google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

torstai 31. lokakuuta 2013

TWIST & TURN

Mä olisin halunnut tänään joulustella - siis fiilistellä joulua, suunnitella koristeluja yms. sellaista, mitä ihminen nyt voi tehdä, kun asuu omassa kodissaan ja päättää itse siitä, miten se joulu siellä näkyy. (Ja tähän on turha lienee edes sanoa, miten mahtava tunne se on, kun voi pitkästä aikaa tehdä niin!) Mutta mistään ei löytynyt mitään kivaa, ei yhden yhtä lehteä, joka olisi inspiroinut minua. Kokeilin Googlea ja Pinterestiä, no such luck sielläkään. Kai mä käytin vääriä hakusanoja...

No niin, lopulta päädyin sitten haaveilemaan lastenhuoneen uudelleensisustamisesta. Lastenhuone oli meillä ensimmäinen huone, jonka sisustus oli "valmis", nykyisessä kuosissaan löydät sen täältä. Nyt, kun muu asunto alkaa pikkuhiljaa olla siinä pisteessä, josta haaveilin, tuntuu lastenhuone olevan aivan muusta maailmasta. Se ei vain toimi yhteen kokonaisuuden kanssa. Haluan jotain pehmeämpää, jotain vintagea... Jälleen minua vetää puoleensa vanhan lastenhuoneen värimaailma; vaaleansininen, murrettu vihreä, valkoinen ja aksenttiväreinä ripaus punaista ja mustaa.

Elle Interiorin sivuilta löytyi ihania inspiraatiokuvia! Just sen henkistä kuin haaveilin, vaikka hieman reippaammalla otteella tänne meille kuitenkin... Parasta tässä uudessa projektissa on tietysti se, etten mä tarvitse muuta kuin uudet verhot - poikien entisen huoneen koristetyynyt ja päiväpeitot passaavat tähän uuteen suunnitelmaan oikein hienosti... Tai niin ainakin luulen. Jotain suloista, vanhanaikaista lastenkangasta olisi tosin myöskin kiva löytää ja siitä voisi ommella Ompulle pari tyynyä. Koululaisen pääty pitää luonnollisesti pitää reippaampana kuin "pienten poikien"... Ehkä lopulta saan toteutettua sen intiaaniteltankin, josta olen pitkään haaveillut. Vielä kun löytäisin isommille pojille täydellisen vanhan kerrossängyn ja saisin lisää tilaa huoneeseen sen myötä.... Liippasi jo todella läheltä tänään, kun löysin ilmoituksen vanhasta kerrossängystä, mutta tartuin puhelimeen hetken liian myöhään...



Kaikki kuvat volang.elleinterior.se


Mielipiteensä muuttaminen on sitten ihana asia! Uudesta huoneesta tulee niin paljon nätimpi, uskotteko?

maanantai 28. lokakuuta 2013

SYYSLOMA

Ei, en ole pudonnut pallon pinnalta. Meillä on vain vietetty syyslomaa. Huh, oli kyllä enemmän kiirettä kuin arkena koskaan! Mutta sellaista hyvää kiirettä. Kyläileviä ystäviä, miehen 30 -vuotisjuhlajärjestelyjä, miniloma Tukholmaan, päivän irtiotto miehen kanssa kahdestaan Tallinnassa, kaikenmoista mukavaa touhua ja puuhaa.

Lasten suosikiksi jäi tietysti laivareissu Tukholmaan. Risteilyjä kohtaan minulla oli ennen ensimmäistä reissuamme erittäin vaikea henkinen asennevamma. Ensimmäinen reissu oli kuitenkin täysi suksee: lapsilla oli hauskaa ja me vanhemmat saimme rentoutua heidän ilonsa kautta sekä nauttia hyvästä ruuasta ja Tukholman tunnelmasta. Toki, jos meillä olisi lapset, jotka eivät olisi innosta pähkinöinä osallistumassa jokaiseen hibbaloon ja bibbaloon, jota laivalla oli tarjota ja vinkuisivat hyttiin klo: 19 kesken vanhempiensa nauttiman moniruokalajisen illallisen, olisivat asetelmat olleet hyvin erilaiset. No any-o-how ekan reissun jälkeen olin valmis pyörtämään aiemmat asenteeni ja pitämään katseen avoinna tulevillekin reissuille.


Lähdimme reissuun hyvissä ajoin, ilma oli täydellinen pieneen turistikiertelyyn Helsingissä (sillä sitähän me nykyisin olemme, vaikka kuvassa pojat poseeraavatkin vihkikirkkomme portailla).




Menomatkalla saimme nauttia upeasta auringonlaskusta merellä. Uskaltauduimme myös buffethelvettiin, joka ei loppupeleissä niin helvetillinen ollutkaan. Lihoin n. 3kg ja viiden lautasellisen verran ;)



Edellisellä reissulla olimme Siljalla, mutta nyt tällä kertaa annoimme punavalkoisen laivan kyyditä meidät perille. Ehdottomasti pidin enemmän Viking Linen sataman sijainnista! Tykkäämme itse reissussa kävellä mahdollisimman paljon - siinä pääsee aistimaan sitä paikkaa ja tunnelmaa aivan eri tavalla - joten sijainti aivan vanhan kaupungin läheisyydessä oli ehdoton plussa. Harmiksemme sää ei tälläkään kertaa meitä hellinyt (viime kerralla -20 astetta pakkasta), mutta onneksi olimme pakanneet muksuille vedenpitävät takit mukaan ja kunnon sade alkoi vasta iltapäivällä.



Tässä nähdään heppapatsas - Omppu on aivan hulluna hevosiin :)

Ensimmäisenä listaltamme oli Junibacken, joka jäi viimeksi remontin vuoksi välistä. Olin ennen matkalle lähtöä kuullut tuttavilta kokemuksia siitä, että heidän lapsensa eivät ylihinnoitellusta kohteesta juurikaan mitään irti saaneet. Oma kokemuksemme oli positiivinen, joskin tähän vaikutti varmasti se, että olemme lukeneet iltasaduksi Vaahteramäen Eemelin, Katto Kassisen, Ronja Ryövärintyttären sekä Pepin, ainoa lapsille uppo-outo hahmo oli Marikki, mutta muut hahmot heräsivät heille henkiin ja pojat pitivät etenkin satujunasta hirmuisesti.


Ruotsalaiset yrittävät omia muumit ;)


"Leikkialueita" oli Junibackenissa useampi ja isommissakin pojissa ne herättivät ihastusta ja innostusta, mutta pienin oli aivan haltioissaan päästessään tutkimaan kaikkea värikästä ja jännittävää!


Satujunassa Omppu koki parhaimmaksi olla tiukasti tutti suussa...




"Koppolikoppoli".


Tällä sillalla kuljettiin viimeksi helmikuussa 2012. Oli hassua ajatella, että silloin Omppulainen oli tiukasti masussa - tosin lähtökuopissa jo, sillä syntyi tasan kahden viikon kuluttua. 



Vaunumuoti vaikutti Tukholmassa muuttuneen radikaalisti, kun viimeksi käydessämme katukuvaa värittivät Bugaboot toisensa perään, niin nyt tukholmalaiset äidit ja isit lykkivät Emmaljungia - eikä mitään pienipyöräisiä ja moderneja, vaan isoja ja järeitä Classiceja ja Mondialeja. Mielenkiintoinen ilmiö...


Kuninkaanlinnaan saavuimme juuri sopivasti seuraamaan vahdin vaihtoa. Varsinainen kierros jäi meiltä välistä, sillä kohteeseen ei saanut ottaa rattaita ja me olimme unohtaneet kantorepun kotiin eikä vilkkaan taaperon kantelu ympäri museota ja linnaa tuntunut meidän tai muiden kannalta kovin miellyttävältä vaihtoehdolta...


Kotiin palasimme tyytyväisinä, kassit täynnä asianmukaisia tax free -ostoksia ja mieli virkeänä huvituksista. Kiva reissu! 


Tyytyväinen risteilijä valmiina valloittamaan Luonnontieteellistä museota, yksi vähän väsyneempi matkalainen ja kolmas vielä kaiken jäljiltä niin energinen, että paahtoi edellä sellaista vauhtia, etteivät kamera ja äiti pysyneet kannoilla...


Mukavaista viikkoa kaikille!

tiistai 15. lokakuuta 2013

THROUGH MY PHONE

Viikko elämästä puhelimen kautta. Huomaan, että kuvaan lähinnä lapsia, ja omia asujani. Räpsyt ovat usein ala-arvoisia, mutta ne ovat nopeita väläyksiä arkisista tilanteista ja siinä mielessä ihan parasta dokkaria.  Toisaalta ne taas jättävät ison siivun elämästä pois... Omakin elämäni näyttäytyy kännykkäkameran kautta hyvin   kaksinapaisena.


Heti ensimmäiseksi kamerasta löytyy todistusaineistoa tämän syksyn kotipäivien lempiasusta. Tässä mä viipotan leikkipuistoon, koulunportille, lähimpään markettiin, torille ja rautakauppaan. (Untuvaliivi Eddie Bauer, farkut DrDenim, neule Savannah, mokkanahkaiset maiharit Race Marine ja huivi Mulberry).


Sain töistä viime viikonlopuksi todella loistavaa luomuviiniä! Siinä vaiheessa viikkoa oli sellainen olo, että sitä olisi aivan hyvin voinut sulkeutua vessaan kahdestaan pullon kanssa. Loppuen lopuksi nautittiin viiniä kahdestaan miehen kanssa lasten mentyä nukkumaan, asiallisesti viinilaseista ja takkatulen loisteessa, mikä saattoi olla jossain määrin sivistyneempi vaihtoehto...

 Tästä asusta jäi vähän iffy-olo. Mutta tuo Nowheren raitapaitapusero on yksi tämän hetkisistä työvaatesuosikeista. 

 
Perjantaina kävelimme lasten kanssa ihanassa, kuulaassa ja aurinkoisessa syyssäässä päiväkodille vasu-keskusteluun. Keskustelu oli oikein positiivinen ja siitä jäi mielettömän hyvä mieli! Meidän lasten päiväkoti on aivan huippu! En ole ikinä kuullut julkisen puolen päiväkodista, jossa asiat haluttaisiin hoitaa niin suuressa määrin yksilön tarpeet huomioonottaen ja lapsentahtisesti.


Lapsilla on jostain syystä aivan järjetön pyssyvaihe... 


Lainattiin autoa ja OmppuPomppu siirtyi isojen poikien istuimeen, tulipa siitä kertaheitolla iso poika!


Isommat pojat olivat isovanhemmillaan yökylässä. Pienin pääsi nauttimaan vanhemmistaan eksklusiivisesti - ja toisinpäin.


Omppu jaksaisi rakentaa junarataa päivät pitkät. Tuntuu, että pojan leikkiminen on niin erilaista ja "kypsää". Tähän oli myös päiväkodissa kiinnitetty huomiota. Kaipa isoveikkojen mallilla on tässäkin suhteessa merkitystä (eilenkin taaperoni mm. "pyssytti" minua banaanilla, mistä jäi hieman kaksijakoinen fiilis jotta oliko se herttaista vai järkyttävää ;) 


Voi sitä pienen otuksen riemua, kun veljet tulivat kotiin!


Tällä viikolla halusin pitkästä aikaa pukeutua hameeseen. Villainen kukonaskelkuosinen vintage-hame on monivuotinen lemppari. Pitkään mietin, oliko se liian lyhyt töihin, mutta uskalsin yhdistää sen paksuihin sukkahousuihin ja löysähköön neuleeseen.


Ja taas Nowheren raitapaita! Paksu neuletakki on vuosia vanha H&M-aarre, josta en raaski luopua varmaan ikinä... Huollan sitä yhtä vaalien kuin kalleinta kashmirneuletta :D

Näiden perusteella voidaan siis todeta, että olen aika yksipuolinen kännykkäkuvaaja. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, kyllä niitä laadukkaampia kuvia katselee vain niin paljon mieluummin! 

Mitenkäs te, kuvaatteko kännykällä yhtä monipuolisesti kuin kameralla? Vai onko kuvauskäyttäytymisessänne yhtä selkeä ero kuin allekirjoittaneella?


maanantai 14. lokakuuta 2013

GO REIMA

Lopulta Reima teki sen. Siis päivitti mallistonsa 2010-luvulle. Olen itse jo useamman vuoden harmitellut sitä, että niin mielellään suosisi kotimaista, mutta kun pelkkä kotimaisuus tai ominaisuudet eivät riitä. Vaatteen ulkonäkö painaa minulle vaa'assa enemmän enkä tunne siitä sen enempää huonoa omatuntoa.

Mutta nyt Reima iskee uudella mallistollaan, joka on puhtaine linjoineen ja raikkaine väriskaaloineen suomalaista designia parhaimmillaan. Toki joukossa on vielä niitä perus-Reima haalareita, mutta nämä uudet saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Mitä itse tykkäätte esim. seuraavista Lookbook 2013 kuvista? (Kaikki kuvat Reima)





Minuun ainakin tämä pelkistetty uusi mallisto, harmaat, siniset ja keltaiset sävyt, iskevät ihan täysillä!

Oma budjettini ei valitettavasti näihin taivu, (ainakaan kaikkien lasten osalta) vaikka ulkovaatteet mielelläni uutena ostaisinkin käyttöikää ajatellen. Ainoastaan Danula untuvahaalarin ajattelin Ompulle hankkia pakkaspäiviä varten ja sen keltaisesta verisiosta ennustankin varsinaista hittiä, mutta itse pidän enemmän klassisesta mustasta (vai onko tuo tumma navy?). Jälkimmäisestä miinusta Reimalle. Värien kohdalla ei lukenut nimittäin selkeästi, mitä ne ovat, vaan jätettiin katsojan silmän varaan ja omalta ruudultani oli ainakin tummista väreistä vaikea erottaa, olivatko navyja vai mustia...


Toddler's Winter by Reima

Ompulle

Preschooler's Winter by Reima

Nopulle

First Grader's Winter by Reima

Lukelle

Kuten kollaaseista huomaa, olisi Reiman mallistosta mahdollista pukea koko perheen lapset samaan tyyliin ja toisiinsa sopiviin sävyihin, vaikkakin eri malleihin, mistä iiiso plussa Reimalle tältä lastenvaatteidentäytyysopiayhteen-neurootikolta ;) Oli myös mukava pistää merkille vaatteiden yleinen sukupuolineutraalius, vaikka mallinimestä ilmenikin, kumpaa sukupuolta varten se oli ensisijaisesti suunniteltu.

Tutustuin myös Reiman sivuilla toiminnan eettiseen puoleen ja olin melko tyytyväinen, tosin ekologisuus-puoli oli ehkä vähän päälle liimattu ja jäi syvemmältä hieman epäselväksi. Kaikkea ei kai voi saada! Ehkä tulevissa mallistoissa Reimakin alkaa hyödyntää kierrätettyjä materiaaleja? Toki vaatteen pitkään käyttöikään pyrkiminen on yksi tärkeimmistä aspekteista. 

Reima Lookbook 2013 löydät täältä, kaikki tuotteet ja verkkokaupan täältä.

(Kaikki kuvat Reima, kollaasit Polyvore).

lauantai 12. lokakuuta 2013

COME DINE WITH ME

Ruokailutila-projekti alkaa olla valmis. Vielä pitäisi saada kattoon porattua koukku, että valaisimen saisi oikeaan kohtaan keskelle pöytää. Toivon myös löytäväni kokomustien tuolien tilalle jotkin toiset tuolit, jotta nuo mustat (joita on neljä), saisi kaikki keittiön arkiruokapöydän ääreen. Päätyihin olisi kiva saada tuolit myöskin, mutta sellaiset, jotka otettaisiin käyttöön vain silloin, kun vieraita on enemmän. Lisäksi en ole vielä täysin päättänyt mieltäni tuon tammisen pöydän kohtalon suhteen - jotta maalatakko se valkoiseksi vai nej.


Ystävältä neilikkakimppua ja lounasta vastaan saaduissa mustissa tuoleissa oli alunperin valkoiset nahkapäällysteet, jotka olivat lopulta niin huonokuntoiset, että revimme ne pois, hioimme tuolit ja iskimme Bloomin ebenmustan vahan päälle. Lopputulos ei ole ammattimainen, mutta ei sentään satu silmiin kuitenkaan ;) Wieniläistuolit ja pinnatuolit ovat kirpputorilöytöjä.






Senkki vaihtoi paikkaansa vastakkaiselle seinustalle ruokapöydän tieltä, mutta etsinee vielä sitä lopullista sijoituspaikkaansa. Voi olla, että se onkin tuon nurkassa vilahtavan sivupöydän paikalle juuri bueno. Pitää vielä vähän pyöritellä. Tosin pyöritellä on ehkä turhan kevyt termi, sillä 30-luvun funkissenkki ei todellakaan ole mikään köykäinen Ikea-kaluste :P


Olen viimeaikoina ihastunut savijuttusiin. Isompi juttunen on kirpparilöytö, pienempi TineK:n.


Valosta innostuneena halusin kuvailla olohuoneessa enemmänkin, mutta totesin sen sittenkin huonoksi ideaksi. Kuvista tuli ylivalottuneita ja lisäksi kirkas auringonpaiste paljasti yksityiskohtia, joiden olisi mieluummin suonut jäävän piiloon. Kuvaleikki: bongaa yksi tai useampi alla olevista kuvista.




Nappailin poitsun viime viikonloppuisesta viidakkoasetelmasta vielä kuosissa olevat neilikat ja tein niistä pieniä asetelmia pikkumaljakoihin ympäri asuntoa (mikä on muuten todella näppärä tapa kierrättää kukka-asetelmat - pitkäkestoisemmille lajikkeille saa aina lisää aikaa, kun irroittaa ne muutoin nuupahtaneesta asetelmasta ja nappaa reilusti varresta pois). Olivat mielestäni kauniita kuin karamellit.

Mutta nyt teetauko on ohitse ja jatkan makuuhuoneen järjestelyä (jonne siirtyi olohuoneesta yksi nojatuoli ja siten pisti järjestyksen uusiksi), yllättäen suurin ongelma makuuhuoneessa onkin sen koko - kun tilaa on paljon (n. 20 neliötä) on jotenkin sellaisen pehmoisen ja viihtyisän pesän luominen paljon hankalampaa. Ja kun minä olen vielä sisustajana sellainen, etten ikinä onnistu ensimmäisellä kerralla, vaan monen yrityksen kautta (jos sittenkään), niin tuohon saa upotettua tovin jos toisenkin. Sen suhteen palaan asiaan ehkäpä huomenna. Tai ensi kuussa. Ei sitä koskaan tiedä ;)


Aurinkoista lauantaita!

maanantai 7. lokakuuta 2013

OMPUN MÖSSYKKÄ


Halusin Ompulle syksyksi myssyn, joka olisi moderni, mutta kuitenkin toisi mieleen vanhanaikaiset pienten poikien lakit, joihin olen ihan heikkona. Lopulta päädyin löysähköön lippapipoon. Tupsulla tottakai. Malli oli mielestäni kaunis ja klassinen, mutta värit tekivät siitä modernin. Vähän turhan paljon jäi lakkiin vielä kasvunvaraa ja kovassa menossa tipahtaa silmille... Mutta tuollaiseksi söpöstely-mössykäksi se on mielestäni oikein sopiva.


Virkkasin lakin Lanettin vauvavillalangalla, joten se on ohut, lämmin ja kutittamaton. Käytin tarkoituksella puoli numeroa liian isoa koukkua, että lakista tuli hieman löysä. 

Tupsut teen nykyisin aina tupsulaitteella. Omani on Prymin ja aivan mielettömän näppärä! Tuon avulla pojatkin ovat tupsuja kieputelleet - tai siis tupsuja ja pieniä karvamonstereita, joille on sitten liimattu silmät ja jalat.


Nyt sitten talvimyssyn tekoon. X 5 :D

Suositut tekstit