OI IHANA LOKAKUU!

Olipa mukava viikonloppu! Eilen pääsimme pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaankin. Keskimmäisemmehän oli reilu viikko sitten nielurisaleikkauksessa ja siitä sitten viikon levossa. Jälkimmäisen toteuttaminen oli kyllä aika haasteellista - poika on äärireipas tapaus ja kipu ei häntä juurikaan hidastanut, vaikka lääkäri niin vakuuttelikin. Tyyppi vain honotti omituisella äänellä, mutta touhotti kolmantena päivänä leikkauksesta menemään kuin ei mitään :D Noh, leikkikenttiä ja metsäpolkuja välttelimme kuitenkin sen viikon verran ja eilen uskaltauduimme sitten ihastuttavan sään houkuttelemina piknikille. Samalla oli oiva tilaisuus fotoilla pojista kuvia - valokuvaseinä kaipaisi hieman uudempaa kantaa ;) Mies otti myös muutaman masukuvan, kiva saada muutama luonnossakin otettu muisto. Joulukuussa ajattelin sitten ottaa varsinaiset the masukuvat :)

Evääksi pakkasimme mustikka-kaura-banaanimuffinsseja ja termariin bataatti-linssikeittoa.

Siskoveikan asumus ja 29. viikko. Huomenna olisi tarkoitus palailla töihin useamman viikon sairausloman jälkeen. Kroppani ei vain enää kestä raskautta. Tai raskausajan kroppani ei kestä istumatyötä :P Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun odotin ensimmäistä ja toista lastani 21-23 -vuotiaana ja pompin kuin aropupu ihan synnärille asti... Ompun raskausaika oli jo todella rankka supistuksineen ja järkyttävine selkäkipuineen eikä tämä paljoa taakse jää. Välillä on parempia päiviä ja sitten selkä taas sanoo sopimuksen irti. Kevyt liikunta onneksi auttaa - tosin pitää olla tarkka millä nopeudella esimerkiksi kävelee, sillä vähänkään tiukempi tahti aiheuttaa supistuksia. Mutta enää kahden viikon työrupeama ja sen jälkeen marraskuun alusta "talvilomalle" ja siitä sujuvasti mammikselle.

Veikkasiskon asento muokkaa hauskasti masun muotoa :D

Ensi viikolla pojat viettävätkin isänsä kanssa syyslomaa. Olisi tietysti ollut kiva viettää yhteistä lomaa, mutta onhan sitä meille vielä luvassa :) Nuo ovat kyllä tällä hetkellä sellainen touhukolmikko, että oksat pois! Onneksi isovanhemmat ovat lupautuneet ottamaan isommat pojat vuoropäivinä luokseen. Helpottaa hieman miehen rupeamaa, vaikka tiedänkin, että pärjää lasten kanssa jne. mutta kun itse lähden töihin ennen kello seitsemää aamulla ja palaan kuudelta illalla, ei se missään nimessä nakki siitä helpoimmasta päästä ole. Varsinkaan kun keskimmäinen ja kuopus käyvät lävitse jotain major uhmakautta, jonka toivon hartaasti taittuvan tässä talvea kohden mentäessä! Eskari-iän uhma on esikoisen jäljiltä vielä tuoreessa muistissa - 2 -vuotiaan uhmaikä taas painunut sinne "aika kultaa muistot" -kategoriaan :D

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti saadaan nauttia jälleen kauniista syyssäistä!

BACK WITH A BUMP

Onko siellä enää ketään? 

Syynä blogitaukoon oli tämä:

Raskausaika on minulle menneen historian takia hyvin ahdistavaa aikaa, etenkin sinne puoliväliin asti, ja jotenkin tuntui, että blogia oli mahdoton päivitellä näinkin tärkeää tietoa pimittäen... Mutta nyt puksutellaan raskausviikolla 23 ja kaikki vaikuttaisi olevan niin hyvin kuin nyt voi vain olla.

Maha kasvaa aivan järjetöntä vauhtia, vai mitäs sanotte reilun kahden viikon kasvutahdista?

Rv 20

Rv 22+4

Huh, sanon minä! Tällä tahdilla liikun joulukuun tullen vyörymällä...

Beebiksen sukupuoli on itselleni täysi arvoitus (vaikka omat rahani löisinkin pöytään pojan puolesta), ainoat sukupuolen tietävät ovat mies sekä pikkusiskoni. Mies siis halusi tietää, itse halusin jättää tällä viimeisellä kerralla jännityksen h-hetkeen asti ja voi kuulkaa, miten tämä on jännää! On todella hauska arvuutella asiaa ja hiostaa miestä ja siskoa eri kysymyksillä :D Olen varmaan ihan kamala!

Vauvanurkkauksen rakentaminen on kovassa vauhdissa (meidän huoneestamme on siis n. puolet varattu vauvan käyttöön). Sen osalta muutama diy-projekti tulossa tänne blogiinkin, joita sain jo tässä aikani kuluksi kuvailtua. Väritys on hyvin vaalea: valkoista ja vaaleanharmaata, ripaus mustaa ja haaleaa mintunvihreää. Ja muutama ihan pieni värikäs yksityiskohta, kuten vauvan mobile ja keltainen pöytävalaisin. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi!

Muutama minimaistiainen puhelinkuvien muodossa vauvan vaatekomerosta ja viltin valmistusprosessista:

Vauvan odotuksen ohella täällä eletään sitten normaalia alkusyksyä: koulun- ja eskarin aloitusta, päiväkotiarkea, töitä ja harrastuksia. Yritetään taas tottua arkeen lomailun jälkeen. Kesäloma olikin ihana, vietimme sitä mökillä ja kaupungissa ja kävimme myös 10 päivän reissulla Barcelonassa ja Costa Bravalla.

Pidempi vaellus jäi kesältä valitettavasti välistä minulle ilmaantuneiden todella ikävien raskausoireiden, rytmihäiriöiden, vuoksi. Muutaman päivän minivaelluksella Repovedellä ehdimme kuitenkin käydä ennen näitä ikäviä oireita. Ja tietysti pieniä päiväpatikkaretkiä tulee varmasti myös nyt syksyllä.

Katsotaan, mikä on blogin tulevaisuus. Itse ainakin olen nyt innoissani raskausajan projektien ja fiilisten purkamisesta jonnekin...

Mitäs teille muille kuuluu? :)

SAIKKULANDIA

Itsesäälissä on sitten ihana räpiköidä - etenkin silloin, kun lapsiperhe sairastaa toista vatsatautia kuukauden sisään. Tämän taudin kaari onkin sitten kerrassaan kummallinen: Omppunen aloitti jo torstaina, oksensi yhtä syöttöä päivän ja yön, piti sitten lähes 2vrkn tauon, kunnes oksensi lauantai-iltana, piti jälleen 2vrkn tauon ja oksensi eilen illalla. Keskimmäinen oksensi perjantaiyön, esikoinen oksensi eilen kerran, itse voin koko eilispäivän ja yön pahoin ja tänä aamuna aloitin sitten päinvastaisesta päästä kuin muut perheenjäsenet. Kai siis säälipisteitä ropisee edes vähäsen? 

Suorastaan ihan hävettää olla taas sairaslomalla, vuodenvaihteen jälkeen minulla ei ole ollut töissä yhtään ehjää kuukautta. Yritä tässä nyt sitten ylläpitää itsestäsi kuvaa tehokkaana ja hyvänä työntekijänä. Eihän sairastamiselle mitään voi, mutta tavoitteellisessa työssä se väistämättä rokottaa suunnattomasti :/ Ei yhtään helpota, että sairastamisen lisäksi saa vedettyä järkyttävän stressin työssäpärjäämisestä...

Välipäivinä, joiksi nyt siis lasketaan ne päivät, jolloin Omppu on ollut terve, olemme päässeet ulkoilemaan ihanassa aurinkoisessa kevätsäässä. Aivan uskomatonta, miten se aurinko nyt helliikään!

Poitsujen aurinkolasit ovat tehneet kummallisen katoamistempun, onneksi voi lainata isiltä ;) Babiatorit ajattelin pienimmille pojille nyt lopulta hankkia, Luke saakoon jo jotain kouluikäiselle sopivampaa... Itsekin odottelen viestiä uusien aurinko (ja silmä) lasieni saapumisesta. Kävin hyödyntämässä reilu pari viikkoa sitten Specsaversin tarjouksen ja laitoin tilaukseen Bruuns Bazaarin silmälasit sekä elämäni ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla, muistaakseni olivat Tommy Hilfigerit. Specsaversin valikoima yllätti oikein positiivisesti, toimitusaika ei sitten niinkään - luvattu kaksi viikkoa meni umpeen viime perjantaina. Sinänsä ei mikään maailmanloppu, mutta tällä hetkellä sporttaan jesarilla koossa pysyviä silmälaseja, kun joku äidin prinssilöistä oli kohdellut lasiparkoja hieman kovakouraisesti...

Ompulla on hurja minä itse -vaihe. Veikkojen perässä pitäisi tietysti päästä joka paikkaan. Ja hienosti se välillä sujuukin ;) Katsotaan josko minä itse ja veikkojen esimerkki auttaisi myös parin viikon päästä Lapissa, kun olisi tarkoitus ensi kerran kokeilla laskettelua...

Yksi uusimmista huippujutuista on myös se, että pääsee kävelemään itse. Nopulle aikoinaan ulkomaanreissulle hankittu SkipHopin apinavaljasreppu on aivan loistava väline, kun lähtee vähän tuohon keskustaan tuollaisen pienen marakatin kanssa jaloittelemaan. Omppu on tarkka siitä, että herra Pupu on mukana! Matkalla kun voi vaikka nähdä paloautoja ;)

Ne olivat isin kanssa aika ylisöpöjä <3

Lauantaina esikoinen kotiutui anoppilasta tähtirasian (tuikitärkeiden legoukkojen säilytyspaikka) sekä äidille poimimiensa pajunkissojen kanssa. Kevään ekat pajunkissat. Pian sitä voisikin alkaa koristella pääsiäistä varten, kunhan tauti on ensin selätetty! 

Omppusen unelma toteutui eilen, kun paloauto ja palomiehet puhdistivat polttoaineeseen sotkeutunutta ajoväylää suoraan meidän edessämme. Siinä oli pienellä miehellä huuli pyöreänä. Ei sen puoleen, olivat nuo isommatkin aika tiiviisti keittiön ikkunaan painautuneina. Tänään sainkin nauttia isompien pikkukundien seurasta, kun mies ja Omplu lähtivät kävelylle ja me jäimme kotiin sohvannurkkaan katsomaan kainalokkain leffaa. Isot pienet on kyllä niin huippuseuraa!

Sairastamisen ainut hyvä puoli onkin se, että saa olla koko perhe yhdessä. Siitä huolimatta olisin mieluummin jättänyt tämänkin taudin väliin... Mutta kaipa me nyt olemme jo voiton puolella!

OI TULPPAANI!

Vaikka yhä ikävöinkin menetettyä talvea, niin ulkona on aika ihanan keväistä. Kyllä tuo sisään hiipivä valo vain virkistää mieltä! Sitä juhlistamaan ostin paljon vaaleanpunaisia tulppaaneja.

Amsterdamilainen tulppaanikauppias neuvoi minulle aikoinaan, miten tulppaanit saadaan kestämään pisimpään: tulppaanit teipataan hyvin tiukkaan nippuun, leikataan varsiin uuden imupinnat ja sijoitetaan jääkylmään veteen, vettä laitetaan maljakon pohjalle ihan pari senttiä ja jätetään kukat siihen yön yli. Seuraavana aamuna kukat ovat kehittäneet vesijännitteen ja voidaan siirtää maljakkoon, kylmä vesi vaihdetaan päivittäin ja leikataan uudet imupinnat, vettä ei saa olla liikaa, etteivät tulppaanit kasva ylipitkiksi. Säilyvät hyvinä reilusti yli viikon :)

Omppu kävi vähän lyhentelemässä piikkimaljakon kukintoja. Mutta on kyllä pojalla silmää kauneudelle, miten suloinen tuo asetelma kynttilänjalassa onkaan! Sattumaa vai osoitus esteettisestä silmästä? Jäänee nähtäväksi...

Mun roskalavalöytöpeilini löysi tosiaan paikkansa funkissenkin päältä. Täyspuukehyksinen Finnmirror, katselin, että nykyisin tuollaisen peilin hinta liikkuu 99-289 eurossa. Ei yhtään pöllömpi löytö siis, vaikka asettuisikin hintahaitarin alkupäähän!

Ruokailutila ja keittiökin saivat osansa tulppaaneista, tosin keittiön pinkit tulppaanit ovat jo yli viikon vanhoja.

Tänään Salppurin kisoja päivällä, illalla lukupiiriä ja ehkä vähän tyttöjen outingia. Katsotaan, katsotaan.

Kaunista lauantaita!

SWEET SUNDAYS

Rentoa sunnuntaita. Hiihtokannustusta, legorakennelmia, haaleanvaaleanpunaisia tulppaaneja (se täydellisin väri), lukupiirikirjan lukemista viltin alla, kirpputorikierrosta kasvischililounaan jälkeen... Lapset tosin hinkusivat hiihtämään ja omatkin tänä talvena ostamani uudet sukset polttelevat suksitelineessä, mutta järisyttävän talviselta ei keli vaikuta eikä todellakaan latukilometrejä täällä kamalasti valittavana ole... Vielä elättelen toivoa, että talvi rynnisi tänne maaliskuuksi ja saisimme nauttia edes kuukauden hiihtolenkeistä järven jäällä, laskettelusta keväisessä auringonpaisteessa, hiihtoretkistä laavulle jne. Siltä varalta, että niin ei kuitenkaan tapahdu, on meillä onneksi odottamassa Lapinreissu pääsiäiselle ;)

Sain myös nyt viikonloppuna tehtyä osan Omppusen synttärivalmisteluista. Alunperin kirjoittelinkin, että pidämme synttärit ihan pienimmälle lähipiirille, mutta kuinkas sitten kävikään... Juhlien järjestäminen on hauskaa ja the more the merrier eikös vain? Harmi vain, että keli (taas tämä talvenpuuttumisongelma!!!) on niin auttamattoman vähäluminen, olin nimittäin kaavaillut Jeren kanssa talvista kuvaussessiota Ompun kaksivuotisfotoja varten...

Kyllä, täällä mä todellakin haikailen talven perään...




















Kyllä mun mielestä kunnon talvi on vain niin paljon parempi vaihtoehto kuin tällainen keskieurooppilainen kuukausien kurakeli! Nih, nyt se on sanottu! Menkää ja ampukaa :D

HYVÄ ARKI

Aika haipakka viikko takana! Viikko ennen kuun vaihdetta on töissä aina melkoisen uuvuttava ja männä viikolla lapsillakin on ollut poikkeuksellisen paljon ohjelmaa... Noh, viikko huipentui vielä siskoni valmistujaisjuhliin (joita juhlittiin näin jälkikäteen) sekä Disney on Iceen. Olisipa meillä ollut vielä yhden sisarusparin yhteissynttärit sekä oma lukupiiritapaamiseni, mutta valitettavasti kaikkea ei yhteen viikonloppuun saanut mahdutettua...

Juhlien teemavärit oli napattu siskon yliopiston väreistä. 

Ennen Tätsyn juhlia kävimme vielä pikakierroksella Ikeassa.

Disney on Ice oli todella kiva kokemus meille kaikille. Istumapaikat olivat oikein hyvät suoraan "lavan" edessä, joten koko koreografia välittyi meille upeasti! Ehdottomasti pitää mahdollisella seuraavallakin kerralla ostaa liput hyvissä ajoin..

Siitä huolimatta, että viimeisin viikko oli aika hurja, on se ollut myös äärettömän hyvä, kuten sitä edellinenkin viikko. Tarkoitan siis, että niin lapset kuin aikuisetkin ovat olleet hyvällä tuulella, päivät ovat sujuneet poikkeuksellisen hyvin. Omppu nyt vetäisi viime viikolla kummalliset Kaapo-bileet keskellä yötä (don't ask), mutta nämä pikkuyllärit nyt kuuluvat arkeen lasten kanssa... 

Herättyään jo toisena aamuna peräkkäin aamuyöllä vaatimaan Kaapoa, nukahti rättiväsynyt lapsiparka perjantaiaamuna keskelle olohuoneen lattiaa. 

Äitikin olisi nukahtanut ellei kahvia olisi keksitty... (P.S. Niille, jotka väittävät, että kotiäidit vain lepäävät laakereillaan voin sanoa, että torstaina toivuin töissä Kaapo-bileistä huomattavasti helpommin kuin perjantain hoitovapaapäivänä lasten kanssa ;D )

Viikko päättyy sunnuntain judotreeneihin.

Mietinkin, että mitkä meillä ovat ne tällaisen poikkeuksellisen hyvin sujuvan arjen kulmakivet. Miksi viimeisimmät viikot ovat olleet niin poikkeuksellisen hyviä? Aika nopeasti sieltä pomppasi ylös selkeä muutos aiempaan: päivittäisen peliajan poistaminen läheltä nukkumaanmenoaikaa ja korvaaminen "Tintti-ajalla" - on mahtavaa pötköttää koko perhe sohvalla ja katsoa yhdessä omastakin lapsuudesta tuttua sarjaa (ja tiedän, että kehittävämpiäkin toimia olisi, mutta myös vanhempien jaksamista tulee ajatella, joten hyvällä omalla tunnolla lepään sen puolituntisen lapset kainalossa), iltasadun siirtäminen luettavaksi olohuoneeseen ennen hampaiden pesua (Omppu ei häiriinny valosta ja äänistä ja lapset ovat virkeämpiä, joten voin lukea pidempään) sekä koko perheen yhteinen iltaharrastus - vanhempaintoimikunnan järjestämä vanhempi-lapsi liikuntakerho, jossa mies on yksi vetäjistä. Summa summarum, perheen yhteinen, kiireetön "laatuaika" (ai että mä vihaan tuota sanaa) on kertaheitolla lisääntynyt työ-, koulu- ja päiväkotipäivinä.

Itse ainakin kuulun niihin, joiden on väsyneenä usein helpointa heittäytyä sohvalle, antaa lasten touhuta keskenään "äiti on nyt väsynyt töistä" -syyllä ja ajoittaa perheen yhteinen laatuaika vapaapäiville. Se vain harvoin toimii, ainakaan meillä. Lieveilmiöitä on monia, kun "äiti on nyt väsynyt" -moodi laukaisee lapsissa huomionhaku-moodin... Jotenkin sitä aina unohtaa, että hyvän arjen resepti on hirveän helppo silloin, kun lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä. Sitä unohtaa, miten siitä yhteisestä ajasta se energia imeytyy jokaiseen soluun ja yht'äkkiä sitä ei olekaan niin väsynyt. Että paljon kuluttavampaa on "levätä", kun lapset kitisevät huomiota, taistelevat keskenään tai yrittävät turhautuneena korvata vanhempien antamaa huomiota pelikoneilla... Jospa sitä kuitenkin nyt taas hetken muistaisi!

Hyvää arkea siis myös tälle viikolle! Olisi mukava kuulla myös teidän mietteitänne siitä, mistä se hyvä arki koostuu ja mitä niksejä teillä on arjen sujumiseen?

P.S. Hyvän arjen kulmakiviä ovat myös luotettava lastenvahti (ennen sen löytämistä ei edes ymmärrä, miten tärkeää se on, joten suosittelen: etsi kunnes löydät!) ja etukäteen hyvin suunniteltu ruokalista sekä kahvin mustana juomisen opettelu ;)