google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

tiistai 27. elokuuta 2013

SMELLS OF MEMORIES

Minulla on hajumuisti, aivan ehdottomasti. Vaikka luenkin itseni äärimmäisen visuaaliseksi ihmiseksi, huomaan että tuoksut tuovat yhtä painokkaasti mieleen muistoja. Jo lapsena kiinnitin vahvasti huomiota siihen, miten erilaisilta eri kodit tuoksuivat ja rakastin monia vahvoja tuoksuja: bensaa, kanelia, nuotiota.

Yksi rakkaimmista tuoksuista on tartan. Siihen liittyy muistoja kannustuksesta, itsensä ylittämisestä, voitosta - myös pettymyksistä. Keskustan urheilukenttä on kotimme lähellä ja lasten kanssa on kiva tehdä pieni retki sinne iltaisin. Miehen kanssa molemmat jaamme saman nostalgisen tunteen, kun kengän pohja ottaa tartaniin. Ja lenkin juokseminen radalla on jotenkin niin tuttua ja turvallista. Lapsista on mahtavaa pomppia korkeushyppypatjoille ja ottaa leikkimielisiä juoksu- ja pituushyppykisoja. Ja esikoinen nuuskutti ilmaa: "Täällä on sitten kiva tuoksu."





Kotimatkalla nostalgiakuplan rikkoi sitten eräs toinen eletystä elämästä kertova tuoksu, kun eräskään kivijalkaräkälän kanta-asiakas ei jaksanut pidättää kotiin asti. No joo. Elämä on vai miten se nyt meni...

Aurinkoista viikkoa! Tällä viikolla pitäisi päiväkoti + koulunaloitushärdellin helpottaa ja pääsen palaamaan normaalipäivityksiin :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

When did my life get so busy?


Perhe. Ura. Vapaa-aika. Siinä melkoinen triangeli. Vaihdellen jokainen vie isomman tai pienemmän osuuden. Tuntuu, että tasapainon pitäminen on ajoittain liiankin haasteellista, reunat vaan kilisee, kun välillä joku jossain vyöryy yli laitojen... Toisaalta minulle lyhennetty työviikko on ollut ihana pelastus. Vapaa-aika kulutetaan perheen kesken. Yleensä. Toisaalta taas sitä sitten helposti kasaa ns. välttämättömät menot juuri näille päiville. Kun normaalisti lääkärit, vahvempain vartit, neuvolat, pankkiasioinnit yms. hoitaisi työpäivänä joko aamulla tai iltapäivällä nyt ne kaikki kasaantuvat sitten sille vapaapäivälle ja siitä huomaa, että kalenteri onkin ihan täynnä. 

Alkusyksy meillä onkin ollut ihan superbusy. Siitä hiljaisuus. Illalla ei ole voimia avata konetta. Viikonloppuisin ei ehdi, kun haluaa kaiken aikansa valuttaa perheelleen. 

Onko muilla äideillä sama ongelma? Vai onko joku kenties keksinyt tähän jonkin ratkaisun, miten jakaa aikansa kolmiolla niin, että tuntee tyytyväisyyttä ja rauhaa jokaisen osa-alueen suhteen? Mä itse olen valmis nostamaan kädet ylös ja toteamaan, että I'll go with the flow ;)

Kiireen keskellä viime päivät by Insta.

Lempifarkut. Kohta hajoavat kokonaan, joten olisi syytä aloittaa uusien etsintä...

Ompun favorite on tällä hetkellä roskien vieminen kaappiin ja sitten oven paukauttaminen topakasti "Kiii!". Vaarana on tietysti se, että roskiin päätyy mahdollisesti jotain sinne kuulumatontakin...


Punaviinimarjoja ja marenkia <3

Koululaisen ensimmäisen päivän vaatteet. Tosin Conssit vaihtuivat Adduihin, kun nauhojen kanssa oli kuitenkin sen verran epävarmaa meininkiä.

Pieni koululainen. Niin pieni ja kuitenkin niin iso... Samanaikaisesti ja vaihdellen.

Pienimmät pojat aloittivat päiväkodissa. Hui! Sinne se meidän Omppu-"vauvakin" hulahti. Ja hyvin on kuulemma mennyt!

Vaihteeksi töissä. 

Mustikkametsään emme ole ehtineet, mutta onneksi isotäti täytti meidänkin pakastimemme ja antioksidantteja aamiaiseksi on taattu ainakin joksikin aikaa ;)

Eilen esikoiseni heräsi ja lähti kouluun itsekseen. Ja kuvallinen ohjeeni toimi! Jes! Mitään ei unohtunut ja lapsi oli vieläpä ajoissa koulussa. Ihan mahtavaa, miten ylpeä sitä voi jälkikasvustaan olla. Ja samalla niin liikuttunut toisen reippaudesta ja taitavuudesta.

Nyt vielä viikon viimeinen työpäivä pois alta ja sitten pitkän viikonlopun viettoon! Oikein aurinkoista torstaita!

perjantai 16. elokuuta 2013

BOYS' ROOM

Poikien jaettu valtakunta. Jotain tuolta vielä puuttuu, mutta ehkäpä se ajan kanssa rakentuu siitä mieleiseksi :)











 


maanantai 12. elokuuta 2013

Varustelua

Kauden vaihtuessa ja koulun sekä päiväkodin alkaessa pitää tietysti tehdä myös erinäisiä hankintoja. Suorastaan järkytyin siitä, millainen hankintalista paperille piirtyi :P Pienemmille on nyt reput, tossut ja rensselit valmiina. Reput ovat jo isompien poikien vuosia vanhat Marimekot, joissa käyttö näkyy, mutta hyvin pelittävät, joten uusien ostamiselle ei ollut mitään syytä. Meillä repuissa ei kanneta päiväkodin ja kodin väliä oikeastaan mitään muuta kuin mahdolliset askartelut/piirustukset sekä pyykkipussit - vaihtovaatteet, tossut, kumisaappaat yms. säilytetään päiväkodissa, joten kokoa ei repuilla tarvitse ihmeemmin olla. Tossut pojat kävivät itse valitsemassa Calossista . Isompi päätyi Petit by Sophie Schnoorin päheisiin pääkallotossuihin ja pienempi Fuzziesin söpöihin sammakoihin, molemmat ovat nahkaa, mutta niissä on hyvin pitävä kumipohja, josta tykkään kovasti - monet nahkapohjalliset kun tuppaavat kulumaan käytössä liukkaiksi. Lisäksi piti ostaa saappaita, turhaan kirpputoreja kierreltyäni tilasin ne lopulta Country Attiresta, josta olen tilannut kaikki meidän Hunterimme ja jota voin suositella omien kokemusteni perusteella lämpimästi! Ilmainen ja nopea toimitus, järkevän hintaiset tuotteet ja usein hyviä alennuksia, esim. Nopun Joulesin saappaat löytyivät alennusmyynnistä 13 punnalla... Huntereista sen verran, että oman kokemukseni perusteella suosittelen pienemmille lapsille käyttösaappaiksi valitsemaan ehdottomasti First Wellies -mallin. Tavallisessa mallissa pohja on paksu ja korko tulee hyvin esiin - kenkä on raskas ja leikeissä myös hankala. Meillä noita klassisempia on siis käytetty puhtaasti kaupunkisaappaana. First Welliesit ovat huomattavasti kevyemmät ja niissä on normaali kanta, istuvat oikein mukavasti pieneen jalkaan.


Näistä saakin ehkä vihiä, että syksy on meillä mahdollisesti sini-punainen - siitä lisää myöhemmin.





Nimikointi on luonnollisesti yksi asia, mikä tulee kyseeseen siinä vaiheessa, kun lapset lähtevät kodin ulkopuolelle hoitoon. Itse tykkään nimikoida muuten kuin töhertämällä pesulappuun, ihan sen takia, että meiltä kaikki vaatteet lähtevät kiertoon - joko veljeltä toiselle tai sitten jollekin ihan muulle (kaikkea kun ei ole tilaa säilöä, vaikka kuinka haluaisi). Etsin aika kauan nimikointitarroja ja lopulta päädyin Mine4Suren School Packiin. Söpömpiäkin olisi löytynyt, mutta ne olisi joutunut tilaamaan rapakon takaa pitkällä toimitusajalla ja alvit vielä päälle. Mine4Sure oli järkevän hintainen, EU-alueella ja toimitus sisältyi hintaan (ja vaikuttaisi vieläpä nopealta, sillä kun torstaina tilasin, kolahti perjantaina postilaatikkoon ilmoitus, että tilaus on postitettu) plus löysin vielä alennuskoodin (SCHOOL13), jolla sai tuosta School Packista -20%. Yhteensä lähes 200 erilaista tarraa/silitettävää nimikointinauhaa ja hintaa 26,50e toimituskuluineen. Ei siis hirveästi haitannut, että tarrojen ulkonäkö ei ollut niin pro kuin jenkkifirmoissa ;) Tilasin pelkällä sukunimellä + kuvalla, joten kaikkien poikien tavarat, kengät ja vaatteet saa nimikoitua samoilla tarroilla, saahan niihin tussilla lisättyä nätisti eteen vielä nimikirjaimet, jos on tarvis...




Lukelle toki hankittiin kouluun kaikenlaista härpäkettä. Poika sai valita nämä itse ja ehkä joku jossain yllättyi, kun valinta osui vihaisiin lintuihin. Nyt on penaali jo koristeltu saman aihepiirin tarroinkin, kaunistakaunista. Reppu ostettiin jo aikaisemmin, päädyimme Vauden reppuun, koska halusin repun, joka menisi useamman vuoden. Mielestäni reppu ei ole kertakäyttötavara, joka vaihdetaan vuosittain uuteen... Lähdimme siis etsimään reppua ns. kunnon ulkoiluvälinevalmistajilta. Lähinnä Fjällräven ja Vaude olivat loppusuoralla ja Vaudeen päädyimme, koska säädöt istuivat pikkuveljellekin, joka siis käytti reppua vaelluksellamme. Jo ekaluokkalainen kantaa repussaan melkoisen määrän kirjoja, joten rinta- ja lantiovyö sekä kunnolliset säädöt ja pehmustetut olkahihnat olivat repulle tärkeitä ominaisuuksia. Poika itse tykkäsi repun "isojen poikien" ulkonäöstä ;)

Koululaisen ostoslista näytti seuraavalta:

-reppu (hyvillä säädöillä, rinta- ja lantiovyöllä)
-penaali
-kynä, viivoitin, kumi, teroitin
-kansio tärkeiden papereiden säilyttämiseen/kuljettamiseen
-rannekello (en halua, että sikälimikäli ostetaan lapselle nyt jossain vaiheessa kännykkä, niin sitä kaivetaan jatkuvasti suojapussukasta esille aamulla kouluun kävellessä ja aikaa tarkastaessa)
-kännykkä (ostetaan varmaankin jossain vaiheessa syksyä, kun mies lähtee kouluun ja lapsella ei ole enää saattajaa ja hakijaa päivittäin)
-heijastimet (reppuun, takkiin)
-avaimet (ellei ole jo) sekä avainnauha, jossa turvalukko ja vara-avaimet jollekin tuttavalle, joka on lähettyvillä esim. naapuri
-kengät, jotka lapsen helppo pukea itse (meillä ainakin ekaluokkalaisen kanssa tulee eteen tilanne, jossa nauhojen sitominen ei ole vielä täysin hanskassa, mutta kuten kai suurimmassa osissa ala-asteista, tulee sisällä olla ilman kenkiä)
-sisäkengät (meillä taidetaan käyttää ihan vain Crocseja)
-farkkuja
-"isojen poikien" t-paitoja, pitkä- ja lyhythihaisina (mulla oli aika tarkka tuomari, joka rankkasi vaatteet kategorioihin "koululaisille sopiva" ja "vauvamainen" ;)
-neuletakki ja huppari
-siistimpi syystakki esim. parka
-nimikoitu pussukka liikuntatunneille
-lappuja, joihin kirjoitettu oma nimeni ja puhelinnumeroni (koulun alku tarkoittaa toivottavasti paljon uusia kavereita ja koulun ulkopuolisten "leikkitreffien" sopiminen on huomattavasti helpompaa, kun tietää vanhemman nimen ja puhelinnumeron ;)
-kontaktimuovia kirjojen ja vihkojen päällystämiseen
-nimikointilappuja


Minä, joka nykyisin olen melkoinen anti-shoppailija, olen ilmeisesti jollain tavalla kanavoinut uuden elämänvaiheen tuomaa jännitystä varustelistan suorittamiseen. Se on jotain kouriintuntuvaa, sellaista, mitä ainakin tämän uuden elämäntilanteen suhteen voi hallita ja konkreettisesti saa jotain aikaiseksikin. Uskon, että kaikki sujuu hyvin, mutta kyllähän se silti jännittää. Sopeutuuko lapsi kouluun, saako hän helposti ystäviä, millainen oppimisilmapiiri on, millainen opettaja, oppiiko hän kulkemaan koulumatkat turvassa jne. Ja entäpä tuo pienin, miten hän sopeutuu päiväkotiin? Vanhemmat pojat menivät päiväkotiin vasta 3- ja 5 -vuotiaina, joten tämä on minulle täysin uutta... Ja luonnollisesti kaikkea uutta jännittää. Oli syytä tai ei.


Kuuluuko teidän syksyynne jotain uutta ja jännää?

lauantai 10. elokuuta 2013

Vintage flowers

Meidän torilla istuu lauantaisin varmaan 100 -vuotias vanha mies myymässä kukkia. Kimput ovat ihastuttavan vanhanaikaisia. Niistä tulee heti mieleen oma isomummi, tämän pikkukukalliset päivämekot ja huolella hoitamat kukkapenkit, joissa kasvoi kultapiiskuja, leijonankitaa, orvokkia ja pioneja.

Ostin sedältä kimpun leijonankitaa ja harsokukkaa. Onko somempaa nähty?






Itse sidoin äidin puutarhan kukista samaa tyyliä mukaellen kimpun kirjahyllyn päälle. Kimpun kuningattarena toissakeväänä istuttamani Queen Elizabeth ruusu.





Liljat ovat myös suosikkejani. Viime aikoina olen myös tykästynyt vanhoihin kukkatauluihin. Tähän mennessä tosin olen onnistunut löytämään vain yhden... Ja jotenkin tietyt kukkakuositkin ovat alkaneet puhuttamaan, niistä ehkä tyynyjä tai kenties jopa verhot? En tiedä, pitäisikö tällaisesta keski-ikäistymisestä huolestua, kun 30 on vielä sentään pari vuotta aikaa :D


Sivupöydän (ts. randomkamakeräämön, kuten kuvasta näkyy ;) jalat ja eteisen jakkara odottavat maalisutia, mutta jälleen suuri vaikeus päättää, jotta valkoista, mustaa vai harmaata...


Kaunista sunnuntaita!


//There is an old man on the farmer's market, I would guess he's closer to hundred than eighty, selling small bouquets of flowers. There is something very nostalgic about these small bouquets, their old fashioned charm is impeccable and they remind me of my great grandma with her flowery day dresses and her garden where se used to grow flowers like violets, pionys, snapdragon and asters.

Triangular

Koululainen valitsi itselleen uudet lakanat. Poika vaikuttaisi kovasti tykästyneen kolmioteemaan, sillä muutkin osat petauksesta ovat hänen itse valitsemiaan. Tosin äiti oli sneaky ja kuljetti lapsensa Hemtexiin välttääkseen vihaiset linnut ja kumppanit ;)

Ison pojan puoli alkaakin olla tämän myötä melkein valmis. Sängyntaustaseinä odottaa vielä lintutaulua, jonka poika valitsi taannoiselta Lapin matkalta, ja sängynaluslaatikot mustaa maalia (kyllä, edelleen), sitten se olis niinku ready. Mutta hei, melkein siellä!




Seuraavat lakanat kyllä voisivat olla vaikka raidalliset ;)


//My first born and I went shopping for some sheets. He picked out these triangular ones that he seems to have a soft spot for at the moment since he has picked out the triangular pillows as well. Did avoid Angry Birds and sorts and took him straight to Hemtex ;) I think his side of the room is coming together pretty nicely, still lacking some final touches but atleast I know we're getting there shortly.

Loman loppu, arjen alku

Mikä lomassa on parasta? Se, että voi mennä juuri niin paljon tai juuri niin vähän kuin haluaa. Meidän loppulomamme oli ihan täydellinen, kotona oloa, maaseutumatkailua, mökkeilyä. Ja tapasin mä muutaman bloggarinkin lounastelun merkeissä, mutta me ei taideta olla kunnon bloggareita, kun ei kenelläkään ollut kameraa mukana ;) Tuli siis tehtyä kaikkea, mistä tuli hyvä olo. Tarkoitus oli tehdä vielä viikonloppuna minivaellus, mutta se nyt jäi... Ei liikaa tekemistä. Katsotaan myöhemmin, onhan tässä vielä aikaa ennen kunnon syyskelejä.

Omppu on kova poika tekemään hiekkakakkuja. Perhepuisto on lomamust!

Maaseutumatkailimme Suomen vanhimpaan kartanomuseoon (joka kesäinen traditio jo omasta lapsuudesta), paikka on käymisen arvoinen pelkästään kahvilan vuoksi: vanhat astiat ja pitsiliinat sekä vanhojen reseptien mukaan tehdyt silmiä ja makuhermoja hivelevät herkut <3






Omppu-parka on sairastanut lomalla jälleen sitkeää silmätulehdusta, eilen kyynelkanavat sondeerattiin toistamiseen, joten toivotaan, että tällä kertaa tepsii!




Ja sitten mökkeiltiin. Ompusta oli jännittävää kulkea kottikärryillä polttopuukuorman päällä siltaa pitkin mökiltä saunasaareen. Ja sitten piti tietysti itse työntää kärryjä - kun päättäväisyyttä oli tarpeeksi, niin liikahtivathan ne ;)

Käytiin marjassa - tosin poikien tuokkoset oli nopeasti tyhjennetty parempiin suihin.

Pikkuveljet tykkäsivät polskia matalassa päässä - isoveli hyppiä laiturilta.


Puille on kasvanut jalat.

Pommi, sivuhyppy, mahapläts, keikaus - mitä näitä nyt oli. Veteen pääsee monella tavalla.


Välipalaksi köyhiä ritareita vadelmakermalla.


Illalliseksi itse loimutettua lohta.


Nyt, kun viimeisetkin lomat on lomailtu, on hyvä keskittyä syksyyn. Meidän elokuumme on tänä vuonna normaalia jännittävämpi. Esikoinen aloittaa koulun ja pienemmät menevät päiväkotiin. Äitiä jännittää ja lapset ottavat asian lungisti. Näin päin se kai onkin hyvä...


Loistavaa lauantaita!

Suositut tekstit