Varustelua

Kauden vaihtuessa ja koulun sekä päiväkodin alkaessa pitää tietysti tehdä myös erinäisiä hankintoja. Suorastaan järkytyin siitä, millainen hankintalista paperille piirtyi :P Pienemmille on nyt reput, tossut ja rensselit valmiina. Reput ovat jo isompien poikien vuosia vanhat Marimekot, joissa käyttö näkyy, mutta hyvin pelittävät, joten uusien ostamiselle ei ollut mitään syytä. Meillä repuissa ei kanneta päiväkodin ja kodin väliä oikeastaan mitään muuta kuin mahdolliset askartelut/piirustukset sekä pyykkipussit - vaihtovaatteet, tossut, kumisaappaat yms. säilytetään päiväkodissa, joten kokoa ei repuilla tarvitse ihmeemmin olla. Tossut pojat kävivät itse valitsemassa Calossista . Isompi päätyi Petit by Sophie Schnoorin päheisiin pääkallotossuihin ja pienempi Fuzziesin söpöihin sammakoihin, molemmat ovat nahkaa, mutta niissä on hyvin pitävä kumipohja, josta tykkään kovasti - monet nahkapohjalliset kun tuppaavat kulumaan käytössä liukkaiksi. Lisäksi piti ostaa saappaita, turhaan kirpputoreja kierreltyäni tilasin ne lopulta Country Attiresta, josta olen tilannut kaikki meidän Hunterimme ja jota voin suositella omien kokemusteni perusteella lämpimästi! Ilmainen ja nopea toimitus, järkevän hintaiset tuotteet ja usein hyviä alennuksia, esim. Nopun Joulesin saappaat löytyivät alennusmyynnistä 13 punnalla... Huntereista sen verran, että oman kokemukseni perusteella suosittelen pienemmille lapsille käyttösaappaiksi valitsemaan ehdottomasti First Wellies -mallin. Tavallisessa mallissa pohja on paksu ja korko tulee hyvin esiin - kenkä on raskas ja leikeissä myös hankala. Meillä noita klassisempia on siis käytetty puhtaasti kaupunkisaappaana. First Welliesit ovat huomattavasti kevyemmät ja niissä on normaali kanta, istuvat oikein mukavasti pieneen jalkaan.

Näistä saakin ehkä vihiä, että syksy on meillä mahdollisesti sini-punainen - siitä lisää myöhemmin.

Nimikointi on luonnollisesti yksi asia, mikä tulee kyseeseen siinä vaiheessa, kun lapset lähtevät kodin ulkopuolelle hoitoon. Itse tykkään nimikoida muuten kuin töhertämällä pesulappuun, ihan sen takia, että meiltä kaikki vaatteet lähtevät kiertoon - joko veljeltä toiselle tai sitten jollekin ihan muulle (kaikkea kun ei ole tilaa säilöä, vaikka kuinka haluaisi). Etsin aika kauan nimikointitarroja ja lopulta päädyin Mine4Suren School Packiin. Söpömpiäkin olisi löytynyt, mutta ne olisi joutunut tilaamaan rapakon takaa pitkällä toimitusajalla ja alvit vielä päälle. Mine4Sure oli järkevän hintainen, EU-alueella ja toimitus sisältyi hintaan (ja vaikuttaisi vieläpä nopealta, sillä kun torstaina tilasin, kolahti perjantaina postilaatikkoon ilmoitus, että tilaus on postitettu) plus löysin vielä alennuskoodin (SCHOOL13), jolla sai tuosta School Packista -20%. Yhteensä lähes 200 erilaista tarraa/silitettävää nimikointinauhaa ja hintaa 26,50e toimituskuluineen. Ei siis hirveästi haitannut, että tarrojen ulkonäkö ei ollut niin pro kuin jenkkifirmoissa ;) Tilasin pelkällä sukunimellä + kuvalla, joten kaikkien poikien tavarat, kengät ja vaatteet saa nimikoitua samoilla tarroilla, saahan niihin tussilla lisättyä nätisti eteen vielä nimikirjaimet, jos on tarvis...

Lukelle toki hankittiin kouluun kaikenlaista härpäkettä. Poika sai valita nämä itse ja ehkä joku jossain yllättyi, kun valinta osui vihaisiin lintuihin. Nyt on penaali jo koristeltu saman aihepiirin tarroinkin, kaunistakaunista. Reppu ostettiin jo aikaisemmin, päädyimme Vauden reppuun, koska halusin repun, joka menisi useamman vuoden. Mielestäni reppu ei ole kertakäyttötavara, joka vaihdetaan vuosittain uuteen... Lähdimme siis etsimään reppua ns. kunnon ulkoiluvälinevalmistajilta. Lähinnä Fjällräven ja Vaude olivat loppusuoralla ja Vaudeen päädyimme, koska säädöt istuivat pikkuveljellekin, joka siis käytti reppua vaelluksellamme. Jo ekaluokkalainen kantaa repussaan melkoisen määrän kirjoja, joten rinta- ja lantiovyö sekä kunnolliset säädöt ja pehmustetut olkahihnat olivat repulle tärkeitä ominaisuuksia. Poika itse tykkäsi repun "isojen poikien" ulkonäöstä ;)

Koululaisen ostoslista näytti seuraavalta:

-reppu (hyvillä säädöillä, rinta- ja lantiovyöllä)
-penaali
-kynä, viivoitin, kumi, teroitin
-kansio tärkeiden papereiden säilyttämiseen/kuljettamiseen
-rannekello (en halua, että sikälimikäli ostetaan lapselle nyt jossain vaiheessa kännykkä, niin sitä kaivetaan jatkuvasti suojapussukasta esille aamulla kouluun kävellessä ja aikaa tarkastaessa)
-kännykkä (ostetaan varmaankin jossain vaiheessa syksyä, kun mies lähtee kouluun ja lapsella ei ole enää saattajaa ja hakijaa päivittäin)
-heijastimet (reppuun, takkiin)
-avaimet (ellei ole jo) sekä avainnauha, jossa turvalukko ja vara-avaimet jollekin tuttavalle, joka on lähettyvillä esim. naapuri
-kengät, jotka lapsen helppo pukea itse (meillä ainakin ekaluokkalaisen kanssa tulee eteen tilanne, jossa nauhojen sitominen ei ole vielä täysin hanskassa, mutta kuten kai suurimmassa osissa ala-asteista, tulee sisällä olla ilman kenkiä)
-sisäkengät (meillä taidetaan käyttää ihan vain Crocseja)
-farkkuja
-"isojen poikien" t-paitoja, pitkä- ja lyhythihaisina (mulla oli aika tarkka tuomari, joka rankkasi vaatteet kategorioihin "koululaisille sopiva" ja "vauvamainen" ;)
-neuletakki ja huppari
-siistimpi syystakki esim. parka
-nimikoitu pussukka liikuntatunneille
-lappuja, joihin kirjoitettu oma nimeni ja puhelinnumeroni (koulun alku tarkoittaa toivottavasti paljon uusia kavereita ja koulun ulkopuolisten "leikkitreffien" sopiminen on huomattavasti helpompaa, kun tietää vanhemman nimen ja puhelinnumeron ;)
-kontaktimuovia kirjojen ja vihkojen päällystämiseen
-nimikointilappuja


Minä, joka nykyisin olen melkoinen anti-shoppailija, olen ilmeisesti jollain tavalla kanavoinut uuden elämänvaiheen tuomaa jännitystä varustelistan suorittamiseen. Se on jotain kouriintuntuvaa, sellaista, mitä ainakin tämän uuden elämäntilanteen suhteen voi hallita ja konkreettisesti saa jotain aikaiseksikin. Uskon, että kaikki sujuu hyvin, mutta kyllähän se silti jännittää. Sopeutuuko lapsi kouluun, saako hän helposti ystäviä, millainen oppimisilmapiiri on, millainen opettaja, oppiiko hän kulkemaan koulumatkat turvassa jne. Ja entäpä tuo pienin, miten hän sopeutuu päiväkotiin? Vanhemmat pojat menivät päiväkotiin vasta 3- ja 5 -vuotiaina, joten tämä on minulle täysin uutta... Ja luonnollisesti kaikkea uutta jännittää. Oli syytä tai ei.


Kuuluuko teidän syksyynne jotain uutta ja jännää?