THIS 'N THAT

Melkoinen tovi tässä vierähtikin blogihiljaisuuden vallitessa. Ehdottomasti olemme sairastelleet tänä talvena enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki sympatiani niille, joille tällaiset sairasteluputket ovat jokavuotisia riesoja... Sairastimme jopa kolmen vuoden tauon jälkeen vatsataudinkin, yöh. Mutta nyt tosiaan katse vakaasti keväässä! Tämä olkoon siis sellainen kuukauden pikakelaus kännykkäkuvien kautta ;)

Olemme avanneet jo "vaellus"kaudenkin (vaellukseksi ei kyllä rehellisyyden nimissä voi vajaan kymmenen kilometrin päiväreissua neljän 1-7 -vuotiaan lapsen kanssa kutsua), kävimme Pirunpesällä pikkusiskoni ja ystäväperheen kanssa, paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla ja söimme termarista linssi-kasvissosekeittoa, joimme kaakaota ja kahvia. Niin ihanaa!

Vaikka edelleen olen ärsyyntynyt siitä, että talvi jäi toteutumatta ja hiihdot hiihtämättä, olen kyllä fiilistellyt kevään tuloa täysin rinnoin! Mahtavaa, kun aamulla on valoisaa ja ulkona tarkenee ilman toppaa! Miehen ompelijatäti jatkoi viime keväänä aloittamani Nopun vanhojen Brion Racejen päällystysoperaation loppuun. Kankaana on Eero Aarnion Zoo ja noista tuli mielestäni aivan täydelliset kaupunkikiesit (vaikka haikein mielin Emmaljungista luovunkin) näin kevään kunniaksi!

Omppu on aivan ihmeissään matkustaessaan kasvot menosuuntaan, vielä kun ratin hankkii, niin siinä on pojan unelmakiesit ;) Maailma on täynnä autoja, mopoja, rekkoja, traktoreita ja keväistä ihmeiden ihmettä - lakaisukoneita! Niitä sitten ihmetellään ja osoitellaan hurjien prummmpruuummien säestämänä.

Omppulaisen synttärit saimme tosiaan järjestettyä lopulta toissa viikonloppuna. Sairastelun takia jouduimme perumaan useaan otteeseen, mutta ihan täydelliset ne sitten lopulta olivat. Teemanahan olivat kulkuvälineet laidasta laitaan. Kaksivuotias Omppu on kyllä loistava tapaus, puhetta pulppuaa ja oma tahto räiskyy!

Isommat pojat ovat jääneet kaiken tämän sairastelun ja pienimmän valtavan huonojen öiden vuoksi ikävästi paitsioon. Kun toinen vanhemmista herää aamuisin 5.30 töihin, toinen yrittää tasapainoitella lastenhoidon ja opiskelun välillä, kaikki sairastavat peräkanaa ja pienin valvoo 3h joka yö on ylimääräiset voimavarat jo käytännössä käytetty. Nyt sovinkin Arjen enkelin kanssa, että hän tulee aina välillä vahtimaan tuota meidän pienintä, että minä ja mies voimme viettää ihan omaa aikaa isompien poikien kassa - ja vielä erikseen. Ihan mahtavan ihania tsemppareita nuo kyllä ovat ja niin hulluina pikkuveljeensä, mutta sen takia pitääkin olla vieläkin herkempi heidän suhteensa - tiedän, että he eivät sitä heti näytä, vaikka pikkuveli rasittaisi ja he kaipaisivat isän ja äidin jakamatonta huomiota. Ja kunhan tämä tästä tasoittuu ja Ompun yöt lopulta rauhoittuvat (pakkohan niiden joskus on??!!), on vuorossa tuttiritarin pahin painajainen ja tutista vieroittaminen... Jaiks!

Sairastelun loputtua olen tehnyt täällä hurjaa vauhtia kesävaateinventaariota, säästettävät on siirretty syrjään ja kirpputoripöytä varattu muita varten. Omppu saikin synttärilahjaksi Tätsyltä ja kummeiltaan ihania kevätkuteita - olen ihan hulluna tuollaisen raikkaaseen seilorluukiin.

Muutamia peruscollegeja ja shortseja olisi vielä tarkoitus ommella poitsulle päiväkotikäyttöön (kaikenkirjavia sellaisia, sillä kirpputorilta tarttui mukaan pussillinen resorikankaita sateenkaaren väreissä) ja kunhan saadaan rouva Erikssonin kanssa aikataulut natsaamaan, pääsen penkomaan taas sieltä kuopukselta meille siirtyiviä kesäkuteita. Nastaa, kun kamuilta aina löytyy jotain kiertoon. Vaikka mielelläni niitä kirppiksiäkin kiertelen :)

Viimeisinä viikkoina olemme nauttineet täysin rinnoin kaupungin puhkeavasta keväästä. Siitä, kun saa pukeutua kivasti ja kävellä auringonpaisteessa lähikahvilaan aamukahville ja -viinerille. Pian alkaa toinen kesämme keskusta-asukkaina ja tuskin jaksan odottaa! 

Asukuviakin on nyt kevään tultua varmasti luvassa enemmän, vaikka mitään super tyylilyyliä minusta ei saa vääntämällä eikä kääntämällä, niin jostain syystä niitä aina toivotaan ja pyrin taas niihin toiveisiin vastaamaan, kun aamulla lopulta valoisaan aikaan töihin lähden. Eilen hengailin kuvaamassa Omppusta tämän hetken lempparicasuaaliasussani:

Eddie Bauerin untuvaliivi ja Asicsit ovat vain niin mukavat yllä! Voisin käyttää niitä joka päivä!

Eilen suunnistimme Arjen enkelin (joka on jo pidemmän aikaa ollut minulle enemmän ystävä kuin työntekijä) paikallisten äitien omaan lukupiiriin. Saatiin taas nauraa ja herkutella yllin kyllin, ai että noita tapaamisia odottaa aina niin innolla! (Kuva tosin edelliseltä kerralta).

Muutama työviikko vielä kunnialla ja sitten Lappiin lomailemaan. Saadaan vielä nauttia pieni pätkä talvea ennen kesää... Ihana, ihana kevät! 

P.S. Suuri tapahtuma meillä eilen, Nopulta lähti kauan odotettu ensimmäinen hammas!

ORGACRAZED

Mä olen nyt kuulkaa niin organisoinnin pauloissa täällä, että kohta meillä on täysin kaaosvapaa asunto, jossa kaikella on paikkansa eikä rojukasoja löydy mistään (as if), kaappien ovien takaakin paljastuu silmää hivelevä järjestys, vaatehuone on paratiisi, josta sopivat asukokonaisuudet suorastaan pomppaavat ylle, pyykkihuolto on niin organisoitua, että se melkeinpä pyykkää, viikkaa ja mankeloi itse itsensä, lelut elävät sellaisessa harmoniassa, että lapsetkaan eivät kiukuttele - elämässä on jälleen chi ja cha, balanssi ja seesteinen rauha vallitsevat kotonamme.

Inspiraation lähteenä itselläni on toiminut kaikkien aikojen Martta: organisointitipsejä ja inspiskuvia on joka lähtöön, kliks. Voi kuulkaa, pyykinpesu- ja tahranpoistoaineiden säilöminen söpöihin, kauniisti merkattuihin lasipurkkeihin on nyt suorastaan pakollinen toimenpide oman sisäisen rauhani vuoksi!

kuva: marthastewart.com

No joo, ei ehkä sentään, mutta osittain olen tosissani. Meillä on erittäin harvinaislaatuisesti paljon säilytystilaa. Kuitenkin se on hyödynnettynä ehkä noin puolen potentiaalinsa arvosta, koska tavarat on vain tungettu minne sattuu, eteinen on huitaistu kasaan nopsasti ja muutama kaappi ammottaa tyhjyyttään turhaan, samalla kun tavararöykkiöt lisääntyvät hallitsemattomasti ympäri asuntoa...

Aloitan eteisestä. Kunhan tämä declutter-proggis on valmis, mä olen kuulkaa niin zen, että oksat pois! Jospa sitä kuitenkin aloittaisi jostain vaatimattomasta, pienestä projektista ja järjestäisi vaikka kenkähyllyn? Tosin, onhan tuosta olohuoneen ja keittiön välisestä esteradasta kyllä kieltämättä jotain hyötyäkin, Omppukin on varsin ketterä pujottelemaan sen lävitse ja päiväkodissa kehuvat kovasti pojan liikunnallisuutta ja koordinaatiota, eittämättä mäkin poltan siinä muutaman hyödyllisen kalorin per päivä. Ehkä mä sittenkin leivon omenacrumble-muffareita, voihan siinä samalla järjestellä kuiva-ainekaapin ja suunnitella tulevaa järjestyksen valtakuntaa... Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.

SICK, SICKER, SICKEST

OBlahblahblah. Että semmoinen viikko. Lopulta olen junassa matkalla töihin. Mies on vielä pienimmän sairastajan kanssa kotona. Kyllä sympatiani menevät niille, joiden lapset sairastavat tämän tästä. Itse olen ihan käkikellona jo tästä viikon kestäneestä ruljanssista. Masentavaa, kun kelit ovat ihanat, mutta sisällä on kykittävä... Noh, pääsimme kyllä esikoisen kanssa lauantaina pienelle Helsinki-reissulle, kun poikkesimme rouva Erikssonin vanhemman pojan synttäreillä. Nämä otukset kasvavat vain liian nopeasti! Nepalilaisessa ravintolassa esikoiseni kanssa ruokaillessa oli pöytäkeskustelu kaukana pikkulapsen kanssa seurustelusta ja mietin, että mihin se aika hävisi - ja toisaalta ihana, että niin kävi...

Tänään siis insta-kuvia ;) Koittakaa kestää, huomiselle on luvassa jo ihan muuta :)

Viime viikon alkupuolella pääsimme sentään nauttimaan silloin vielä terveen Omppusen kanssa lumesta. Törmäsimme puistossa myös leikkikavereihin, mikä oli oikein mukava yllätys - lumien tultua kaikki mönkivät ulos neljän seinän sisältä, jonne ovat bunkkeroituneet ainaisen sateen jatkuessa, myös me :D

Huttelihutin hattu ja Lapikkaat - aivan loistavat pakkasvarusteet! Myös Po.pin paksu haalari toimii, vaikka hetken epäilinkin. Vesipilariarvo on kuitenkin n. 5000 (myyjän mukaan), joten vallan mainio kovien pakkaskelien haalari!

Pienin ja isoin muru. Tässä vielä villeine pehkoineen... Perjantaina käytin ne parturissa, isoin oli jo koulussa ja pienempien kanssa vietettiin pakollista kuumeetonta päivää - täysi virhearvio, Nopun kuume teki illalla uuden nousun ja Ompun sairastaminen vasta alkoi... 

Lasten sairastamisen sivutuotteita sarjassamme "kun hetkeksi selkäsi käännät". Joku avulias veli varmaankin ojensi hänelle nuo autot, huomioikaa erityisesti tarjottimella ruokaa kolaava kaivuri... (Ja siis tottakai ennen tavaroiden takavarikoimista ja käytöstapojen opettamista otetaan kuvatodiste tästäkin hauskuudesta ;) ).

Lauantai oli piristävä poikkeus. Oli todella nastaa viettää esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja päätimmekin, että otamme ihan tavaksi tällaisen kahdenkeskisen Helsinki humputtelupäivän vaikka kerran kuussa :)

Eikö ole ihan kamala isoksi kasvanut goljatti tämä minun ekaluokkalaiseni?!

Kotipuolessa sen sijaan pikkuisin oli entistä kipeämpi, siinä vaiheessa, kun tuollainen karvan vaille kaksivuotias hyytyy niin, että pyytää itse nukkumaan, tietää lapsen olevan ihan tosissaan sairas :( 

Kuumeinen pikkuraukka <3

Eilen sitten kävimme Ompun kanssa lääkärissä ja niinhän siellä taas oli ärhäkkä tulehdus molemmissa korvissa. Putkethan Ompulla on ollut jo pidempään ja tämä oli nyt niiden laiton jälkeen kuudes korvatulehdus. Jos joku tietää jonkun keinon, millä niitä voisi ehkäistä, niin hihkaisee heti! Pojalla syynä ovat kuulemma poikkeuksellisen ahtaat korvakäytävät, kuten äidilläänkin :/

Mutta on sairastelussa toisaalta puolensakin. Kehittelin nimittäin lasten levätessä mm. pipomallin, jolla sai neulottua jokaiselle perheenjäsenelle nopsasti omannäköisen myssykän (kuvassa Ompun ja oma versioni pöllöpalmikoista, joista ei tullut yhtään pöllömpiä, pun intended ;) ), leivoin lapsille omatekoisia myslipatukoita, järjestelin keittiön hyllyille uudet asetelmat ja löysin olohuoneesta paikan roskislöytöpeilille (kyllä, tein todellakin harrastajasisustajaurani ensimmäisen roskalavalöydön - jeiiii - vaikka olin jo täysin vakuuttunut siitä, että ne jos jotkin olivat todellinen urbaanilegenda :D ). Ja ehdin ottaa kuvia, joten postauksiakin seuraa! Voimme kai siis todeta, että ei pahaa jollei jotain hyvääkin!

Nyt ehdinkin vielä hetkeksi Omppulaisen neuletakin pariin, haaveissa on saada kevääseen mennessä tämä duffelitakki valmiiksi, mietin siihen vielä veluurivuorta, niin se toimisi oikeasti kevättakkina...

Ihanaista pakkasviikkoa!

THROUGH MY PHONE

Viikko elämästä puhelimen kautta. Huomaan, että kuvaan lähinnä lapsia, ja omia asujani. Räpsyt ovat usein ala-arvoisia, mutta ne ovat nopeita väläyksiä arkisista tilanteista ja siinä mielessä ihan parasta dokkaria.  Toisaalta ne taas jättävät ison siivun elämästä pois... Omakin elämäni näyttäytyy kännykkäkameran kautta hyvin   kaksinapaisena.

Heti ensimmäiseksi kamerasta löytyy todistusaineistoa tämän syksyn kotipäivien lempiasusta. Tässä mä viipotan leikkipuistoon, koulunportille, lähimpään markettiin, torille ja rautakauppaan. (Untuvaliivi Eddie Bauer, farkut DrDenim, neule Savannah, mokkanahkaiset maiharit Race Marine ja huivi Mulberry).

Sain töistä viime viikonlopuksi todella loistavaa luomuviiniä! Siinä vaiheessa viikkoa oli sellainen olo, että sitä olisi aivan hyvin voinut sulkeutua vessaan kahdestaan pullon kanssa. Loppuen lopuksi nautittiin viiniä kahdestaan miehen kanssa lasten mentyä nukkumaan, asiallisesti viinilaseista ja takkatulen loisteessa, mikä saattoi olla jossain määrin sivistyneempi vaihtoehto...

 Tästä asusta jäi vähän iffy-olo. Mutta tuo Nowheren raitapaitapusero on yksi tämän hetkisistä työvaatesuosikeista. 

 

Perjantaina kävelimme lasten kanssa ihanassa, kuulaassa ja aurinkoisessa syyssäässä päiväkodille vasu-keskusteluun. Keskustelu oli oikein positiivinen ja siitä jäi mielettömän hyvä mieli! Meidän lasten päiväkoti on aivan huippu! En ole ikinä kuullut julkisen puolen päiväkodista, jossa asiat haluttaisiin hoitaa niin suuressa määrin yksilön tarpeet huomioonottaen ja lapsentahtisesti.

Lapsilla on jostain syystä aivan järjetön pyssyvaihe... 

Lainattiin autoa ja OmppuPomppu siirtyi isojen poikien istuimeen, tulipa siitä kertaheitolla iso poika!

Isommat pojat olivat isovanhemmillaan yökylässä. Pienin pääsi nauttimaan vanhemmistaan eksklusiivisesti - ja toisinpäin.

Omppu jaksaisi rakentaa junarataa päivät pitkät. Tuntuu, että pojan leikkiminen on niin erilaista ja "kypsää". Tähän oli myös päiväkodissa kiinnitetty huomiota. Kaipa isoveikkojen mallilla on tässäkin suhteessa merkitystä (eilenkin taaperoni mm. "pyssytti" minua banaanilla, mistä jäi hieman kaksijakoinen fiilis jotta oliko se herttaista vai järkyttävää ;) 

Voi sitä pienen otuksen riemua, kun veljet tulivat kotiin!

Tällä viikolla halusin pitkästä aikaa pukeutua hameeseen. Villainen kukonaskelkuosinen vintage-hame on monivuotinen lemppari. Pitkään mietin, oliko se liian lyhyt töihin, mutta uskalsin yhdistää sen paksuihin sukkahousuihin ja löysähköön neuleeseen.

Ja taas Nowheren raitapaita! Paksu neuletakki on vuosia vanha H&M-aarre, josta en raaski luopua varmaan ikinä... Huollan sitä yhtä vaalien kuin kalleinta kashmirneuletta :D

Näiden perusteella voidaan siis todeta, että olen aika yksipuolinen kännykkäkuvaaja. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, kyllä niitä laadukkaampia kuvia katselee vain niin paljon mieluummin! 

Mitenkäs te, kuvaatteko kännykällä yhtä monipuolisesti kuin kameralla? Vai onko kuvauskäyttäytymisessänne yhtä selkeä ero kuin allekirjoittaneella?

CITY LIFE - OUR STYLE

Vaikka me hakeudummekin lasten kanssa luontoon liikkumaan aina kun vain mahdollista, niin vastapainoksi viihdymme kyllä täällä kaupungissakin. Minusta on ihanaa laittaa vähän kivempaa (lasten mukaan "kaupunkivaatetta" ;) päälle ja lähteä vähän shoppailemaan - mikä meidän tapauksessamme tietää yleensä kirpputorikierrosta :D Eilen kävimme shoppaamassa pienten poikien kanssa vähän juttusia isoveljen synttäreille ja tänään kävimme perhetapahtumassa paikallisella nuorisoseurantalolla ihmettelemässä mm. sirkusta ja paloautoja sekä kirpputorikierroksella etsimässä tuoleja ja taidetta - löytämättä kumpaakaan. Jälkimmäisestä oli vähän sapettunut olo. Mutta toisaalta taas olen viime aikoina tehnyt niin hyviä löytöjä, että sietäähän sitä välillä olla epäonninenkin... Tai ei ;)

Kotiovelta astuessa olemme heti tämän oman pienen kaupunkimme ytimessä ja kyllä se vaan on niin mahtavaa, kun kaupungille lähteminen on niin megasuperhelppoa. Ei mitään autoon pakkaamista ja parkkipaikan etsintää - ainoastaan pienin vaunuihin/rattaisiin ja menoksi!

Sain sähköpostin, jossa pyydettiin entisestä blogista tuttuja asukuvia poikien pukeutumisesta, joten tämä postaus on nyt pyhitetty niille :) Hope you like it!

Nopulla yllä Little House of Commonsin parka, Name Itin tähtipipo, Burberryn kaulahuivi, second hand farkut, joiden merkistä ei niin tietoa ja Bisgaardin "maiharit".

Little House of Commons on uusin rakkauteni lastenvaaterintamalla. Isompien poikien tyyli on just niin sitä! Tosin järkytys seurasi heti samantien, kun merkin löysin - vaikuttaisi siltä, että Nelly ei enää myy lastenvaatteita ja Little House of Commons oli juurikin heidän oma merkkinsä. Byyh! Yleisesti ottaen ostan lastenvaatteita uutena aika vähän, pienimmälle vähiten ja isoimmille eniten. Johtuen täysin tarjonnasta - käytettynä on vaikeampi löytää vaatetta vanhemmille pojille. Samasta syystä olen merkkien suhteen aika kaikkiruokainen, mutta ne uudet vaatteet, joita ostan, ostan yleensä aina samoilta valmistajilta: PO.P, Lindex, me&i, Pomp de Lux taitavat olla suosituimpien kärki.

Ainakin aiemmassa blogissani kertoilin pitkät pätkät lasteni tyylistä. Hah, joku voi nyt ajatella, että voi tuota sekopäätä, mutta mulle on tärkeätä, että lapseni saavat ilmentää vaatteillaan omaa persoonallisuuttaan ja omaa makuaan. He osallistuvat paljon omiin vaatehankintoihinsa ikänsä mahdollistamalla tavalla ja täytyy sanoa, että yhä vähemmän ja vähemmän niitä huteja noilta isommilta tulee. Ikinä en ole kieltänyt heitä ostamasta mitään, mutta ohjannut kyllä ja esim. tarjonnut muutamaa vaihtoehtoa, josta valita mieleisensä. Joskus miulta kysyttiin, että miten saan pidettyä lapseni erossa Spidermaneistä ja McQueeneistä. Vastaus on, etten pidäkään. En edes yritä. Mielestäni nämä ovat lasten pukeutumisessa yhtä tärkeitä kuin esim. tietynlaisen laukun omistaminen aikuiselle. Omat lapseni vaan tietävät tarkkaan, että Spidermanit ja McQueenit kuuluvat kotiin/päiväkotiin - aivan kuten äitikään ei lähde kaupungille sydänkuosipöksyissään, eivät hekään haikaile Spidermanit rinnuksissa kylille ja toreille ;) Nämä ovat asioita, joita itse opin jo pienenä ja jotka koen tärkeänä opettaa omille lapsilleni.

Keskimmäiseni on varsin värikäs persoona. Hän rakastaa kirkkaita värejä - ne tekevät hänet iloiseksi, joten niitä hänellä myös saa olla. Sen lisäksi hän rakastaa pillihousuja. Hänestä löysät housut ovat epämukavat. Go figure. Värejä ja kapeita lahkeita siis. Niin ja kuoseja. Poikanen rakastaa retrohtavia printtejä ja näitä tykkään sitten yhdistää klassisempiin vaatekappaleisiin esim. eilen pojalla oli takin alla PO.P:n värikäs autopaita ja sen kanssa beige vaarinneuletakki. Hänellä on hyvin tarkka maku ja vaatteet ovat joko täysin "typeriä" tai aivan "supermageita". Nyt poitsu on onnessaan noista vaaleista superpehmeistä ja joustavista pillifarkuista, jotka kävelivät vastaan viime kirpparireissulla 3e hintaan :)

Kaupunkikiertelyn jälkeen on kiva viipyillä hetki omalla sisäpihalla leikkimässä. Ompun eilispäivän asuna oli Hunterin saappaat, Benettonin second hand farkut ja veljiltä perittynä Benettonin tikkitakki, Tommy Hilfigerin kaulahuivi ja PO.P:n myssy.

Omppupomppunen on sitten se meidän vauva. Häntä tulee puettua varsin sillisalaattimaisesti. Välillä hyvin klassisesti ja välillä hyvin räiskyviin vaatteisiin. Siis siihen, mistä äiti kulloinkin tykkää - itsehän olen täysin jakomielitautinen lastenvaatteiden suhteen ja tykkään niin klassisesta kuin retrostakin. Ja kaikesta siltä väliltä ;) Lappuhaalareille ja suloisille myssyille mulla on erityinen soft spot. Mielestäni niissä tuo pieni söpöliini on jotenkin entistäkin söpöisempi.

Ai oonks mä hei muru?

Tämän päivän asuna mulla: housut Zara, neule Savannah, nilkkurit Nly, huivi Mulberry, takki H&M, Ompulla: farkkuhaalarit Petit Bateau, kengät Enfant, huivi Pomp de Lux, tikkitakki Benetton ja pipo jonkun oma tekemä (ei siis itse tehty, vaan kirpparilta löydetty suloisuus)

Eilen kävin ostamassa syksyksi uuden huulipunan. Halusin viininpunaista, mutten missään nimessä siniseen/lilaan vivahtavaa. Inglotista löytyi täydellinen sävy, joka oli sopivasti syvää tummaa viiniä, mutta kuitenkin sellainen lämmin, hieman ruskeaan vivahtava. Jes!

Mussu ja sen ylipitkä otsis, äiti ja sen ylipitkä juurikasvu. Jepjep.

Se, että minä pyrin vähentämään ja järkevöittämään omaa kulutustani ja välttämään uuden ostamista ei siis missään nimessä ole vähentänyt intoani lasten pukemiseen. Oikeastaan päinvastoin; se on ehkä haastanut vielä lisää ja tehnyt heidän tyyleistään entistäkin persoonallisempia. Toki edessä on varmasti haasteita nyt esikoisen aloitettua koulun ja selvästi tulleen tietoisemmaksi siitä, mikä on cool ja mikä ei siinä viitekehyksessä, jonka koulu ja kaverit muodostavat. Toisaalta taas luotan ja uskon, että suurin osa arvoista tulee kuitenkin kotoa ja että hän luo itselleen oman, vahvan tyylin, jonka ei tarvitse olla valokuvakopio kavereiden tyylistä. 

Carhartin pipon mä kuitenkin lupasin sille ostaa ;)

Nopu oli tänään puettuna PO.P:n pillihousuihin, Benettonin tikkitakkiin, H&M:n huiviin, PO.P:n lätsään ja Bisgaardin kenkiin. Tässä kuvassa huivi vähän repsottaa, mutta all in all tämä oli yksi mun lemppariluukeista pitkään aikaan ja poika sai niin paljon kehuja vastaantulevilta (naisilta), että oli lopulta aivan hämillään "tyhmistä tytöistä, yök!" :D

Parasta mielestäni on kuitenkin se, että niin paljon kuin nämä citybeibet tykkäävätkin siitä, että vedetään ne kivat kuteet päälle ja lähdetään vähän pörräämään keskustaan, niin vieläkin mieluummin ne vetävät lenkkarit jalkaan ja juosta viipottavat pihalle leikkimään - tai metsäpoluille juoksemaan. Minulle tärkeä osa tyyliä ja persoonallisuutta on se, että sitä ei ota liian vakavasti. Ja että välillä voi relata.

Balanssi kaikessa ja molempi parempi, eikös?

Noniin, tämä oli vaihteeksi tällaista ajatusten oksentamista ja jos jossain punainen lanka oli, niin neuloin sen jo sinisen, keltaisen ja vihreän joukkoon :D Että semmoista täällä tänään... Huomenna ehkä jo vähän ajatuksia kasassa ;) 

Rentouttavaa lauantai-iltaa! Minä hipsin nyt takkatulen ääreen ja korkkaan yhden Happy Joen... 

MERKILLISTÄ

Empun blogissa oli hauska haaste, jonka nappasin mukaan näin flunssapäivän (ja Ompun päiväuniajan) piristykseksi.Osaksi flunssasta johtuen, osaksi eilisen intiaanikesä -fiilistelyn jälkeisen ankeasyyspäiväveetutuksen seurauksena koristelen tämän postauksen hyvän mielen kesäkuvin :)

Kengät: Kenkäkaappi jakautuu aikalailla näihin: Zara, Jimmy Choo, Your Face ja kirpparin vintage-löydöt. Tennarit: Converse ja Ked's (juostessa Asics Gel Kayano) Farkut: Tiger of Sweden, Levi's T-paita: Öh, ei mulla oikeastaan ole kuin vain vanhoja t-paitoja, joissa esim. maalaan :D Ja nämä ovat tyyliä Kennett High Track Team ;) Alusvaatteet: Change, H&M, Victoria's Secret Laukku: No Storsak on varmaan se eniten käyttämäni, lisäksi on täysin merkittömiä sekä Tiger of Sweden ja Burberry - mun kipuraja laukuissa menee ehdottomasti muutamassa sadassa eurossa... Lompakko: Tooosi vanha basic musta ja nahkainen Esprit, jonka sain joskus way back mieheltäni ja joka kaipaisi kipeästi uusimista, mutta jossa roikun sentimentaalisuuteni tähden... Aurinkolasit: Gucci ja Rayban Kello: edelleen työn alla, olen käyttänyt isäni vanhaa nahkahihnaista isotauluista Armania Korut: kaikki kalliimmat koruni ovat teetettyjä, muuten käytään rihkamaa sekä Vågaa

TV: Philipsin ikivanha taulutv Kännykkä: Musta iPhone 4S, työsuhde-etu ja jos maksaisin itse, niin riittäisi ihan joku tosi basic kapula, johon voi puhua... MP3: en ole ikinä kokenut tällaista tarvitsevani :D Tietokone: HP Pavilion
(editor's note: tekniikkaosiosta puuttuu se itselleni tärkein, kamera, eli otan vapauden lisätä sen - kuka bloggari muka oikeasti ei omistaisi kameraa, mutta omistaa MP3-soittimen, hähtäh? ;)
Kamera: "Jo" kolme vuotta vanha Canon EOS 7D, joka olisi kiva päivittää jossain vaiheessa, mutta taitaa jäädä budjettisyistä tekemättä, mikäli seiskadee vain jatkaa suosiollista palvelustaan ilman ongelmia...

Meikit: Clinique, Dior, MaxFactor ja Inglot
Kasvovoide: Ostin juuri testiin Body Shopin Vitamin E-voiteen, jota suositeltiin pintakuivalle, mutta t-alueelta rasvoittuvalle iholle ja on ollut muuten tosi hyvä!
Deodorantti: Rexona since finnit ja Tommy Girl tuoksut - miksi hyvää vaihtamaan? :D
Hammastahna: Pepsodent
Shampoo/hoitoaine: Aussie, Tigi, Frank Provost
Saippua: Palmolive
Tuoksu: Omppu tiputti juuri lattialle ostamani DKNY:n kevyen kukkaistuoksun ja siirryin näin ollen pakotettuna takaisin vanhaan Marc Jacobsin Lolaan

Mineraalivesi: Pellegrino, yes please - rakastan kuplivaa vettä :) Viini: Punaisista shiraz, valkoisista chardonnay, skumpasta mahdollisimman kuivaa ja rapsahtelevaa Drinkki: en juo Leipä: Mahdollisimman jyväistä ja pähkinäistä <- Empun vastaus oli aika hyvä Ruoka: Olen aika heikkona nepalilaiseen... Miehen tekemä pizza on myös jokaisen viikonlopun ehdoton must (sano: pitsa-perjantai), samoin mummin kastike lihattoman makaroonilaatikon kanssa... Jäätelö: B&J-jätskit, cookie dough ykkönen tällä hetkellä <- komppaan tässäkin, tosin Lidlin saksanpähkinä on myös tosi jees! Karkit: Mahdollisimman kirpeitä ja mahdollisimman suolaisia, ufoja ja pääkalloja (ja nyt iski himo)

Sänky: Suomi-soffasta joululahjaksi saatu jenkkisänky
Lakanat: Luhta ja Marimekko, lakanarintamalla kaivattaisiin päivitystä...
Kampaaja: Serkkuni - n. 6 -vuotiaasta asti ;)
Päivälehti: Hesari
Lehti:Just nyt ainoa lehti, jonka ostan joka kuukausi on Vegetarian Living, sisustus- ja muotilehtiä aina sen mukaan, missä näkyy jotain itseä inspiroivaa/kiinnostavaa

Oikein ihanaista alkanutta viikkoa!