turvin.