OI TULPPAANI!

Vaikka yhä ikävöinkin menetettyä talvea, niin ulkona on aika ihanan keväistä. Kyllä tuo sisään hiipivä valo vain virkistää mieltä! Sitä juhlistamaan ostin paljon vaaleanpunaisia tulppaaneja.

Amsterdamilainen tulppaanikauppias neuvoi minulle aikoinaan, miten tulppaanit saadaan kestämään pisimpään: tulppaanit teipataan hyvin tiukkaan nippuun, leikataan varsiin uuden imupinnat ja sijoitetaan jääkylmään veteen, vettä laitetaan maljakon pohjalle ihan pari senttiä ja jätetään kukat siihen yön yli. Seuraavana aamuna kukat ovat kehittäneet vesijännitteen ja voidaan siirtää maljakkoon, kylmä vesi vaihdetaan päivittäin ja leikataan uudet imupinnat, vettä ei saa olla liikaa, etteivät tulppaanit kasva ylipitkiksi. Säilyvät hyvinä reilusti yli viikon :)

Omppu kävi vähän lyhentelemässä piikkimaljakon kukintoja. Mutta on kyllä pojalla silmää kauneudelle, miten suloinen tuo asetelma kynttilänjalassa onkaan! Sattumaa vai osoitus esteettisestä silmästä? Jäänee nähtäväksi...

Mun roskalavalöytöpeilini löysi tosiaan paikkansa funkissenkin päältä. Täyspuukehyksinen Finnmirror, katselin, että nykyisin tuollaisen peilin hinta liikkuu 99-289 eurossa. Ei yhtään pöllömpi löytö siis, vaikka asettuisikin hintahaitarin alkupäähän!

Ruokailutila ja keittiökin saivat osansa tulppaaneista, tosin keittiön pinkit tulppaanit ovat jo yli viikon vanhoja.

Tänään Salppurin kisoja päivällä, illalla lukupiiriä ja ehkä vähän tyttöjen outingia. Katsotaan, katsotaan.

Kaunista lauantaita!

SWEET SUNDAYS

Rentoa sunnuntaita. Hiihtokannustusta, legorakennelmia, haaleanvaaleanpunaisia tulppaaneja (se täydellisin väri), lukupiirikirjan lukemista viltin alla, kirpputorikierrosta kasvischililounaan jälkeen... Lapset tosin hinkusivat hiihtämään ja omatkin tänä talvena ostamani uudet sukset polttelevat suksitelineessä, mutta järisyttävän talviselta ei keli vaikuta eikä todellakaan latukilometrejä täällä kamalasti valittavana ole... Vielä elättelen toivoa, että talvi rynnisi tänne maaliskuuksi ja saisimme nauttia edes kuukauden hiihtolenkeistä järven jäällä, laskettelusta keväisessä auringonpaisteessa, hiihtoretkistä laavulle jne. Siltä varalta, että niin ei kuitenkaan tapahdu, on meillä onneksi odottamassa Lapinreissu pääsiäiselle ;)

Sain myös nyt viikonloppuna tehtyä osan Omppusen synttärivalmisteluista. Alunperin kirjoittelinkin, että pidämme synttärit ihan pienimmälle lähipiirille, mutta kuinkas sitten kävikään... Juhlien järjestäminen on hauskaa ja the more the merrier eikös vain? Harmi vain, että keli (taas tämä talvenpuuttumisongelma!!!) on niin auttamattoman vähäluminen, olin nimittäin kaavaillut Jeren kanssa talvista kuvaussessiota Ompun kaksivuotisfotoja varten...

Kyllä, täällä mä todellakin haikailen talven perään...




















Kyllä mun mielestä kunnon talvi on vain niin paljon parempi vaihtoehto kuin tällainen keskieurooppilainen kuukausien kurakeli! Nih, nyt se on sanottu! Menkää ja ampukaa :D

MEMORY LANE

Mieli on useasti palannut takaisin kahden vuoden päähän. Lapsen syntymässä on jotain niin uskomattoman maagista, että monet yksityiskohdat piirtyvät tunnemuistiin ikuisiksi ajoiksi, ne ovat äidin noudettavissa raakoina ja verevinä vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Nuo uskomattomat pienet asiat, kuten vauvan korvannipukoissa kasvanut musta karva, pysty nenä, ruusunpunainen suppusuu. Sormen ympärille käpristyvät sormet, tumma silkinpehmeä tukka, äitiä hamuava pää. Epätoivo, kipu, pelko, helpotus, liikutus, ilo - ja rakkaus, joka sulkee sen koko tunteiden kirjon sisäänsä. Ompun syntymässä tunnelataus oli aivan erityinen, koska matka siihen, että lapsi oli vihdoin sylissämme ei ollut helppo ja piti sisällään menetyksiä, pelkoa ja huolta. Se huojennus ja pohjaton kiitollisuus, jota tunsin, kun lapsi oli vihdoin sylissäni, terveenä ja edes jossakin määrin turvassa, vavisutti päästä varpaisiin asti. Se oli jotain uutta verrattuna aiempien lasten syntymiin, joissa se suurin tunnelataus oli puhdasta iloa. Ompun syntymässä läsnä oli myös tietynlainen tuska.













Ei kulu päivääkään, ettenkö katsoisi lapsiani ja tuntisi suunnatonta kiitollisuutta heistä. (Vaikka välillä yölliset Kaapo-bileet ja aamulla keittiön lattialle tyhjennetyt sokeripurkit vetävätkin mielen mustaksi ja sitä kiroaa, että ikinä tuli heiluteltua lakanoita in the first place ;) Mutta onhan se nyt aivan uskomatonta, että tuollaiset ihmeet ovat syntyneet minusta (miehen jalomielistä avustusta lainkaan vähättelemättä). Kertakaikkisen mykistävää.

Nyt saa vapaasti muisteloida syntymän ihmettä! Ihastuttavaa lauantai-iltaa!

THIS LITTLE BOY

On kantanut syntymästään lähtien lempinimeä Omppu.
Rakastaa "piipaa-autoja", rrrekkoja, trrrakkoja ja junia.
Omaa niin isot siniharmaat silmät, että niitä pysähdytään usein ihastelemaan.
Tykkää laulella omia laulujaan, tänään takapenkillä ilmeisesti "vauvasta".
On pienimuotoinen Kaapo-addikti.
Rakastaa kirjoja, tällä hetkellä yksi suosikeista on kouluikäisille tarkoitettu tietokirja jääkaudesta.
Hymyilee lähes jatkuvasti ja tasapuolisesti kaikille, ujostelematta.
On isinpoika.
On hulluna isoveljiinsä, etenkin siihen vanhempaan, jonka perään hän kysyy ensimmäiseksi aamulla herättyään.
Tykkää antaa "pushuja".
Nukkuu Pupu ja Tito-räsynukke kainalossaan.
On järkyttävä tutti-addikti.
Haluaa valita oman kestovaippansa kuosin aina vaipan vaihdon yhteydessä.
Pitää hurjasti hepoista ja juustosta.
Leikkii mielellään Brion junaradalla tai ajelee autoilla olohuoneen pöydän reunoja pitkin.
Nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta pääsee aina yön aikana meidän väliimme.
On aivan valloittava persoona, joka rakastaa ihmisiä ja elämää ja näyttää sen kaikille ympärillään.
Täytti tänään kaksi.

Onnea meidän iso-pieni Omppu! Kuinka äärettömän onnekkaita olemmekaan, että voimme kutsua sinua omaksemme!

PUDDLES AHOY!

Mietin tässä Omppusen kevätgarderoobia... Viime vuonna totesin PO.P:n fleecevuorellisen kuorihaalarin aivan loistavaksi, siis sen, missä on irroitettava fleecevuori. Meni kevättalven pikkupakkasilla fleecevuorensa kanssa ja ilman vuorta sitten ihan syksyyn asti, kunnes jäi pieneksi. Ärsyttää vain, että PO.P panttaa näköjään viime syksyn kuorihaalareiden alennusmyyntiä viimeiseen asti, liikkeestä totesivat, että eivät välttämättä alenna niitä ollenkaan. Murrr! Käytettyä olen ensisijaisesti kyttäillyt, mutta olen näköjään liian hidas, sillä ne menevät sen sileän tien...

Takiksi ajattelin hankkia Mini Rodinin ihanan tiffanybluen Picon. Olen aivan heikkona tuollaiseen turkoosiin vivahtavaa vaaleansiniseen! Pico menee sitten kaupunkitakkina myöskin. Sateenkaarikaulahuivi on in the making, samoin pöllöpipo, molemmista löysin yllättävän hyvät suuntaa antavat kuvat! Viime syksynä ostetut Hunterin saappaat olivat kooltaan sen verran reilut, että menevät edelleen, sen sijaan EnFantin mustat kävelykengät lähtevät kiertoon ja kevääksi ajattelin hankkia Bisgaardin mageet keltaista nahkaa olevat tähtitennarit, tosin mieluiten varrellinen malli tuolle pienelle vielä... Lisäksi viime syksyltä hankittuna löytyy vielä limenvihreä PO.P windfleece, joka menee sitten myöhemmin keväällä ja kesällä loistavasti pelkkien kuorihousujen kanssa.

Raikkaita väriyhdistelmiä siis täksi kevääksi - yes please!

kollaasi Polyvore

Yleisön pyynnöstä lisättynä kevätvarustehankintalista taaperolle (tähdellä merkitty omat valintani):

- kuorihaalari *PO.P
ja/tai
- kuoritakki ja kuorihousut *kuorihousut PO.P tai Reimatec, kuoritakin korvaan tänä vuonna hieman pienemmän vesipilariarvon Mini Rodinilla
- kevättakki *Mini Rodini
- windfleece *PO.P
- kurahousut, -rukkaset ja sadetakki *Everest, Rukka ja sadetakki pieni paikallinen käsityöyrittäjä, jonka nimeä en just nyt muista
- silkkinen kypärämyssy *Ruskovilla (niin loistava kapistus - lämmin ja viileä tarpeen mukaan)
- ohuempi neulospipo *itse tehty ja PO.P (alkukeväälle)
- trikoinen pipo *me&i, PO.P, itse tehty (loppukeväälle)
- nahkaiset kävelykengät *Bisgaard
- kumisaappaat *Hunterit kotona ja päiväkodissa Nokialaiset
- vedenpitävät varsilenkkarit *Viking, Stadiumin oma merkki, Reimatec? Ei siis vielä päätetty
- vedenpitävät rukkaset *Rasavil
- sormikkaat/lapaset  *Ruskovilla, itse tehdyt, PO.P ja Kivat (siis kun nämähän on aina kadoksissa, joten niitä on pakko olla useampia :D Mutta silkkivuoriset Ruskovillat on ihan parhaat lämmittämässä esim. kurarukkasten alla)


Joko te mietitte kevätpukimia vai onko vielä liian aikaista?

ORGACRAZED

Mä olen nyt kuulkaa niin organisoinnin pauloissa täällä, että kohta meillä on täysin kaaosvapaa asunto, jossa kaikella on paikkansa eikä rojukasoja löydy mistään (as if), kaappien ovien takaakin paljastuu silmää hivelevä järjestys, vaatehuone on paratiisi, josta sopivat asukokonaisuudet suorastaan pomppaavat ylle, pyykkihuolto on niin organisoitua, että se melkeinpä pyykkää, viikkaa ja mankeloi itse itsensä, lelut elävät sellaisessa harmoniassa, että lapsetkaan eivät kiukuttele - elämässä on jälleen chi ja cha, balanssi ja seesteinen rauha vallitsevat kotonamme.

Inspiraation lähteenä itselläni on toiminut kaikkien aikojen Martta: organisointitipsejä ja inspiskuvia on joka lähtöön, kliks. Voi kuulkaa, pyykinpesu- ja tahranpoistoaineiden säilöminen söpöihin, kauniisti merkattuihin lasipurkkeihin on nyt suorastaan pakollinen toimenpide oman sisäisen rauhani vuoksi!

kuva: marthastewart.com

No joo, ei ehkä sentään, mutta osittain olen tosissani. Meillä on erittäin harvinaislaatuisesti paljon säilytystilaa. Kuitenkin se on hyödynnettynä ehkä noin puolen potentiaalinsa arvosta, koska tavarat on vain tungettu minne sattuu, eteinen on huitaistu kasaan nopsasti ja muutama kaappi ammottaa tyhjyyttään turhaan, samalla kun tavararöykkiöt lisääntyvät hallitsemattomasti ympäri asuntoa...

Aloitan eteisestä. Kunhan tämä declutter-proggis on valmis, mä olen kuulkaa niin zen, että oksat pois! Jospa sitä kuitenkin aloittaisi jostain vaatimattomasta, pienestä projektista ja järjestäisi vaikka kenkähyllyn? Tosin, onhan tuosta olohuoneen ja keittiön välisestä esteradasta kyllä kieltämättä jotain hyötyäkin, Omppukin on varsin ketterä pujottelemaan sen lävitse ja päiväkodissa kehuvat kovasti pojan liikunnallisuutta ja koordinaatiota, eittämättä mäkin poltan siinä muutaman hyödyllisen kalorin per päivä. Ehkä mä sittenkin leivon omenacrumble-muffareita, voihan siinä samalla järjestellä kuiva-ainekaapin ja suunnitella tulevaa järjestyksen valtakuntaa... Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.

LASTENHUONEEN KRIISI

Lastenhuoneemme on ollut jonkin asteisen kriisin kourissa jo pidemmän aikaa. Haasteensa huoneen suunnitteluun asettaa ehdottomasti se, että huoneessa asustaa kolme eri ikäistä poikaa: yksi ekaluokkalainen, yksi tuleva eskarilainen ja yksi taapero. Silloin, kun saimme tämän asunnon kiikariimme viime keväänä, emme missään vaiheessa epäröineet huoneiden vähäisen määrän takia - asunnossa on siis ainoastaan 2 makuuhuonetta, vaikka neliöitä onkin tasan 100 - korkeat, avarat huoneet, takka, alkuperäiset puulattiat ja syvät ikkunalaudat paikkasivat yhden huoneen puuttumisen varsin sutjakasti. Poikien huone majoittaa kyllä neliöidensä puolesta (n. 20) pojat reippaasti ja huoneessa on myös kaksi sisäänkäyntiä, mikä sekin helpottaa huoneen jakamista ja lisää toimivuutta. Kuitenkin huoneen tyyli on ollut vähän hakusessa - eihän ekaluokkalainen hyväksy enää mitään lapsellista, eskarilaiselle taas pitäisi olla jotain reipasta ja värikästä ja pienimmälle taas jotain söpöä... Lopputuloksena on siis sula sekamelska. Lisäksi huonekalujen asettelu on ollut jotenkin töksähtelevää ja tällä hetkellä kaikki tarpeellinen kiertää pitkin seinänviertä ahtaan ja tylsän näköisesti. Kesällä vaihdoimme poikien erilliset sängyt Muuramen Jungmanni-kerrossänkyyn ja käyttötilaa irtosi taas huomattavasti, mutta sisustus jotenkin liikahti pois balanssista ja jäi junnaamaan. Vaikka innokas sisustaja olenkin, niin olen kyllä hidas - armottoman hidas. Vaadin asioiden makustelua ja pyörittelyä ennen kuin ne lopulta loksahtelevat kohdalleen.

Nyt me olemmekin miehen kanssa (okei, mies on ehkä ollut enemmän kiinnostunut huoneen toimivuuteen vaikuttavista seikoista) keränneet listan asioista, jotka eivät toimi ja lähteneet sitten ratkomaan niitä yksitellen. (Sori, kuvat ovat tänään erityisen tunkkaisia. Vanhempieni kone sanoi kaput ja jouduimme lainaamaan omamme heille, kunnes uusi kone toimitetaan, joten käytössäni on ikivanha läppärimme, jossa ei todellakaan ole niin  minkäänlaisia kuvanmuokkausohjelmia ja tämänpäiväinen harmaa keli olisi ehdottomasti vaatinut jotain jälkikäsittelyapuja ;)


ONGELMA I: "isojen poikien" puolen tekstiilien toimimattomuus

Heh, sinänsä on huvittavaa, että nuo Marimekon verhot ostin jo siinä vaiheessa, kun tämä asunto oli vasta "kiikarissa". Silloin halusin lastenhuoneesta oikein modernin. Noh, ei se sitten lopulta toiminutkaan ihan niin :D Laivakoira saa siis väistyä ja tilalle jotain raitaa. Tykkään Eurokankaan John & Henry's malliston raitakankaista. Vihreäsävyinen sopisi arkkuun ja kattolamppuun, mutta musta-harmaa-valkoinen olisi ehkä ryhdikkäämpi.


kuva: eurokangas.fi


Isojen poikien puoli vaatisi myös uutta mattoa ryhdistämään ilmettä...


kuva: ellos.fi


Ja ehdottomasti pussilakanasettejä, jotka sopivat huoneen väreihin (päiväpeiton petaaminen kerrossänkyyn on pain).


kuva: ellos.fi

ONGELMA II: sekalainen seurakunta tauluja ja esineitä seinällä sikin sokin

Noniin, taulut on siis aseteltu olemassa oleviin nauloihin siksi tuo random sijoittelu (olen aika varma, että edellinen asukas tykkäsi vain naulata taulunauloja seinään perjantai-illan ratoksi). Ja niitä on kertynyt vuosien varrella varsin sekalainen seurakunta, body + birth announcement -taulu oli Ompun vauvanurkkauksessa ja ehkä nyt jo aikansa elänyt... Joskus syksyllä bongasin Mini Empiren ja ihastuin printteihin. Valikoimasta löytyikin niin isommille sopiva puumajaprintti kuin useita pienemmän puolelle sopivia lapsellisempia printtejä. Ompun puolella vallitsevan värimaailman - valkoista, vaaleansinistä, mustaa ja ripaus punaista - säilytän tulevaisuudessakin. Vaaleansininen pehmentää lopputulosta kivasti ja kunhan seinä rauhoittuu yhteensopivampien taulujen myötä, luulenpa olevani vallan tyytyväinen...

kuva: miniempire.se

ONGELMA III: superruma kirjahylly ja pelien yms. pikkuveljeltä off limits olevien tavaroiden säilytysongelma

Ikean hyllykkö on ikivanha ja yksi niistä surkean kuuluisista väliaikaisratkaisuista, joista tuleekin yllättäen pysyviä... Omppu on jatkuvasti repimässä kirjoja alas ja purkamassa pelejä pitkin lattiaa. Musta väri on jotenkin liian synkkä valkoista seinää ja kaapistojen sekä ovenpielten harmaabeigejä listoja vasten. Ikean tuleekin korvaamaan toinen Ikea, joita ajattelimme laittaa seinälle kaksin kappalein. Näin pikkuveli ei yllä isoveljien kirjoihin ja peleihin, seinustalle vapautuu lisää tilaa ja seinälle tulee kivasti väriä. Ekby Järpen hyllykkö on mukavan keveä ja moderni, mutta sopii kuitenkin huoneen vintage-fiilikseen.

kuva: ikea.com

ONGELMA IV: säilytysratkaisujen toimimattomuus/rumuus/puuttuminen

Esikoinen säilyttelee yläsängyssään melkoista kirjakokoelmaa ja pikkusälää taskulampusta kännykkään, yläsänky kaipaa siis ehdottomasti pientä hyllyä, johon saisi talteen kellon, muutaman kirjan ja kännykän. Esim. Bloomingvillen hylly voisi olla aika hauska.

Kirjoituspöydän vieressä möllöttävässä arkussa säilytetään tällä hetkellä pikkulegoja ja voin kyllä sanoa, että entisessä roolissaan rooliasujen säilyttäjänä se toimi huomattavasti paremmin. Ehdottomasti pitäisi löytää joku monilokeroinen säilytysjärjestelmä, jonne pikkulegot saisi fiksummin lajiteltua - oletettavasti niillä meidän talossa kuitenkin leikitään vielä melkein vuosikymmen... Ikeassa törmäsinkin potentiaaliseen ratkaisuun, mutta jostain syystä en nyt onnistu paikantamaan sitä nettisivuilta. Kirjoituspöydälle taas kaivataan erilaisia pieniä säilytyskippoja ja rasioita koululaisen tavaroille.

Itse tykkään säilyttää lasten lelut sängyn alla. Siellä ne eivät vie lattiatilaa ja ovat helposti poissa jaloista. Jungmannin vuoteenaluslaatikko oli vain 400e hinnassaan sen verran suolainen siivu muutamasta vanerinpalasesta renkailla, että päätimme jättää väliin. Luona Shopista löysin tyylikkään sängynaluslaatikon, joka olisi Jungmannin oman laatikon tavoin toiminut myös varavuoteena, vaan harmikseni tuo Luonan versio on liian korkea. Tarkoitus olisi siis askarrella nikkaroida moinen itse (ei se nyt niin kovin vaikeaa voi olla, kai)! Pääsemme eroon rumista ja lerppuvista Ikean kangaslaatikoista ja ilmeestä tulee sen myötä huomattavasti rauhallisempi!  Kunhan vielä saamme arkun sijoitettua johonkin järkevämpään paikkaan ja seinustasta tulee ilmavampi, luulen, että ollaan jo voiton puolella...

kuva: luonashop.fi

Siinäpä kriisinhoitosuunnitelma noin suurinpiirtein. Toivotaan, että tuottaa tulosta! Olisi ihanaa, kun voisi mennä lastenhuoneeseen ja todeta, että ah, miten nättiä eikä karata pian ovelle, ennen kuin iskee päänsärky ;)

Mitenkäs teidän lastenhuoneet? Löytyykö muita jaettuja versioita ja ikuisuusprojekteja? Tai nappisuorituksia, joita kannattaisi käydä kurkkimassa inspiraation vuoksi?

HYVÄ ARKI

Aika haipakka viikko takana! Viikko ennen kuun vaihdetta on töissä aina melkoisen uuvuttava ja männä viikolla lapsillakin on ollut poikkeuksellisen paljon ohjelmaa... Noh, viikko huipentui vielä siskoni valmistujaisjuhliin (joita juhlittiin näin jälkikäteen) sekä Disney on Iceen. Olisipa meillä ollut vielä yhden sisarusparin yhteissynttärit sekä oma lukupiiritapaamiseni, mutta valitettavasti kaikkea ei yhteen viikonloppuun saanut mahdutettua...

Juhlien teemavärit oli napattu siskon yliopiston väreistä. 

Ennen Tätsyn juhlia kävimme vielä pikakierroksella Ikeassa.

Disney on Ice oli todella kiva kokemus meille kaikille. Istumapaikat olivat oikein hyvät suoraan "lavan" edessä, joten koko koreografia välittyi meille upeasti! Ehdottomasti pitää mahdollisella seuraavallakin kerralla ostaa liput hyvissä ajoin..

Siitä huolimatta, että viimeisin viikko oli aika hurja, on se ollut myös äärettömän hyvä, kuten sitä edellinenkin viikko. Tarkoitan siis, että niin lapset kuin aikuisetkin ovat olleet hyvällä tuulella, päivät ovat sujuneet poikkeuksellisen hyvin. Omppu nyt vetäisi viime viikolla kummalliset Kaapo-bileet keskellä yötä (don't ask), mutta nämä pikkuyllärit nyt kuuluvat arkeen lasten kanssa... 

Herättyään jo toisena aamuna peräkkäin aamuyöllä vaatimaan Kaapoa, nukahti rättiväsynyt lapsiparka perjantaiaamuna keskelle olohuoneen lattiaa. 

Äitikin olisi nukahtanut ellei kahvia olisi keksitty... (P.S. Niille, jotka väittävät, että kotiäidit vain lepäävät laakereillaan voin sanoa, että torstaina toivuin töissä Kaapo-bileistä huomattavasti helpommin kuin perjantain hoitovapaapäivänä lasten kanssa ;D )

Viikko päättyy sunnuntain judotreeneihin.

Mietinkin, että mitkä meillä ovat ne tällaisen poikkeuksellisen hyvin sujuvan arjen kulmakivet. Miksi viimeisimmät viikot ovat olleet niin poikkeuksellisen hyviä? Aika nopeasti sieltä pomppasi ylös selkeä muutos aiempaan: päivittäisen peliajan poistaminen läheltä nukkumaanmenoaikaa ja korvaaminen "Tintti-ajalla" - on mahtavaa pötköttää koko perhe sohvalla ja katsoa yhdessä omastakin lapsuudesta tuttua sarjaa (ja tiedän, että kehittävämpiäkin toimia olisi, mutta myös vanhempien jaksamista tulee ajatella, joten hyvällä omalla tunnolla lepään sen puolituntisen lapset kainalossa), iltasadun siirtäminen luettavaksi olohuoneeseen ennen hampaiden pesua (Omppu ei häiriinny valosta ja äänistä ja lapset ovat virkeämpiä, joten voin lukea pidempään) sekä koko perheen yhteinen iltaharrastus - vanhempaintoimikunnan järjestämä vanhempi-lapsi liikuntakerho, jossa mies on yksi vetäjistä. Summa summarum, perheen yhteinen, kiireetön "laatuaika" (ai että mä vihaan tuota sanaa) on kertaheitolla lisääntynyt työ-, koulu- ja päiväkotipäivinä.

Itse ainakin kuulun niihin, joiden on väsyneenä usein helpointa heittäytyä sohvalle, antaa lasten touhuta keskenään "äiti on nyt väsynyt töistä" -syyllä ja ajoittaa perheen yhteinen laatuaika vapaapäiville. Se vain harvoin toimii, ainakaan meillä. Lieveilmiöitä on monia, kun "äiti on nyt väsynyt" -moodi laukaisee lapsissa huomionhaku-moodin... Jotenkin sitä aina unohtaa, että hyvän arjen resepti on hirveän helppo silloin, kun lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä. Sitä unohtaa, miten siitä yhteisestä ajasta se energia imeytyy jokaiseen soluun ja yht'äkkiä sitä ei olekaan niin väsynyt. Että paljon kuluttavampaa on "levätä", kun lapset kitisevät huomiota, taistelevat keskenään tai yrittävät turhautuneena korvata vanhempien antamaa huomiota pelikoneilla... Jospa sitä kuitenkin nyt taas hetken muistaisi!

Hyvää arkea siis myös tälle viikolle! Olisi mukava kuulla myös teidän mietteitänne siitä, mistä se hyvä arki koostuu ja mitä niksejä teillä on arjen sujumiseen?

P.S. Hyvän arjen kulmakiviä ovat myös luotettava lastenvahti (ennen sen löytämistä ei edes ymmärrä, miten tärkeää se on, joten suosittelen: etsi kunnes löydät!) ja etukäteen hyvin suunniteltu ruokalista sekä kahvin mustana juomisen opettelu ;)