google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

maanantai 7. huhtikuuta 2014

SAIKKULANDIA

Itsesäälissä on sitten ihana räpiköidä - etenkin silloin, kun lapsiperhe sairastaa toista vatsatautia kuukauden sisään. Tämän taudin kaari onkin sitten kerrassaan kummallinen: Omppunen aloitti jo torstaina, oksensi yhtä syöttöä päivän ja yön, piti sitten lähes 2vrkn tauon, kunnes oksensi lauantai-iltana, piti jälleen 2vrkn tauon ja oksensi eilen illalla. Keskimmäinen oksensi perjantaiyön, esikoinen oksensi eilen kerran, itse voin koko eilispäivän ja yön pahoin ja tänä aamuna aloitin sitten päinvastaisesta päästä kuin muut perheenjäsenet. Kai siis säälipisteitä ropisee edes vähäsen? 

Suorastaan ihan hävettää olla taas sairaslomalla, vuodenvaihteen jälkeen minulla ei ole ollut töissä yhtään ehjää kuukautta. Yritä tässä nyt sitten ylläpitää itsestäsi kuvaa tehokkaana ja hyvänä työntekijänä. Eihän sairastamiselle mitään voi, mutta tavoitteellisessa työssä se väistämättä rokottaa suunnattomasti :/ Ei yhtään helpota, että sairastamisen lisäksi saa vedettyä järkyttävän stressin työssäpärjäämisestä...

Välipäivinä, joiksi nyt siis lasketaan ne päivät, jolloin Omppu on ollut terve, olemme päässeet ulkoilemaan ihanassa aurinkoisessa kevätsäässä. Aivan uskomatonta, miten se aurinko nyt helliikään!


Poitsujen aurinkolasit ovat tehneet kummallisen katoamistempun, onneksi voi lainata isiltä ;) Babiatorit ajattelin pienimmille pojille nyt lopulta hankkia, Luke saakoon jo jotain kouluikäiselle sopivampaa... Itsekin odottelen viestiä uusien aurinko (ja silmä) lasieni saapumisesta. Kävin hyödyntämässä reilu pari viikkoa sitten Specsaversin tarjouksen ja laitoin tilaukseen Bruuns Bazaarin silmälasit sekä elämäni ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla, muistaakseni olivat Tommy Hilfigerit. Specsaversin valikoima yllätti oikein positiivisesti, toimitusaika ei sitten niinkään - luvattu kaksi viikkoa meni umpeen viime perjantaina. Sinänsä ei mikään maailmanloppu, mutta tällä hetkellä sporttaan jesarilla koossa pysyviä silmälaseja, kun joku äidin prinssilöistä oli kohdellut lasiparkoja hieman kovakouraisesti...


Ompulla on hurja minä itse -vaihe. Veikkojen perässä pitäisi tietysti päästä joka paikkaan. Ja hienosti se välillä sujuukin ;) Katsotaan josko minä itse ja veikkojen esimerkki auttaisi myös parin viikon päästä Lapissa, kun olisi tarkoitus ensi kerran kokeilla laskettelua...


Yksi uusimmista huippujutuista on myös se, että pääsee kävelemään itse. Nopulle aikoinaan ulkomaanreissulle hankittu SkipHopin apinavaljasreppu on aivan loistava väline, kun lähtee vähän tuohon keskustaan tuollaisen pienen marakatin kanssa jaloittelemaan. Omppu on tarkka siitä, että herra Pupu on mukana! Matkalla kun voi vaikka nähdä paloautoja ;)


Ne olivat isin kanssa aika ylisöpöjä <3


Lauantaina esikoinen kotiutui anoppilasta tähtirasian (tuikitärkeiden legoukkojen säilytyspaikka) sekä äidille poimimiensa pajunkissojen kanssa. Kevään ekat pajunkissat. Pian sitä voisikin alkaa koristella pääsiäistä varten, kunhan tauti on ensin selätetty! 


Omppusen unelma toteutui eilen, kun paloauto ja palomiehet puhdistivat polttoaineeseen sotkeutunutta ajoväylää suoraan meidän edessämme. Siinä oli pienellä miehellä huuli pyöreänä. Ei sen puoleen, olivat nuo isommatkin aika tiiviisti keittiön ikkunaan painautuneina. Tänään sainkin nauttia isompien pikkukundien seurasta, kun mies ja Omplu lähtivät kävelylle ja me jäimme kotiin sohvannurkkaan katsomaan kainalokkain leffaa. Isot pienet on kyllä niin huippuseuraa!

Sairastamisen ainut hyvä puoli onkin se, että saa olla koko perhe yhdessä. Siitä huolimatta olisin mieluummin jättänyt tämänkin taudin väliin... Mutta kaipa me nyt olemme jo voiton puolella!


perjantai 4. huhtikuuta 2014

KEVÄÄN EKA



Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa, että korkkasimme vaelluskauden toissaviikonloppuna. Loistavaa! Kohteena oli yksi paikallisista parhaista mestoista: Pirunpesä. Lasten kanssa patikointiin Pirunpesä on kyllä aivan loistava kohde. Hienoja maisemia, jotka kiinnostavat lapsia (Salpausselkien alueella kun ollaan, niin paljon jääkaudenjälkiä maastossa, joista lasten kanssa riittää puhuttavaa), hyvät reitit ja erinomaiset nuotiopaikat (2kpl, toinen pienempi reitin keskivaiheilla ja toinen isompi ja paremmin varustellumpi reitin alkupäässä).

Tällä kertaa vedettiin todella helpoksi ruokailu ja pakattiin mukaan makkaraa (lihansyöjille), linssi-kasvissosekeittoa (kulkee helposti lämpimänä termarissa) sekä vaahtokarkkeja, suklaata ja digestivekeksejä s`moreseja varten. Niin ja kahvia ja kaakaota tietysti myös! 

Nopu on aina Nopu...

Omppu pien.

Luke on tällä hetkellä jänishammasvaiheessa - tiedättekö, kun etuhampaat ovat vaihtuneet rautahampaiksi ja ovat luonnottoman isot muihin hampaisiin verrattuna :)



Eväsretken linssi-porkkanasosekeitto 4:lle

5 porkkanaa
2 perunaa
2dl punaisia linssejä
1tl jeeraa
3 valkosipulinkynttä
1tl korianteria
ripaus chiliä
1l kasvislientä

Kuutioi porkkanat ja perunat, lisää kasvisliemen kanssa isoon kattilaan. Huuhdo linssit, keitä n. 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli. Suurruuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta jeeralla, chilillä ja korianterilla.


Aika lähelle autenttista jenkkiherkkua, s`moreseja, päästään, kun paahdetaan vaahtokarkkeja ja painetaan kuuma vaahtokarkki digestivekeksin ja Fazerin sinisen väliin. Mmmm-mmmm-mmm.


Vaahtokarkki ei maistu koskaan yhtä hyvältä kuin retkinuotiolla paistettaessa...





Pirunpesän valloittajat


Kesän vaellusreissustakin olemme miehen kanssa jo puhuneet, mutta Lappiin asti vaiko ei... Hmmm-hmmm. Toisaalta mikäs siinä olisi taas pohjoiseen päin suunnatessa. Onhan tässä aikaa vielä suunnitella ja käydä sopivia reittejä läpi. 






tiistai 1. huhtikuuta 2014

THIS 'N THAT

Melkoinen tovi tässä vierähtikin blogihiljaisuuden vallitessa. Ehdottomasti olemme sairastelleet tänä talvena enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki sympatiani niille, joille tällaiset sairasteluputket ovat jokavuotisia riesoja... Sairastimme jopa kolmen vuoden tauon jälkeen vatsataudinkin, yöh. Mutta nyt tosiaan katse vakaasti keväässä! Tämä olkoon siis sellainen kuukauden pikakelaus kännykkäkuvien kautta ;)

Olemme avanneet jo "vaellus"kaudenkin (vaellukseksi ei kyllä rehellisyyden nimissä voi vajaan kymmenen kilometrin päiväreissua neljän 1-7 -vuotiaan lapsen kanssa kutsua), kävimme Pirunpesällä pikkusiskoni ja ystäväperheen kanssa, paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla ja söimme termarista linssi-kasvissosekeittoa, joimme kaakaota ja kahvia. Niin ihanaa!

Vaikka edelleen olen ärsyyntynyt siitä, että talvi jäi toteutumatta ja hiihdot hiihtämättä, olen kyllä fiilistellyt kevään tuloa täysin rinnoin! Mahtavaa, kun aamulla on valoisaa ja ulkona tarkenee ilman toppaa! Miehen ompelijatäti jatkoi viime keväänä aloittamani Nopun vanhojen Brion Racejen päällystysoperaation loppuun. Kankaana on Eero Aarnion Zoo ja noista tuli mielestäni aivan täydelliset kaupunkikiesit (vaikka haikein mielin Emmaljungista luovunkin) näin kevään kunniaksi!


Omppu on aivan ihmeissään matkustaessaan kasvot menosuuntaan, vielä kun ratin hankkii, niin siinä on pojan unelmakiesit ;) Maailma on täynnä autoja, mopoja, rekkoja, traktoreita ja keväistä ihmeiden ihmettä - lakaisukoneita! Niitä sitten ihmetellään ja osoitellaan hurjien prummmpruuummien säestämänä.


Omppulaisen synttärit saimme tosiaan järjestettyä lopulta toissa viikonloppuna. Sairastelun takia jouduimme perumaan useaan otteeseen, mutta ihan täydelliset ne sitten lopulta olivat. Teemanahan olivat kulkuvälineet laidasta laitaan. Kaksivuotias Omppu on kyllä loistava tapaus, puhetta pulppuaa ja oma tahto räiskyy!


Isommat pojat ovat jääneet kaiken tämän sairastelun ja pienimmän valtavan huonojen öiden vuoksi ikävästi paitsioon. Kun toinen vanhemmista herää aamuisin 5.30 töihin, toinen yrittää tasapainoitella lastenhoidon ja opiskelun välillä, kaikki sairastavat peräkanaa ja pienin valvoo 3h joka yö on ylimääräiset voimavarat jo käytännössä käytetty. Nyt sovinkin Arjen enkelin kanssa, että hän tulee aina välillä vahtimaan tuota meidän pienintä, että minä ja mies voimme viettää ihan omaa aikaa isompien poikien kassa - ja vielä erikseen. Ihan mahtavan ihania tsemppareita nuo kyllä ovat ja niin hulluina pikkuveljeensä, mutta sen takia pitääkin olla vieläkin herkempi heidän suhteensa - tiedän, että he eivät sitä heti näytä, vaikka pikkuveli rasittaisi ja he kaipaisivat isän ja äidin jakamatonta huomiota. Ja kunhan tämä tästä tasoittuu ja Ompun yöt lopulta rauhoittuvat (pakkohan niiden joskus on??!!), on vuorossa tuttiritarin pahin painajainen ja tutista vieroittaminen... Jaiks!


Sairastelun loputtua olen tehnyt täällä hurjaa vauhtia kesävaateinventaariota, säästettävät on siirretty syrjään ja kirpputoripöytä varattu muita varten. Omppu saikin synttärilahjaksi Tätsyltä ja kummeiltaan ihania kevätkuteita - olen ihan hulluna tuollaisen raikkaaseen seilorluukiin.


Muutamia peruscollegeja ja shortseja olisi vielä tarkoitus ommella poitsulle päiväkotikäyttöön (kaikenkirjavia sellaisia, sillä kirpputorilta tarttui mukaan pussillinen resorikankaita sateenkaaren väreissä) ja kunhan saadaan rouva Erikssonin kanssa aikataulut natsaamaan, pääsen penkomaan taas sieltä kuopukselta meille siirtyiviä kesäkuteita. Nastaa, kun kamuilta aina löytyy jotain kiertoon. Vaikka mielelläni niitä kirppiksiäkin kiertelen :)


Viimeisinä viikkoina olemme nauttineet täysin rinnoin kaupungin puhkeavasta keväästä. Siitä, kun saa pukeutua kivasti ja kävellä auringonpaisteessa lähikahvilaan aamukahville ja -viinerille. Pian alkaa toinen kesämme keskusta-asukkaina ja tuskin jaksan odottaa! 


Asukuviakin on nyt kevään tultua varmasti luvassa enemmän, vaikka mitään super tyylilyyliä minusta ei saa vääntämällä eikä kääntämällä, niin jostain syystä niitä aina toivotaan ja pyrin taas niihin toiveisiin vastaamaan, kun aamulla lopulta valoisaan aikaan töihin lähden. Eilen hengailin kuvaamassa Omppusta tämän hetken lempparicasuaaliasussani:


Eddie Bauerin untuvaliivi ja Asicsit ovat vain niin mukavat yllä! Voisin käyttää niitä joka päivä!

Eilen suunnistimme Arjen enkelin (joka on jo pidemmän aikaa ollut minulle enemmän ystävä kuin työntekijä) paikallisten äitien omaan lukupiiriin. Saatiin taas nauraa ja herkutella yllin kyllin, ai että noita tapaamisia odottaa aina niin innolla! (Kuva tosin edelliseltä kerralta).


Muutama työviikko vielä kunnialla ja sitten Lappiin lomailemaan. Saadaan vielä nauttia pieni pätkä talvea ennen kesää... Ihana, ihana kevät! 

P.S. Suuri tapahtuma meillä eilen, Nopulta lähti kauan odotettu ensimmäinen hammas!


Suositut tekstit