SKATEBOARD BIRTHDAY PARTY

Viime viikolla meillä juhlittiin 8 -vuotiasta. Ja voi kuulkaa - oli aivan erilaiset tunnelmat kuin viime vuonna ! Täytyy sanoa, että koulun vaihtaminen oli aivan absoluuttisen oikea päätös! Kouluvuosihan eskaloitui oman lapsemme osalta erään toisen lapsen jatkuvan kiusaamisen, härnäämisen ja jopa väkivallan kohteena olemiseen. Monien syiden (ja sattumienkin) myötä päädyimme lopulta hakemaan lapselle paikkaa Steinerkoulusta ja voin sanoa, että alun skeptisyydestä huolimatta oli päätös mitä loistavin! Nyt meillä on onnellinen lapsi, joka saapuu koulusta iloisena, yhä täynnä energiaa loppupäivän askareisiin ja luokka täynnä mukavia kavereita, joiden vanhemmat ovat sitoutuneita ja omistautuneita lastensa koulu-uriin ja luokan yhteishengen ylläpitämiseen opettajan ohella.

Mutta siis niihin synttäreihin, jotka olivat siis aivan mielettömän hauskat ja onnistuneet! Järjestimme synttärit Messilän bmx-parkissa, johon pyysin etukäteen Retkikunnan luvan. Alue on mukava ja rauhallinen, joten muksut saivat mennä ilman häiriöitä ja nauttia ulkoilmasta. Pojan toiveesta paikalla oli Sinne Storen Jami pitämässä tunnin mittaisen skeittikoulun. Tämä oli lapsille upea kokemus ja sai vanhemmiltakin paljon kiitosta. Kaikki pääsivät kokeilemaan oman tasonsa mukaisesti (joukossa oli niin ensimmäistä kertaa skeittilaudalla seisovia kuin muutaman vuoden harrastaneita). Jamille opettajana supersuuret kiitokset ja lämpimät suositukset!













Tarjottavat olivat ulkoilmasynttärihenkeen mahdollisimman helppoja, mutta maistuvia. Miehen pitämä hodariständi oli jymymenestys ja useampi lapsista kävi santsaamassa vielä toisenkin hodarin. Selvästi ulkona ja liikkuessa ruoka maistui! Juomana oli aikuisille kahvia (ilahduttavan monet vanhemmat jäivät paikan päälle ja kaikilla oli oikein mukava, rento meininki) ja lapsille Petit St. Louisista ostamiamme lähdevesiä Support Your Local -henkeen. Jälkimmäiset olivat jättihitti ja loppuivatkin megakysynnän vuoksi kesken :D

Sipsit olivat näppärästi, joskaan ei kovin ekologisesti, tarjolla pahvimukeissa, jolloin jokaisen oli helppo ottaa oma annoksensa tarjoilupöydästä mukaansa.

"Vaihtorenkaat" aka suklaadonitsit koristekuorrutuksella olivat lapsista aivan mahtavia! 

Lähipiirissä oli vain kaasugrillejä lainattavaksi, mutta erittäin palvelualtis Claes Ohlsonin myyjä kävi kaivamassa meille kertakäyttögrillin varaston perukoilta, jotta saatiin hodarit paistettua al fresco ;)

Koristeluissa toistui sama "Vans-henkisyys", jonka insta-seuraajat ainakin näkivät jo kutsuissa. Väreinä olivat pojan valinnan mukaan turkoosi, musta ja valkoinen. Mies teki kuvanmuokkausohjelmalla Vans-tyyliset logot, joiden alkuperäiseen ideaan törmäsin Pinterestissä ja tulostimme niistä tarroja, joita oli helppo sitten liimata vieraiden kiitos-pussukoihin sekä seuraavan päivän juhlien juomapulloihin sekä kuppikakkukoristeisiin. Kavereille annettaviin yllätyspussukoihin (joiden sisällä oli mielikuvituksettomasti tarroja, karkkia ja tikkareita :P ) löysin sopivan - jälleen kerran - Vans-tyylisen lahjapaperin Tigerista. Siitä sitten askartelin itse kapeita lahjapussukoita - tosi näppärää, nopeaa ja edullista! Pussien suut kiinni mustalla juuttinarulla ja naruihin vielä laput, joissa jo kutsuista tutut logotarrat. Lopputulos oli mielestäni todella kiva!



Juhlan kruunasi miehen vanha long board, joka toimitti virkaansa vieraskirjana ja ainutlaatuisena muistona mahtavista kemuista :)



Jo kotimatkalla poitsu esitti toiveen, että ensi vuonna juhlittaisiin jälleen kerran ulkona. Alustavasti mietimme jonkinlaista "metsä tehtävärasti-laavu synttäri" -hässäkkää :) Niin rentoa ja mukavaa oli juhlia ulkona, missä lapset saivat juosta ja touhuta sielunsa kyllyydestä ja itse sai vain seurata sitä hauskuutta ja tarjoilla ruokaa ja juomaa niitä tarvitseville :D



Lopussa alkoi jo valo loppua, mutta saimme sentään vielä yhteisräpsyn minusta ja pojista (Omppunen vietti illan mummilassa spesiaali-huomiosta nauttien sen sijaan, että olisi telonut itsensä vauhdilla viilettävien lasten jalkoihin ;) ).

Kiitos kaikille kemuihin osallistuneille!

A HOBBIT BIRTHDAY PARTY - ON A BUDGET

Kesäkuussa juhlimme Nopun 6 -vuotissynttäreitä ja kodistamme tuli varsinainen pieni hobittila viittaharteisten mini-ihmisten valloittaessa sen. Alunperin juhlia oli tarkoitus viettää laavulla, mutta kun alkukesä oli mitä oli, niin tietysti juhlapäivänä satoi sitten vettä ja päädyin lähettelemään vanhemmille viestiä juhlapaikan siirtymisestä meille. Hauskaa lapsilla oli joka tapauksessa ja iltapäivällä sadekin oli hellittänyt, joten kultakimpaleiden metsästys suoritettiin sisäpihallamme.



Juhlissa oli melko tarkka budjetti (kuten meillä yleensäkin - lastenjuhlia on ihana pitää, mutta en näe mitään järkeä heitellä satasia suuntaan jos toiseenkaan, kun pienellä kekseliäisyydellä pääsee yhtä kivaan lopputulokseen), joten paljon tehtiin itse ja toisaalta tartuttiin edullisiin löytöihin mm. Tigerista.

Juhlakattaus: itsetehty banneri, juhlavieraille jämäpahvilaatikoista askarrellut miekat, kultaiset lautaset ja hopeiset haarukat (Tiger), lohikäärmejuoma Happy Joe pulloissa ja Smaug-kakku paikallisesta leipomosta.

Banneri rakentui helposti hieman jämäkämmästä, röpelöpintaisesta paperista, jotka leikkasin kolmioiksi ja joihin kopioin Tolkien-tyylisiä kirjaimia (dafont.com tarjoaa hyviä malleja) ja reunat vedin mustalla tinnerillä ja ns. vapaalla kädellä saadakseni tuon "vanhan" efektin. Sitten vain kolmiot juuttinarun varaan oikeaan järjestykseen. Kokonaisuudessaan banneri maksoi n. 3e.



Menu oli suunniteltu niin, että pystyimme tekemään kaiken etukäteen ja ne olisi helppo kuljettaa laavulle ja syödä ulkona. Noh, toimivat kyllä aivan yhtä hyvin kotioloissakin.



Smaug-kakun päädyin tilaamaan valmiina konditoriasta, koska välillä ei vain huvita... Sankari kuitenkin ilmoitti, että kakusta jäi puuttumaan yksi tärkeä asia - Bilbo. Päädyin siis edellisenä iltana askartelemaan sokerimassasta tämän tärkeän hahmon piileksimään Smaugin vartioiman kultakasan taakse, hieman ehti ihonväri tummentua yön aikana (Bilbo taisi käväistä solariumissa), mutta se ei onneksi sankaria haitannut ;)



Hobittiovet ja kolmioleivät olivat lasten suosikkeja! Kana-salaattiwrapit taas aikuisten - nams. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niiden sisään tuli paistettua ja sitten kuutioitua kananrintafilettä, yrittituorejuustoa, creme fraichea, romaine-salaattia, parmesania ja mustapippuria. Hobittiovia varten olin alunperin ajatellut leipoa pyöreitä sokerikeksejä, mutta päädyinkin "leikkaamaan kulmia" ja käyttämään valmiita suklaakuorrutteisia riisikakkuja. Sitten vain vihreää sokerimassaa levyksi, juomalasilla pyörylöitä, kiinnitys sokerikuorrutuksella, pursotukset ja ovinuppien kiinnitys. Varsin simppeliä, näyttävää - ja edullista.



Muksut auttoivat miekkojen maalaamisessa ja voi kun niistä tuli hienoja! Jälleen kerran aivan superjuttu muksuille aivan minimaalisin kustannuksin!





Koska lapsille oli luvattu makkaranpaistoa, käväisi mies Honkkarissa ostamassa laatikollisen takkapuita ja saatiin kuin saatiinkin makkarat tulille :)



Kullanmetsästys käynnissä... Lapset keräsivät pihalta kiviä, jotka sitten maalasimme kultamaalilla. Toimisi aivan yhtä hyvin myös esim. merirosvosynttäreillä ja budjetti jälleen minimaalinen!



Kotiin lähtiessä piti hobittien tietenkin saada eväsnyytit mukaansa, nämä täytettiin karkkibuffetista neliskulmaisiin puuvillakankaan palasiin ja sidottiin juuttinarulla.



Päähobitti oli tyytyväinen :)


Juhlien kokonaisbudjetti, sisältäen kakun, koristelut, tarjoilut, poikien viitat, vieraslahjat yms. jäi reilusti alle 200e. Ei siis se raha, vaan hitunen kekseliäisyyttä :) Enkä usko, että vieraat olisivat kaivanneet mitään enempää, vaikka olisin käyttänyt enemmän satasia...

TRANSPORTATION BIRTHDAY PARTY

Onnistuin tänään kirjoittelemaan aamulla junamatkalla piiitkän postauksen - ja sitten ilmeisesti jätin sen tallentamatta. Huoh.

Nyt siis Ompun synttärijuhlia ja katsotaan jahka jaksan joskus kirjoitella sitä alunperin tälle päivälle tarkoitettua uudestaan. Arvaan että en ;)

Omppulaisen synttärit olivat ihanat, juuri sopivan pienet, hyviä tyyppejä, kivoja lapsia. Hieman harmitti, että muutama hyvä tyyppi ja kiva lapsi jäi joukosta pois, kun jouduimme perumaan useampaan otteeseen, mutta tunnelma oli kuitenkin mitä loistavin! Ja pikkutyyppi ikionnellinen. Teemanahan olivat kulkuneuvot; tilasin Etsystä juhlapaketin ja askartelin siitä itse bannerin, kuppikakkukoristeet, pöytäkoristeita, limupullojen etiketit jne. Viime vuonna tein sen kaiken itse, mutta nyt näin työssäkäyvänä oli näppärä oikoa vähän mutkia... Värit olivat aika kaikenkirjavat: punaista, vaaleansinistä, ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista... Floristi nappasi ideastani kopin ja tehtiin simppeli, tiukka, pyöreä kimppu jossa oli keväistä, poikamaista tunnelmaa ja väreinä valkoista, limeä ja ripaus sinistä. Ompulla oli yllään punaiset chinot, kruunukauluspaita ja ankkurineule. Siskoni kyselikin juhlissa teemaan sopivan puseron perään - usein, kun pojilla on ollut juhlateemaan sopiva paita päällä :D Itse olin taas hieman kiireessä, joten tilanteen pelasti nopeasti sutaistu nuttura, näyttävä kaulakoru ja luotto casualpikkumusta.

Ensimmäinen paketista kuoriutunut lahja on jymymenestys!

Gluteenittomat banaanimuffinssit valkosuklaamoussella (pursotin meni suklaapaloista tukkoon, joten hätävararatkaisuna vain kippasin kuppikakkujen päälle lusikallisen kuorrutetta :D )

Menu oli simppeli:

hedelmäistä briesalaattia omena-hunajavinaigretella

juureslastuja

dippivihanneksia

feta- ja avokadodippiä

hedelmävartaita

banaani-valkosuklaamousse kuppikakut

sokerikeksit

 suklaakakku valkosuklaamousse-mango täytteellä ja tuorejuustokuorrutteella

Lentokoneiden, kilpa-autojen ja junien muotoiset keksit olivat lasten ehdottomat lempparit. Kuorrute oli ihan perus sokerikuorrutus, jota oli maustettu sitruunalla. Keksit olivat lemppari sokerikeksejäni, joissa on mausteena hitusen sitruunaa ja vaniljaa. Keksimuotit löysin Wiltonilta.

Appelsiinimehua ja vichyä - hieman terveellisempää limua ;) Edelleen samat Happy Joe pullot kierrossa, jotka ovat kiertäneet jo useammat lastenjuhlamme.

Veijarit jakavat selvästi jotain hauskaa.

Paloautokakku oli Ompun oma toive.

Pienin juhlija.

Isojen poikien X-Box tauko.

Suloiset pienet...

Seuraavaksi sitten suunnittelemaan keskimmäisen Hobitti-synttäreitä, jotka olisi tarkoitus järjestää metsässä...

VEHICLE BIRTHDAY PARTY PLANNING

2 -vuotissynttärit lähestyvät, h-hetki on helmikuun loppupuolella, ja teema on ollut valmiina jo puolisen vuotta. Ei  millään tavalla epätavallista huushollissa, jossa jotain kemuja suunnitellaan jatkuvasti. Omasta mielestäni teema on lastenjuhlissa ensisijaisesti helpottava tekijä. Sen ympärille on niin paljon helpompi lähteä rakentamaan onnistunutta kokonaisuutta. Omppupomppulaisen synttäriteema alkoi hahmottua jo kesällä, kun muutimme keskustaan. Hälytysajoneuvon ajaessa ohitse poitsu hyökkäsi aina täristen ikkunaan, haavi auki ja sormi ojossa. Viime kuukausina hän on sitten innostunut myös traktoreista ja "trrakka" on sarjassamme "niinjännäettätäristäänjapäristäänräkäroiskuen", "rrrekka" on myös lähestulkoon yhtäläisessä statuksessa jne. Hälytysajoneuvoteema laajeni siis mielenkiinnon mukaan kattamaan kulkuneuvot ihan yleisesti.

Alunperin hälytysajoneuvoteemaan olin ajatellut väreiksi punaista, valkoista ja vaaleansinistä, nyt ajoneuvoteemaan ajattelin lisätä vielä auringonkukankeltaisen. Meillä on ollut nyt muutaman kuukauden sisään niin monet isot juhlat, että juhlavieraiksi kutsumme varmaankin ihan lähimmät sukulaiset, Ompun kummit sekä miehen kummitytön vanhempineen - eli ne läheisimmät ja ne joiden kanssa olemme eniten tekemisissä. Muita pieniä lapsia (miehen kummityttökin on jo kolmasluokkalainen) ei tähän lähipiiriin vielä kuulu, joten Pomppulainen saa loistaa päätähtenä veikkojen varmasti huolehtiessa supporttaavista rooleista kiitettävin suorituksin ;)

Pinterestissä on nyt tullut pinnailtua yhtä jos toista inspiskuvaa...


Näissä babyshowereissa on juuri samat sävyt, joita itse olin ajatellut.

kuva: blog.hwtm.com

Aika herkullisen näköisiä nuo liikennevalovartaat ja maistuvat varmasti aikuisillekin tai sitten nämä voisi toteuttaa suolaisina: oliiveja, paprikaa, kirsikkatomaatteja :)

kuva: projectnursery.com

Kutsujen ilme on vielä päättämättä, mutta enköhän mä jotain vielä keksi...

kuva: adorebynat at etsy.com

Olen vähän miettinyt kemuista sellaista sunnuntaibrunssia (tai lauantai), jossa on kaikenlaista kivaa pientä suolaista syötävää ja tietysti myös muutama makea herkku. Rentoa ja kivaa. Ainakin paloauton muotoinen kakku on tulossa, sillä ostin juuri kaveriltani sen muotoisen kakkuvuoan :D Sen lisäksi varmaankin jotain pieniä kasvispiiraita, sämpylöitä ja tuorejuustolevitettä, nakkipiiloja, munakasrullia, vihannestikkuja, cocktailpyöryköitä ja dippejä. Niin ja tietty jotain söpöjä kuppikakkuja. Ei mitään hienoa ja monimutkaista, vaan simppeliä ja kivaa :)

Koristeluiksi ajattelin jonkinlaista banneria, puna-vaaleansini-keltaisia silkkipaperipalloja, kuppikakkukoristeita sekä paria pientä, matalaa, tiivistä kimppua keltaisia ja valkoisia kukkia. Niin ja lisäksi Tigerista jo kesällä ostettuihin autokorttipidikkeisiin poitsun kuvat 0-2v. eli siis kuva vastasyntyneestä, 1v. ja 2v. Ne ovat kiva centerpiece noiden pienten kukkakimppujen ohella.

Eiköhän siitä ihan hyvä tule, kun nyt ajoissa aloittaa :)

Ensi vuoden teemakin on jo muuten valmis. Silloin voisi juhlia talvisia synttäreitä: rakentaa vanhempien pihalle kunnon pulkkamäen, jäädyttää lasten leikkikentälle pienen luistelualueen ja tarjoilla kuistilla kuumaa kasvissosekeittoa, kaakaota ja laskiaispullia.

A HAPPY BIRTHDAY?

Viikonloppu juhlittiin synttäreitä.

Ensimmäiset olivat fiasko. En ole ikinä elämässäni ollut tilanteessa, jossa olisin tuntenut suunnatonta vihaa vieraita lapsia kohtaan. Koko ajatus tuntuu absurdilta ja naurettavalta. Ja hyvinhyvin epäkorrektilta. Mutta niin siinä kävi.

Meillä oli vieraana 10 lasta. Päätin siis kutsua koko luokan pojat saadakseni hieman parempaa kuvaa luokan dynamiikasta ja siitä, millaisia poikia luokalla on (liittyen aiempiin ongelmiin). Kaksi lapsista paljastui olevan niin out of control, että keinot olivat hyvin vähissä. He tappelivat, he kiusasivat, he jättivät tottelematta, he eivät kuunnelleet, he käyttivät järkyttävää kieltä ja löivät muita. Osan lapsista vanhemmat olivat ilmeisesti tiputtaneet meille ilman lounasta (juhlat alkoivat klo: 13), koska heti sisään tullessaan nämä muutamat aloittivat valtavan mourunnan: "Minulla on nälkä!" "Haluan ruokaa!" "Mun vatsa kurnii!". Olin varautunut lastenjuhliin - koska olivat heti lounasajan jälkeen siten kuin itse lounasajan käsitän ja miten oletin (ehkä sitten väärin) vanhempien lapsensa ruokkivan - vihannesvartain, sipsein, popcornein sekä makein herkuin. Tämä ei kuitenkaan nälkäisille lapsille riittänyt. Lopulta mieheni kyllästyi ja lähti kadun toiselle puolelle Mäkkäriin. Mukana tuodut hampurilaiset ja ranskalaiset tekivät 90% lapsista iloiseksi ja muutaman kasvot loistivat siihen tyyliin, mikä tekee lastenjuhlien järjestäjän hyvin onnelliseksi. Muutamalle ei kuitenkaan kelvannut. Yksi ei suostunut syömään, koska lautanen näytti hänen mielestään koirankupilta. Hän jäi sitten ilman ruokaa. Yksi sai raivokohtauksen, joka oli beyond mitään, mitä olen ennen lasten kanssa kokenut. Hän heitteli tavaroita, löi ovia ja seiniä ja karjui koko ajan kuin heikkopäinen ja pelkäsin ihan tosissani naapureiden soittavan poliisit paikalle. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin 7 -vuotiasta lasta... Juhlat alkoivat tässä vaiheessa saada hyvin dantemaisia piirteitä ja aloin ihan tosissani miettiä, millä tavoin minun olisi turvallisinta (lue: että en saisi syytettä tms. ikävää) kantaa lapsi pihalle ja mahdollisesti kytkeä puuhun tms. vastaavaan ja soittaa äidille armaan rakkauspakkauksen koordinaatit. Luovuin kuitenkin ajatuksesta huomattuani lääkekaapissani suuren puutteen (tyrmäystipat) ja todettuani epätoivotun vieraan pakkopoiston vaativan sellaisen määrän väkivaltaa, että jonkinlainen itseni kannalta ikävä jälkipyykki olisi mahdotonta välttää. Loppuen lopuksi tilanne laukesi epätoivon sävyttämään karkeilla lahjontaan kaikenlaisen järkipuheen ja maanittelun osoittautuessa hyödyttömäksi...

Synttärihumu alkoi perjantaina, kun Luke pääsi vakkarifloristimme luokse tekemään itse oman pöytäasetelmansa. Olimme floristin kanssa molemmat aivan ällikällä lyötyjä siitä, miten upea asetelemasta tuli! Hän oli edellisenä päivänä käynyt valitsemassa asetelmaan kukat - sekä piikkihedelmiä, jotka olivat pojan oma henk.koht. lemppari ;)

Tein kaksi kuuden munan sokerikakkua, yhden vaniljanmakuisen ja yhden suklaan. Vaniljan makuiset kostutin vadelma-vichysekoituksella ja suklaanmakuiset kerrokset appelsiini-vichy sekoituksella. Väliin tuli vuorotellen aprikoosi- ja mansikkahilloa ja päälle suklaakermaa.

Pursotukset olivat tällä kertaa vähän sinnepäin, sillä pursottimestani oli suutinosa kadoksissa ja jouduin vähän sumplimaan - onneksi vieraita ei epävakaa jälki juurikaan haitannut. Kakku oli synttärisankarin toiveen mukaisesti ruskea ja koristeena samaisesta toiveesta Indyn hattu ja piiska.

Ne Happy Joe pullot ;)

Cakepopsit ovat niin kovin työläitä, joten toteutin samalla idealla vaahtokarkkinamut: vaahtokarkit cakepops-tikkuihin, päälle valkosuklaata ja nonparelleja. 10 x helppoa ja lasten mielestä yhtä hyvää. Aikuiseen makuun ehkä hieman liian makeita...

Aarteenmetsästys oli sentään hitti. Kun jokaisen piti vuorotellen suorittaa tehtävä päästäkseen radalla eteenpäin, jopa nämä kaksi "käytöshäiriöistä" olivat kiinnostuneita tilanteesta ja keskittyivät. Lasten kasvot loistivat ja kun etsintä huipentui aarrearkun kaivamiseen esiin hiekkalaatikosta, ei lasten riemulla ollut rajoja. Ja kun he vielä sisälle tultua saivat jakaa aarresaaliin (aarrearkku oli täynnä karkkia, tottakai) ja täyttää niillä omat pienet aarrearkkunsa, jotka olin heille askarrellut, oli kotiinlähtö yhtä juhlaa ja lapset esittelivät vanhemmilleen aarrearkkuja puheen pulputessa riemusta. Ja oli kerta kaikkisen hellyyttävää, kun yksi lapsista tuli keittiöön minun luokseni, tarttui minua yllättäen vyötäisistä ja rutisti: "Sä olet tosi kiva." tuollainen lapsen impulsiivinen hellyydenosoitus on yksi arvokkaimmista ja vilpittömimmistä palkinnoista. Mutta voi kuulkaa me olimme miehen kanssa puhki. Ensisijaisesti järkytyksestä. Nyt ymmärrän valitettavan hyvin luokassa vallitsevaa tilannetta ja miksi esikoisemme on koulusta ajoittain hyvin ahdistunut...

Aarrearkuista lapset eivät meinanneet millään malttaa pitää näppejään erossa loppuun asti... Nimilaput löytyivät Tigerista ja itse arkut tein netistä löydetyn ja suurennetun templaatin mukaan ruskeasta kartongista. Juuttinaru ja kultatussi viimeistelivät lopputuloksesta mielestäni oikein kivan.

Mitäs sanotte? Aika hieno 7 -vuotiaan pojan näkemykseksi viidakkokukka-asetelmasta! Symmetriakin on ihan mahtava, kyllä oli äiti kuulkaa ylpeä!

Vanhassa asunnossamme oli juuri sopiva käytävä, johon oli helppo rakentaa "Kauhujen kammio", joka oli yksi osa Kadonneen aarteen metsästykseen liittyvistä tehtävistä, jotka lasten piti suorittaa. Käytävässä oli pilkkopimeää ja lapsien piti liaanien (roskasäkeistä revittyjä suikaleita) seasta tunnestellen löytää muovinen käärme ja sitten löytää oikea tie ulos yhdestä neljästä uloskäynnistä. Kauhujen kammio oli lasten ehdoton suosikki ja 7 -vuotiaille pojille juuri sopivan jännittävä olematta liian pelottava.

Seuraavat juhlat olivat onneksi sitten aivan päinvastaiset. Tosin itse olin totaalisen jäljessä aikataulusta laskettuani (todella hölmösti) sen varaan, että tekisin seuraavien juhlien tarjoilut sillä välin, kun mies huolehtisi juhlivista koululaisista. Noh, haasteellisessa juhlatilanteessa mies ei todellakaan pärjännyt yksin (kun hädin tuskin säilytimme kaikki lapset täysissä ruumiin voimissa, sielun todennäköisesti vaurioiduttua ainakin jollain tasolla yleisestä järkytyksestä). Onneksi kaikki vieraista tuntevat minut ja tietävät, etten todellakaan ole aikataulutuksen kuningatar ja tavalla tai toisella onnistun aina venäyttämään ne pläskiksi näissä juhlatilanteissa... Vieraita ei ollut toisella kattauksella hirmuisesti, kaksi neljästä kummista pääsi paikalle ja näiden lisäksi esikoisen lastenvahti sekä rouva Eriksson poikineen. Juuri sopiva määrä siihen, että saatoimme istua pöydässä ja lörpötellä kaikenlaista, kun kiltit ;) lapset leikkivät keskenään suorastaan enkelimäisessä atmosfäärissä edelliseen apokalyptiseen tunnelmaan verrattuna. Ah.

Sunnuntaina pidimme sitten vielä kolmannen kattauksen isovanhemmille ja sisaruksilleni ja vielä olisi kaksi kattausta tulossa niille, jotka eivät päässeet viikonloppuna paikalle, mutta haluavat kuitenkin tulla sankaria juhlistamaan. Sen jälkeen keskitytäänkin sitten miehen 30 -vuotisjuhliin, mutta niistä enemmän tuonnempana...

Onneksi siitä huolimatta, että vanhemmille jäikin hieman (kröhm, understatement koska tässä vaiheessa yksinkertaisesti oma kielellinen ilmaisuni loppuu kesken kuvaamaan tilanteen todellista laitaa) kaaoottinen ja järkyttynyt olo kaverisynttäreistä, joita oli odotettu koko syksy, ilmoitti itse sankari synttäriviikonlopun olleen täydellinen. Hyvät synttärit siis, kaikesta huolimatta. Voimme vain todeta, että lapset toipuvat nopeasti ;) Mutta keskimmäisemme pyyntö: "Äiti me ei kyllä enää ikinä voida kutsua tällaisia hulluja ihmisiä meille.", on kuultu ja huomioitu.