OI TULPPAANI!

Vaikka yhä ikävöinkin menetettyä talvea, niin ulkona on aika ihanan keväistä. Kyllä tuo sisään hiipivä valo vain virkistää mieltä! Sitä juhlistamaan ostin paljon vaaleanpunaisia tulppaaneja.

Amsterdamilainen tulppaanikauppias neuvoi minulle aikoinaan, miten tulppaanit saadaan kestämään pisimpään: tulppaanit teipataan hyvin tiukkaan nippuun, leikataan varsiin uuden imupinnat ja sijoitetaan jääkylmään veteen, vettä laitetaan maljakon pohjalle ihan pari senttiä ja jätetään kukat siihen yön yli. Seuraavana aamuna kukat ovat kehittäneet vesijännitteen ja voidaan siirtää maljakkoon, kylmä vesi vaihdetaan päivittäin ja leikataan uudet imupinnat, vettä ei saa olla liikaa, etteivät tulppaanit kasva ylipitkiksi. Säilyvät hyvinä reilusti yli viikon :)

Omppu kävi vähän lyhentelemässä piikkimaljakon kukintoja. Mutta on kyllä pojalla silmää kauneudelle, miten suloinen tuo asetelma kynttilänjalassa onkaan! Sattumaa vai osoitus esteettisestä silmästä? Jäänee nähtäväksi...

Mun roskalavalöytöpeilini löysi tosiaan paikkansa funkissenkin päältä. Täyspuukehyksinen Finnmirror, katselin, että nykyisin tuollaisen peilin hinta liikkuu 99-289 eurossa. Ei yhtään pöllömpi löytö siis, vaikka asettuisikin hintahaitarin alkupäähän!

Ruokailutila ja keittiökin saivat osansa tulppaaneista, tosin keittiön pinkit tulppaanit ovat jo yli viikon vanhoja.

Tänään Salppurin kisoja päivällä, illalla lukupiiriä ja ehkä vähän tyttöjen outingia. Katsotaan, katsotaan.

Kaunista lauantaita!

THE COLOR COGNAC

Se alkoi mummini käsinmaalaamasta päivänkakkaramaljakosta, jota oli aivan liian sääli piilottaa kaapissa piilossa, ja vanhasta ruskeasta keittiönpöydästä, josta piti tulla valkoinen. Yllättäen huomasin, että tuollainen lämmin ruskea olikin aika kaunis sävy mustan ja valkoisen ohella... Ja eikös se mustavalkoinen sisustus olekin jo so 2010, 2011, 2012 ja 2013? Aika tullakin jotain uutta! ;) Ja ei, ei ole sattumaa, että sisustuslehdissäkin on näkynyt konjakin sävyjä ja lämmintä puuta - sillä on päinvastoin varmasti suuri vaikutus siihen, että se omaakin silmää nyt viehättää :D

Keittiön värimaailman muuttamisen aloitin helpoimmasta päästä - eli järjestelemällä hyllyjen tavarat uusiksi. Olen aina ollut perso erilaisille asetelmille, rakentelin niitä jo pikkutyttönä kodin eri tasoille. Välillä onnistuu ja välillä ei. Tällä kertaa olen varsin tyytyväinen, tosin tuossa päivänkakkaramaljakossa normaalisti säilytettävät kynttilät olisivat olleet piste I:n päällä. Nyt olivat käytössä, mokomat.

Mustat creme brulee -vuoat ovat yksi brittireissun tuliaisista, kaikki muut kirpparilta tai isoäideiltä perittyjä.

Savinen pikkukaadin on uusin kirpparilöytöni. Mä diggaan!

Noniin, kuvissa saattoi olla ehkä vähän toistoa, mutta ainakin tuli selväksi, mitä täällä on puuhailtu :D Vielä jonkin aikaa menee, että muukin keittiö on kuosissaan... Vai voiko sisustus oikeasti olla ikinä valmis? Epäilen omalla kohdallani.

Mitäs sanotte, iskeekö lämmin ruskea? Vai onko ihan vikatikki?

COME DINE WITH ME

Ruokailutila-projekti alkaa olla valmis. Vielä pitäisi saada kattoon porattua koukku, että valaisimen saisi oikeaan kohtaan keskelle pöytää. Toivon myös löytäväni kokomustien tuolien tilalle jotkin toiset tuolit, jotta nuo mustat (joita on neljä), saisi kaikki keittiön arkiruokapöydän ääreen. Päätyihin olisi kiva saada tuolit myöskin, mutta sellaiset, jotka otettaisiin käyttöön vain silloin, kun vieraita on enemmän. Lisäksi en ole vielä täysin päättänyt mieltäni tuon tammisen pöydän kohtalon suhteen - jotta maalatakko se valkoiseksi vai nej.

Ystävältä neilikkakimppua ja lounasta vastaan saaduissa mustissa tuoleissa oli alunperin valkoiset nahkapäällysteet, jotka olivat lopulta niin huonokuntoiset, että revimme ne pois, hioimme tuolit ja iskimme Bloomin ebenmustan vahan päälle. Lopputulos ei ole ammattimainen, mutta ei sentään satu silmiin kuitenkaan ;) Wieniläistuolit ja pinnatuolit ovat kirpputorilöytöjä.

Senkki vaihtoi paikkaansa vastakkaiselle seinustalle ruokapöydän tieltä, mutta etsinee vielä sitä lopullista sijoituspaikkaansa. Voi olla, että se onkin tuon nurkassa vilahtavan sivupöydän paikalle juuri bueno. Pitää vielä vähän pyöritellä. Tosin pyöritellä on ehkä turhan kevyt termi, sillä 30-luvun funkissenkki ei todellakaan ole mikään köykäinen Ikea-kaluste :P

Olen viimeaikoina ihastunut savijuttusiin. Isompi juttunen on kirpparilöytö, pienempi TineK:n.

Valosta innostuneena halusin kuvailla olohuoneessa enemmänkin, mutta totesin sen sittenkin huonoksi ideaksi. Kuvista tuli ylivalottuneita ja lisäksi kirkas auringonpaiste paljasti yksityiskohtia, joiden olisi mieluummin suonut jäävän piiloon. Kuvaleikki: bongaa yksi tai useampi alla olevista kuvista.

Nappailin poitsun viime viikonloppuisesta viidakkoasetelmasta vielä kuosissa olevat neilikat ja tein niistä pieniä asetelmia pikkumaljakoihin ympäri asuntoa (mikä on muuten todella näppärä tapa kierrättää kukka-asetelmat - pitkäkestoisemmille lajikkeille saa aina lisää aikaa, kun irroittaa ne muutoin nuupahtaneesta asetelmasta ja nappaa reilusti varresta pois). Olivat mielestäni kauniita kuin karamellit.

Mutta nyt teetauko on ohitse ja jatkan makuuhuoneen järjestelyä (jonne siirtyi olohuoneesta yksi nojatuoli ja siten pisti järjestyksen uusiksi), yllättäen suurin ongelma makuuhuoneessa onkin sen koko - kun tilaa on paljon (n. 20 neliötä) on jotenkin sellaisen pehmoisen ja viihtyisän pesän luominen paljon hankalampaa. Ja kun minä olen vielä sisustajana sellainen, etten ikinä onnistu ensimmäisellä kerralla, vaan monen yrityksen kautta (jos sittenkään), niin tuohon saa upotettua tovin jos toisenkin. Sen suhteen palaan asiaan ehkäpä huomenna. Tai ensi kuussa. Ei sitä koskaan tiedä ;)


Aurinkoista lauantaita!

THE UNEXPECTED

Minulle monet parhaimmista sisustuslöydöistä ovat niitä, jotka tekee yllättäen ja odottamatta. Silloin, kun ei edes etsi mitään sellaista. Ja sitten se sellainen onkin ihan täydellinen.

Viimeisin sisustuslöytöni oli juuri sellainen. Olin alunperin Hong Kongissa etsimässä puuvahaa uusimpaan projektiini. Noh, puuvaha jäi löytämättä, mutta sen sijaan mukaan tarttui sisustustaulu, jossa oli niin osuva teksti, että se oli pakko napata mukaan. Viime vuosina olemme joutuneet käymään aika monessa aallonpohjassa ja kohdanneet menetyksiä, joista etukäteen en kuvitellut selviäväni. Ja kuitenkin selvittiin, samalla rakastettiin ja iloittiin sekä opittiin elämään vielä enemmän hetkessä ja arvostamaan elämässä niitä asioita, joilla todella merkitystä on, entistäkin enemmän. Niistä onkin tullut kerättyä kollaasia tuohon seinälle ;)

Piikkimaljakko, kuten lapset sanovat, on sekin samanlainen sattuma. Sinooperista oli tarkoitus hankkia askartelutarvikkeita, kun mukaan tarttuikin tuo harvinaisen persoonallinen yksilö. Kynttilänjalat, lasipullo ja pinnatuoli ovat kirpputorilöytöjä. Funkissenkki huuto.net aarre vuosien takaa. Kaikki nekin yllättävästi eteen tulleita täydellisyyksiä. 

Palaset ovat siis loksahdelleet paikoilleen vähitellen. Uuden kotimme sisustuksessa olen halunnut ottaa huomioon vanhan talon hengen enkä ole siis halunnut ostaa juuri mitään uutta, saatika uusvanhaa, joten sisustuksen rakentaminen on ollut senkin puolesta melkoisen hidasta... Vanhan tavaran liikkeet, kirpputorit ja roskalavat ovat olleet ylimpiä ystäviämme ;)

Huomenna otamme taas aimoharppauksen eteenpäin, kun ostamani vanha keittiönpöytä ja lumikenkärottinkituoli toimitetaan perille. Kontin kotiinkuljetus on sitten loistopalvelu ;) Olen jo pidemmän aikaa keräillyt erilaisia tuoleja, joista olisi sitten tarkoitus kerätä mukava mix olohuoneen ruokapöydän ympärille. Kuvia lienee odotettavissa jo ensi viikolla, kunhan saan hihat (tai maalisudin ;) viikonloppuna heilumaan!

Kuvakollaasikin täydentyy vähitellen. Seuraavaksi pitäisi teettää muutama lemppari taannoisesta perhekuvauksesta... Niin ja toi Children-kirja. Se on ollut osa sisustustamme v. 2006, kun sain sen osana jenkkiäitini lähettämää vauvalahjaa - sisällä toinen toistaan kauniimpia kuvia eri kulttuuritaustaisista lapsista. Aivan ihana ja niin rakas! 

Mitenkäs te, oletteko yhtä epätoivoisen hitaita sisustajia kuin allekirjoittanut?

BOYS' ROOM

Poikien jaettu valtakunta. Jotain tuolta vielä puuttuu, mutta ehkäpä se ajan kanssa rakentuu siitä mieleiseksi :)

 

 

Vintage flowers

Meidän torilla istuu lauantaisin varmaan 100 -vuotias vanha mies myymässä kukkia. Kimput ovat ihastuttavan vanhanaikaisia. Niistä tulee heti mieleen oma isomummi, tämän pikkukukalliset päivämekot ja huolella hoitamat kukkapenkit, joissa kasvoi kultapiiskuja, leijonankitaa, orvokkia ja pioneja.

Ostin sedältä kimpun leijonankitaa ja harsokukkaa. Onko somempaa nähty?

Itse sidoin äidin puutarhan kukista samaa tyyliä mukaellen kimpun kirjahyllyn päälle. Kimpun kuningattarena toissakeväänä istuttamani Queen Elizabeth ruusu.

Liljat ovat myös suosikkejani. Viime aikoina olen myös tykästynyt vanhoihin kukkatauluihin. Tähän mennessä tosin olen onnistunut löytämään vain yhden... Ja jotenkin tietyt kukkakuositkin ovat alkaneet puhuttamaan, niistä ehkä tyynyjä tai kenties jopa verhot? En tiedä, pitäisikö tällaisesta keski-ikäistymisestä huolestua, kun 30 on vielä sentään pari vuotta aikaa :D

Sivupöydän (ts. randomkamakeräämön, kuten kuvasta näkyy ;) jalat ja eteisen jakkara odottavat maalisutia, mutta jälleen suuri vaikeus päättää, jotta valkoista, mustaa vai harmaata...

Kaunista sunnuntaita!


//There is an old man on the farmer's market, I would guess he's closer to hundred than eighty, selling small bouquets of flowers. There is something very nostalgic about these small bouquets, their old fashioned charm is impeccable and they remind me of my great grandma with her flowery day dresses and her garden where se used to grow flowers like violets, pionys, snapdragon and asters.

Triangular

Koululainen valitsi itselleen uudet lakanat. Poika vaikuttaisi kovasti tykästyneen kolmioteemaan, sillä muutkin osat petauksesta ovat hänen itse valitsemiaan. Tosin äiti oli sneaky ja kuljetti lapsensa Hemtexiin välttääkseen vihaiset linnut ja kumppanit ;)

Ison pojan puoli alkaakin olla tämän myötä melkein valmis. Sängyntaustaseinä odottaa vielä lintutaulua, jonka poika valitsi taannoiselta Lapin matkalta, ja sängynaluslaatikot mustaa maalia (kyllä, edelleen), sitten se olis niinku ready. Mutta hei, melkein siellä!

Seuraavat lakanat kyllä voisivat olla vaikka raidalliset ;)


//My first born and I went shopping for some sheets. He picked out these triangular ones that he seems to have a soft spot for at the moment since he has picked out the triangular pillows as well. Did avoid Angry Birds and sorts and took him straight to Hemtex ;) I think his side of the room is coming together pretty nicely, still lacking some final touches but atleast I know we're getting there shortly.

All About Details

Sisustuksessa mä tykkään niistä pienistä jutuista. Jostain sattumasta joka iskee silmään randomissa paikassa tai sitten niistä täydellisistä asetelmista, joissa kaikki palaset ovat kohdallaan. Meidän uudessa kodissa nämä vielä antavat odotuttaa itseään. Mutta vähitellen. Mun makuun näitä ei voi vain ostaa kertalaakista ja iskeä johonkin, vaan ne löytävät paikkansa elämän myötä. Kun jostain asiasta tulee niin hieno/tärkeä/rakas, että sen haluaa pitää esillä.

Poikien huoneessa pikkuesineet ovat alkaneet löytää paikkaansa. Lapin tuliaisina huoneeseen tuli kelopuun oksa, josta roikkuu Flenstedin siilimobile.

Pinnasänky kertoo tarinaa eräästä lapsesta, joka tykkäsi järsiä sängyn reunoja...

Pikkusiilit seuraavat kiltisti äitisiiliä...

Niin kuin näkyy - toukkakortti on erittäin rakastettu. Se vaihtelee paikkaansa jatkuvasti sen mukaan, mihin sen sattuu käsistään laskemaan, kun pieni mies on sitä taas hetken ihastellut. Kortti oli ensimmäinen asia, johon Omppu kohdisti vauvana katseensa. Talomme rakennusaikakaudelta oleva helmitaulu kertoo omaa tarinaansa menneiltä ajoilta...

Eskariopejen viesti (pätkä eskarilaisten kevätjuhlassa laulamasta laulusta) kouluunlähtijälle <3 Keraaminen aasikoriste löytyi kirpparilta, liekö matkamuisto jostain joskus. Tarinaa en tiedä, mutta eikö vain ole söpö?

Vielä on mietinnässä, laitanko Luken valitsemat "elämänohjeet" kehyksiin vai vaihdanko teipit nätimpiin...

Iltasatukirjat. Mummin vanhoja Pekka Töpöhäntöjä. Ja korttipidike, johon keskimmäinen iski silmänsä ja johon halusi kauneimman synttärikorttinsa esille.

Itse en ole pehmolelufani, mutta keskimmäinen on. Siinä on tärkeät kaverit rivissä: Piki Pok, Nalle, Luka-Oliver Pong, Mikki ja Feng Fong. Vähän itämaisvaikutteista tuo lapseni nimimaku, vois sanoa.

Seuraavaksi haluaisin saada meidän sängynpäätynä toimivan ikkunalaudan esineistön toimimaan... Nyt siinä on vain kasa kuvia ja kirjoja. Mutta haaveena on, että se olisi samanaikaisesti nätti.


//When decorating I prefer the little details that make something interesting (or uninteresting). For our new apartment this is a developing process. The boys' room is in the best shape and it added some when our boys collected a branch from our hike in Lapland that is now hanging from the wall with a Flensted mobile twangling at the end. In my opinion one can't just go out and buy all these little items at once but these items are collected as life is lived. When something is too treasured/interesting/charming/pretty to be kept hidden.