Perhe. Ura. Vapaa-aika. Siinä melkoinen triangeli. Vaihdellen jokainen vie isomman tai pienemmän osuuden. Tuntuu, että tasapainon pitäminen on ajoittain liiankin haasteellista, reunat vaan kilisee, kun välillä joku jossain vyöryy yli laitojen... Toisaalta minulle lyhennetty työviikko on ollut ihana pelastus. Vapaa-aika kulutetaan perheen kesken. Yleensä. Toisaalta taas sitä sitten helposti kasaa ns. välttämättömät menot juuri näille päiville. Kun normaalisti lääkärit, vahvempain vartit, neuvolat, pankkiasioinnit yms. hoitaisi työpäivänä joko aamulla tai iltapäivällä nyt ne kaikki kasaantuvat sitten sille vapaapäivälle ja siitä huomaa, että kalenteri onkin ihan täynnä.
Alkusyksy meillä onkin ollut ihan superbusy. Siitä hiljaisuus. Illalla ei ole voimia avata konetta. Viikonloppuisin ei ehdi, kun haluaa kaiken aikansa valuttaa perheelleen.
Onko muilla äideillä sama ongelma? Vai onko joku kenties keksinyt tähän jonkin ratkaisun, miten jakaa aikansa kolmiolla niin, että tuntee tyytyväisyyttä ja rauhaa jokaisen osa-alueen suhteen? Mä itse olen valmis nostamaan kädet ylös ja toteamaan, että I'll go with the flow ;)
Kiireen keskellä viime päivät by Insta.
Lempifarkut. Kohta hajoavat kokonaan, joten olisi syytä aloittaa uusien etsintä...
Ompun favorite on tällä hetkellä roskien vieminen kaappiin ja sitten oven paukauttaminen topakasti "Kiii!". Vaarana on tietysti se, että roskiin päätyy mahdollisesti jotain sinne kuulumatontakin...
Punaviinimarjoja ja marenkia <3
Koululaisen ensimmäisen päivän vaatteet. Tosin Conssit vaihtuivat Adduihin, kun nauhojen kanssa oli kuitenkin sen verran epävarmaa meininkiä.
Pieni koululainen. Niin pieni ja kuitenkin niin iso... Samanaikaisesti ja vaihdellen.
Pienimmät pojat aloittivat päiväkodissa. Hui! Sinne se meidän Omppu-"vauvakin" hulahti. Ja hyvin on kuulemma mennyt!
Mustikkametsään emme ole ehtineet, mutta onneksi isotäti täytti meidänkin pakastimemme ja antioksidantteja aamiaiseksi on taattu ainakin joksikin aikaa ;)
Eilen esikoiseni heräsi ja lähti kouluun itsekseen. Ja kuvallinen ohjeeni toimi! Jes! Mitään ei unohtunut ja lapsi oli vieläpä ajoissa koulussa. Ihan mahtavaa, miten ylpeä sitä voi jälkikasvustaan olla. Ja samalla niin liikuttunut toisen reippaudesta ja taitavuudesta.
Nyt vielä viikon viimeinen työpäivä pois alta ja sitten pitkän viikonlopun viettoon! Oikein aurinkoista torstaita!
