google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

tiistai 31. joulukuuta 2013

LOOKING BACK AND GOING FORWARD


Tammikuussa 2013

- palasin töihin ja mies jäi hoitovapaalle
- pikkuveljeni juhli penkkareitaan - itse olin töissä
- kävimme usein hiihtämässä ja söimme liikaa laskiaispullia - kotipäivistä piti ottaa kaikki irti
- Omppu oppi kävelemään - itse olin töissä
- tein töitä ti-to, vapaapäivinäni mies opiskeli pääsykokeisiin

 Helmikuussa 2013


- kävimme paljon laskettelemassa
- Omppu täytti 21. päivä vuoden, 
käytin paljon aikaa Petteri Kaniini-synttärien järjestelemiseen
- pulkkailimme ja nautimme lumisateesta
- paistoimme laavulla makkaraa
- Nopu aloitti kerhossa ja minun työssäkäyntiini alkoi löytyä rutiini


Maaliskuussa 2013

- oli kuvien perusteella erittäin aurinkoinen, 90% kuvista ovat aurinkoa ja ulkoilua
- laskettelimme paljon, esikoinen pääsi ensimmäistä kertaa isoimpiin mäkiin ja nautin siitä, että meillä oli yhteinen harrastus
- täytin 28 ja aloin ensimmäistä kertaa potea jonkinlaista ikäkriisiä
- olin asumistilanteemme vuoksi äärettömän stressaantunut, mies piti minut jossakin määrin järjissäni
- Nopu halusi ruveta laskemaan ilman valjaita, Omppu nautti pulkkamäestä
- sain palkankorotuksen, mikä piristi mieltä suunnattomasti


Huhtikuussa 2013

- nautimme täysin rinnoin keväästä ja auringosta
- kävimme perinteisesti tivolissa ja lennätimme leijaa
- retkeilimme Asikkalassa
- bongailimme lasten kanssa kevään ensi merkkejä
- kävimme lasten kanssa usein rannassa seuraamassa jäiden sulamista



Toukokuussa 2013

- bongasimme ensimmäiset lehdet puissa ja nautimme ensimmäisistä hellesäistä
- kävimme kesän ensimmäisellä piknikillä
- hullut lapseni heittivät talviturkkinsa lähirannallamme äitienpäivänä
- vappu aaton aattona kävimme perinteisesti Linnanmäellä
- Nopu täytti 25. päivä 5-vuotta
- Luke juhli eskarin päättäjäisiä ja alkoi odottaa koulunalkua
- juhlimme Nopun 5 -vuotissynttäreitä minilomalla Flamingossa pojan oman toiveen mukaisesti



Kesäkuussa 2013


- muutimme kesäkuun ensimmäisenä päivänä uuteen kotiimme kaupungin keskustaan
- seurasimme prinsessa Madelinen häitä samalla uudelle kodillemme skoolaten yhdessä Ompun kummien kanssa, olin äärettömän onnellinen
- lapset sopeutuivat city-elämään ennalta-arvaamattoman nopeasti, he tutustuivat heti naapuruston lapsiin ja viettivät onnellisia kesäpäiviä sisäpihalla
- kävimme uimassa normaalia vähemmän, koska ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen läheisin ranta oli yli 500 metrin päässä :D
- vietimme city-juhannusta, mikä oli tosi ihanaa
- aloimme varustautua heinäkuun Lapin vaellusta varten
- pikkusiskoni muutti takaisin Suomeen
-perustin tämän blogin uuden elämäntilanteen myötä


Heinäkuussa 2013


- pidin ensimmäisen kesälomapätkäni (lomaa oli kertynyt melkein 2kk)
- mies sai opiskelupaikan toivomastaan paikasta Helsingissä
- olimme viikon mökkeilemässä, lapset rakastivat sitä aikaa yli kaiken
- pojat kävivät uimakoulun, Nopu oppi räpiköimään pinnalla ja Luken osaaminen jalostui oikeaksi uimataidoksi
- lähdimme reiluksi viikoksi Lappiin, joista 5 päivää vietimme vaelluksella (Luosto-Pyhä 38km) ja 3 päivää Rovaniemellä hotelli Pohjanhovissa, tämä jäi mieleen koko vuoden hienoimpana kokemuksena
- loma jatkui palattuamme ja kävimme mm. perinteisellä kotiseutumatkalla Urajärven kartanossa, juhlimme serkkuni rippijuhlia, vietimme hellepäiviä ja nautimme kesästä



Elokuussa 2013


- pidin seuraavan kesälomapätkäni ja lomailimme Luken toiveiden mukaisesti mökillä vielä viimeisen kerran ennen koulun alkua
- esikoisestani tuli koululainen ja kaikki stressini pojan pärjäämisestä yksin pitkät iltapäivät ja illat kotona katosi, kun elämäämme tupsahti ihana arjen enkelimme S
- mies oli ensiviikot pojan kanssa harjoittelemassa kouluunlähtöä, sen jälkeen poitsu selviytyi ohjekuvani avulla :D
- 21. päivä, Ompun ollessa tasan 1v6kk, aloittivat pienemmät pojat päiväkodissa ja mies vaihtoi koti-isän roolinsa opiskelijan rooliin
- teimme Jeren kanssa ensimmäisen yhteisen kuvauskeikkamme ja kuvasimme myös omat perhekuvamme
- saimme pientä stressiä siitä, että lapset saivat hoitopaikan keskustan ulkopuolelta, 4km toiseen suuntaan juna-asemalta - olin aika puhki stressatessani, miten me autottomina kuljettaisimme pojat hoitoon



Syyskuussa 2013


- siirryin 3 päiväisestä työviikosta 4 päiväiseen, tuhlasin kuitenkin vielä vuoden loppuun asti kertyneitä lomapäiviäni tekemällä 3 päiväistä työviikkoa
- poikien hoitopaikka osoittautui aivan ihanaksi, päätimme selviävämme talvenkin kuljetuksista pyöräkärryn ja nastarenkaiden voimin
- retkeilimme paljon syksyisessä luonnossa ja nautimme vastapainoksi täysin rinnoin city-elämästä



Lokakuussa 2013


- vietimme syyslomaa ja kävimme Tukholmassa
-Lukella oli ongelmia koulussa muutaman toisen pojan kanssa, mikä aiheutti huolta ja murhetta
-esikoiseni täytti 7, järjestimme ehkä järkyttävimmät lastenkutsut ikinä
-nautimme kauniista syyspäivistä ja iloitsimme siitä, miten paljon positiivista palautetta nuorimmaisemme päiväkodista saivat
-kuun lopussa kävimme miehen kanssa kahdestaan minipiipahduksella Tallinnassa
-mies täytti 30-vuotta


Marraskuussa 2013


-juhlimme miehen 3kymppisiä Movember-teemalla
-samoissa kemuissa Jere kysäisi kahvinjuonnin lomassa, josko meidän pitäisi ryhtyä yhteistyöhön - kuun lopussa syntyi Lumo Photography
-yritin selvitä syysmasennuksestani ja aloitin 10 neulontaprojektia, joista harva valmistui
-Luken koulutilanne alkoi helpottaa hänen osaltaan, olin äärettömän ylpeä esikoisestani
-nautin suunnattomasti kuopuksen "taaperoitumisen" seuraamisesta
- odotin innoissani ensimmäistä joulua omassa kodissa


Joulukuussa 2013


-saimme heti joulukuun alkuun lunta, joka jäi lyhytkestoiseksi iloksi
-vietimme viikon sisällä kaksia valmistujaisia - sekä pikkuveljeni ylioppilasjuhlia että pikkusiskoni valmistumista oikeustieteiden maisteriksi
-kävin pikkusiskon kanssa tyttöjen reissulla Englannissa ja aloin haaveilla, että joskus tulevaisuudessa muuttaisimme Manchesteriin - ollessani poissa, oli Omppu oppinut sanomaan "ishhi" (aiemmin olimme "äitiiii" ja "äitti", äänenpainosta tiesimme kumpaa milloinkin tarkoitettiin)
-Lumo Photography alkoi saada tuulta purjeiden alle, teimme myös meille tärkeitä hyväntekeväisyysprojekteja
-olin ensimmäisessä radiohaastettelussani vanhempaintoimikunnan jäsenen roolissa, jännitti
-vietimme joulun omassa kodissa <3
-perustin lukupiirin paikallisten äitien kanssa, josta tuli melkoinen suksee ja ensimmäinen tapaaminen antoi aivan mahtava fiiliksen - juuri tätä mä olin kaivannut!


Tulevalta vuodelta toivon lisää rohkeutta itselleni tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä asioita, joilla koen olevan merkitystä. Tämän vuoden parasta antia ovat olleet maistiaiset siitä, miten itsekin voin vaikuttaa itselleni merkityksellisiin asioihin. Aion ehdottomasti käyttää enemmän aikaa itseeni sekä parisuhteeseeni miehen kanssa, mutta myös yksittäisesti jokaiseen lapseen. Tämän aion toteuttaa ihan tarkasti kalenteroimalla jokaiselle niitä omia hetkiä, koska muuten ne tuntuvat jäävän tässä arjen pyörityksen keskellä... Muuton myötä olemme eläneet jonkinlaista stressivaihetta - kolme vuotta saman katon alla kolmen sukupolven kanssa tekivät tehtävänsä ja nyt on ollut vaikeaa löytää taas sitä omaa polkua... Tätä aion tampata entistä enemmän, mitä me haluamme elämältämme ja minne haluamme miehen kanssa perhettämme ja parisuhdettamme viedä. Haluan tehdä enemmän asioita miehelleni, koska hän on super ja tekee valtavasti meidän perheemme eteen. Haluan olla ekologisempi ja vähemmän materialisti. 
Siinä muutama tavoite ja toive tulevalle vuodelle. Lupauksia en tee, mutta yllä olevia lupaan tavoitella parhaimpani mukaan ;)


Ihanaa tulevaa vuotta 2014!

perjantai 27. joulukuuta 2013

XMAS

Mulle joulu kyllä aina vähän niin kuin loppuu Tapikseen. Sen jälkeen sitä ei oikein enää jaksa innostua. Koristeista kyllä nautin sinne loppiaiseen saakka, pitäähän sitä nyt... Tänään monilla on ollut paluu arkeen, mutta meillä lomaillaan vielä - wau - melkein kaksi viikkoa! Jotenkin todella tervetullut tällainen pidempi breikki keskelle tätä harmautta ja vesisadetta. Vaikka pienen kriisin vetäisinkin jo lasten kanssa siitä, että joululomaan ei tänä vuonna kuulu hiihtoa tai pulkkamäkeä - vaan Messilässäpä onkin talvi. Joten kai me suunnataan sitten laskettelemaan joku päivä, niin hullulta kuin ajatus tässä vesisateessa tuntuukin. Mahtavat lumitykit huutaa hoosiannaa...

No mutta siihen jouluun. Joulu oli just sellainen kuin pitikin. Aamulla vähän ärräpäitä, kun lapset menivät pitkin seiniä ja tuntui, että kotona vallitsi kahden päivän siivousoperaatiosta huolimatta kaaos. Piti ehtiä haudoille ja vanhempien luokse saunomaan jne. Mutta sitten vain annettiin olla, istuttiin sohvalle kainalokkain katsomaan lumiukkoa samalla kun riisipuuro hautui kattilassa lounaaksi ja joulumieli asettui paikoilleen. Illalla oli sitten asiaankuuluvat syöttöjuhlat, oli vain niin kova nälkä, etten edes ehtinyt ottaa kuvia kaikista ihanista tarjottavista ennen kuin porukka iski kiinni :D Pukki lahjoi lukuisat Ikean kassit tyhjiksi, oli vähän outo ja tuli ajoissa, mutta lapsista se oli ihan yhtä fantastista. Omppu onkin nyt sitä mieltä, että aina kun summeri soi, on siellä "Pukkiii!". Ehkä se pääsiäiseen mennessä luopuu uskosta...

Pitääköhän ensi vuonna Ompunkin saada oma mökki?



Meidän kuusessamme oli tänä vuonna lasipalloja hopean, harmaan, murretun kullan ja malvan sävyissä. Sekä lisäksi vuodesta toiseen kulkevia koristeita. Aattoaamuna pojat lisäsivät omat koristeensa: lasiset hälytysajoneuvot, ankan, robotin ja urheilupalloja. Yleensä nämä koristavat poikien huoneen omaa pikkukuusta, mutta tänä vuonna jätettiin välistä, lasikoristein koristeltu kuusi lastenhuoneessa tuntui taaperon kanssa vähän turhan hasardilta...



Omppu oli aattoaamuna vauhdissa, poika selvästi imi jännityksen ilmasta tai jotain...


Lopulta pikkutonttu väsyi riehumiseensa...

Pöytäkoristus on vähän sellainen second best -vaihtoehto. Tarkoituksena oli hakea vakkarifloristilta jotain megaihanaa, mutta aatonaaton shoppailuturnee äidin ja siskon kanssa vei mehut täysin, joten pöytään päätyi havuja, joulupalloja ja yksi amarylliksen kukinto :D

Pukki tuli! Omppu oli vielä tässä vaiheessa hieman jäässä, mutta piristyi kyllä, kun tajusi, että tässä oikeasti saadaan tuolta kaverilta lahjoja... Lahjavirran välissä poitsu kävikin varkaisilla veikkojensa lahjakasoilla, kohteliaasti pakettivaras kyllä totesi: "Kiitoosshhh", kun kääntyi varastettu lahjus käsissään kohti omaa kasaansa.

Jouluhalko.  Sisällä valkosuklaamoussea, päällä suklaaganache. Kuusenhavut ovat rosmariinin varsia ja kävyt boysenmarjoja, jälkimmäistä mies ei oikein tajunnut, kun ahaa-elämykseni kaupassa purin "Boysenmarjat on niiin hyviä käpyjä!", mutta lopputuloksessa asia oikeni hänellekin ;)
Pinnasta tuli "kaarnamainen", kun kuorrutteen levitti veitsellä ei huolitellusti.


Joulupäivänä isovanhemmilla, josta suunnattiin koko porukka anopille syömään.


Koko katras. Juuri niin tärähtäneenä kuin ovatkin ;) Isoimmalta on jo punainen rusetti kadoksissa, muuten mätsäisivät täydellisesti (kröhm, kröhm, asukokonaisuuksien mätsäämiseen käytettiin taas paljon aikaa - fiksaatio kun on, ettei saa olla liian mätchymätchy, mutta joku punainen lanka kuitenkin) :D Mun murut.

Mies sai joulupukilta pitsakiven (tai appivanhemmilta). Minä sain loistavaa pitsaa. Jes!


Harmillisesti kamerani vaatisi ilmeisesti huoltoa, jotenkin tarkennus on ihan pielessä ja näin surkeassa valossa kuin mitä tällä hetkellä on tarjolla, kamera ei toimi sitäkään vertaa. Pitänee kiikuttaa se JAS Tekniikkaan, kunhan kerkeän... Ärsyttää vain vietävästi, kun tämän joulun kuvat ovat nyt todella ala-arvoisia. Täytyy vain toivoa, ettei se saanut kosteutta Lake Districtin keikalla...

Nyt hyökkään sohvalle sipsipussin, jouluoluen ja suklaakonvehtien kimppuun (herkkukombo eikö vain?) ja aloitan LOTR-maratoonin (tod.näk. nukahdan jo kesken ensimmäisen leffan).

Muksaa illan jatkoa!

maanantai 23. joulukuuta 2013

HAPPY HOLIDAYS!

Tuntuuko jostain toisestakin siltä, että joulukuun päivät ottavat suorastaan kiihdytysajot näin aattoa kohden? Minusta ainakin tuntuu juuri siltä! Tai sitten täytyy vain todeta, että aikataulutus ei ole paras puoleni ;) Mutta nyt alkaa kaikki olla kutakuinkin ready, bataattilaatikko on valmistumassa, valkosuklaamoussella täytetty jouluhalko odottaa kuorrutusta vaille jääkaapissa, kuusi on koristeltu ja kaunis, piparkakkutalo on koristeltu ja sen jälkeen erään pienen vikkelän otuksen toimesta koristeistaan riisuttu, lahjat ovat melkein paketoitu (aaton aaton parasta puuhaa on viimeisten lahjojen paketointi, tottakai) ja koti tuoksuu kuusipuulle ja hyasinteille. Joulu on todella ovella!




Tänä vuonna kaikki läheisimmät kokoontuvat meille, mikä on aivan ihanaa! Anoppi, omat vanhempani, siskoni puolisoineen ja pikkuveli mahdollisesti koirineen - kaikki saman pöydän ääressä. Jokainen kokkluailee jotain ja joulumenu on ehkä lähtenyt vähän lapasesta, tai riippuu tietysti siitä, minkälaiseen runsauden sarveen on tottunut :D Tämän joulun menu sisältää ainakin

graavilohta
mätiä, smetanaa ja sipulisilppua
punajuuripateeta
viikuna-mozzarellasalaattia
kinkkua
rosollia


kalkkunan rintafileetä ja glögikastiketta
bataattilaatikkoa
imellettyä perunalaatikkoa
lanttulaatikkoa
porkkanalaatikkoa
maksalaatikkoa

Buche de Noel eli jouluhalko
luumukakkua
juustoja ja tyrnihilloa


Odotettavissa on siis järkyttävä ähky, takuuvarmasti. Mutta aatto ei ole aatto ellei siihen sisälly ylensyöntiä - lahjoista en niin välitä ;)



Tänä jouluna tuntuu, että olen suorastaan kipeän kiitollinen kaikesta. Jotenkin tänä vuonna kaikki on ihanan tasaista, ei suurempia järkytyksiä, menetyksiä, elämän muutoksia - ja pitkästä aikaa omassa kodissa. Vaikka aina välillä sitä tuntuukin, että elämä potkii päähän, niin on sitä vain todettava, että kyllä sitä on saanut aika suurella kauhalla sitten kuitenkin. Erityisesti tämän tiedostus on lisääntynyt, kun olen tässä pari päivää lukenut Lumon hyväntekeväisyysjoulukamppikseen tulleita kirjeitä perheiltä, joista yhdelle (ja toivottavasti tulevaisuudessa monelle muulle) annamme joululahjaksi ilmaisen perhekuvauksen. Miten monta haavoittunutta ihmistä, väärin mennyttä elämää ja julmaa kohtaloa... Tarinoita, joissa joulu ei ole taianomainen juhla, vaan julmaa ivaa, joka naljailee kaikelle sille, joka itseltä on viety. Muutamia kyyneliä on siis vuodatettu sen äärellä, mutta myös imetty uutta voimaa omaan elämään sekä vahvaa uskoa siihen, että pienikin teko (vaikka sitten se perhekuvaus) voi olla yhden ihmisen unelman täyttymys ja se, että antaa pyytettömästi jollekin toiselle tuo aina tuplasti takaisin.




Rakkaus, ilo, huumori, onnellisuus, maistuvuus, yllätyksellisyys, herkullisuus, ihmetys, rauhallisuus ja ennen kaikkea kiitollisuus. Siinä meidän joulun teemat. Näistä jokaista toivon isolla kauhalla myös teille!

Hyvää joulua!

maanantai 16. joulukuuta 2013

JOURNEY BRITANNICA

Mulla ei muuten sitten ole aavistustakaan, mitä kieltä yllä oleva otsikko on. Ei ainakaan suoraan yhtäkään niistä kuudesta, joita olen elämäni aikana opiskellut. En siis yritä olla fiksu, se vain näytti kivemmalta kuin "Matka Britteihin" :D Toisin sanoen siis, kotona ollaan. Itse asiassa olen ollut jo melkein viikon, mutta tässä on ollut mukamas kaikkea tärkeää. Niin kuin työ. Ja perhevelvollisuuksia. Älyttömän ärsyttävä viimeisiään raksuttava tietokone. Sen semmoista. Monta hyvää tekosyytä  ;)

Mutta reissu oli siis jees. Mä vaan niin tykkään Manchesterista! Aiemmin olemme matkailleet siellä perheenä ja oli se oikein mukava näin aikuisten reissullakin. Tykkään kaupungista, tykkään sijainnista ja siitä, että sieltä voi näppärästi tehdä päiväretkiä lähelle ja kauas. Parin tunnin ajomatkan päässä kun sijaitsee monta mielenkiintoista kaupunkia, Lake Districtin upeat vaellusmaastot ja Pohjois-Walesin ihastuttavat vanhat linnat sekä henkeäsalpaava rannikko dyyneineen. Ja kun kaupunki itse on kompaktin kokoinen, hyvine museoineen ja ostosmahdollisuuksineen niin mikäs siinä matkaillessa. Oli hassua, miten viime vuotisen kuukauden Machester-reissun (tai sinä aikana ehdittiin kyllä koluta saarta vähän muillakin suunnilla) jälkeen tuntui paluu sinne oikeastaan melko kotoisalta... Mutta nyt siis kuvia reissulta. Ihan kamalasti niitä ei tällä kertaa tullut otettua, mikä sinänsä oli yllätys - jotenkin olin odottanut, että matkustus ilman lapsia olisi yhtä kuin valokuvaussulkeiset non-stop ;) Mutta ehkä näistä jotain irti saa... Pahoittelen jo etukäteen Lake District-kuvien surkeutta, meille osui todella kurja sää ja ylhäällä tuuli 60m/s samalla kuin sade piiskasi saavista kaatamalla vaakatasossa, joten kamera pysyi visusti sadesuojan alla.

Lauantaina, tuskin toivuttuamme edellisyön aamukolmeen asti kukkumisesta Manchesterin suomalaisten itsenäisyyspäiväkemuissa, suunnistimme bussilla kohti Birminghamia. 





Minulle Birminghamin parasta antia oli loistava museo. Taidemuseon pre-rafaeliittien kokoelma oli vähintäänkin kelpo.


Joskus ennen muinoin, ollessani teini jenkkilässä, osasin poseerata luontevasti yhdessä jos toisessa kuvassa. Toista se on nykyään ;)



Britteinsaarten ensimmäinen lasinen juomalasi - mikä tekee siitä museon arvokkaimman artifaktin ja kuulemma myöskin kalleimman juomalasin maailmassa.


 Joulumarkkinat ulottuivat koko keskustan alueelle ja kadut olivat tupaten täynnä...





Sunnuntaina oli sitten Lake Districtin vuoro. Vaellukselta oli suuret etukäteisodotukset, mutta sää ei todellakaan ollut puolellamme. Noh, sentään n. 14km reittimme ensimmäiset 2km menivät ilman sadetta ja tuulta. Sen jälkeen sitä saikin sitten oikeasti taistella, ettei lähtenyt tuulen mukaan ja reissun päätteeksi olin alushousujani myöten märkä. Ei kyllä mikään vesipilariarvo enää olisi riittänyt siinä kelissä... Mutta eipä ole kyllä koskaan pubissa istuminen tuntunut yhtä mainiolta kuin sen reissun päätteeksi ;)





 Pojat olisivat olleet vesiputouksesta aivan pähkinöinä.





 Tässä oltiin vasta puolivälissä nousua ja sade oli pelkkää kevyttä pisarointia loppumatkaan verrattuna...


Otin vaellukselle mukaan, pikkusiskon varoiteltua kylmyydestä, mun kevyen Peakin laskettelutakin ja olin kyllä siinä puhurissa siitä todella tyytyväinen. Sen verran jäätävää meno oli...



Lake Districtillä pubitkin ovat ihan toisesta maailmasta... Edelleen jatkan haaveilua miehen kanssa romanttisesta, mutta vaelluksen täyteisestä lomasta jossakin Lake Districtin ihastuttavista kylpylähotelleista...


Maanantain aloitimme sitten kaupungilla. Kävimme vohveli-cappuccinoaamiaisella persoonallisessa kahvilassa ja shoppailimme siskolle valmistujaismekkoa - ei lainkaan viimetinkaan.





Koska edellisen päivän Lake Districtin sukelluksella - häh, siis vaelluksella, lompakkoni kastui vedenpitävän repun suojasta huolimatta piloille, oli minun pakko ostaa uusi. Hapsuversio oli todella salamapäätöksen lopputulos, mutta mielestäni ihan onnistunut sellainen.


Iltapäivä menikin sitten valmistujaisissa. Itse tilaisuudesta sain totaalisen surkeita kuvia, koska a. yksin liikkuessani minut päätettiin sijoittaa hajapaikalle salin perimmäiseen nurkkaan ja b. tilaisuudessa oli kiellettyä nousta paikoiltaan ottamaan kuvia (ympärillä aiheutti myös melkoista hilpeyttä ohjeistus: "Please take restless children out of the hall --- if you are here with young children and wish to leave you can now do so before the ceremony starts" et ihan vaan vinkvink, jollei vielä kutsun takapuolella ollut teksti mennyt perille :D ). Seremonian jälkeen oli onneksi hyvin aikaa ottaa kuvia. Pikkusisko näytti juuri niin kauniilta ja onnelliselta kuin asiaan kuului :)



Tiistai meni sitten kokonaisuudessaan ostoksilla. Ostimme paljon joululahjoja, mutta onneksi emme yhtään enempää, sillä kotiin tullessa oma laukkuni painoi 23kg ja pikkusiskon 19,7kg :D

Hyvä reissu! Mutta kyllä mulle ehti tulla ikävä... Nyt on onneksi arki iskenyt taas päälle, reissulta tuliaisina tuodut ruusunpunaiset lasit rikkoutuneet ja lapset ovat yhtä ihanankamalia kuin ennen reissuakin ;) Poissa hyvä, mutta kotona paras.

Suositut tekstit