SAIKKULANDIA

Itsesäälissä on sitten ihana räpiköidä - etenkin silloin, kun lapsiperhe sairastaa toista vatsatautia kuukauden sisään. Tämän taudin kaari onkin sitten kerrassaan kummallinen: Omppunen aloitti jo torstaina, oksensi yhtä syöttöä päivän ja yön, piti sitten lähes 2vrkn tauon, kunnes oksensi lauantai-iltana, piti jälleen 2vrkn tauon ja oksensi eilen illalla. Keskimmäinen oksensi perjantaiyön, esikoinen oksensi eilen kerran, itse voin koko eilispäivän ja yön pahoin ja tänä aamuna aloitin sitten päinvastaisesta päästä kuin muut perheenjäsenet. Kai siis säälipisteitä ropisee edes vähäsen? 

Suorastaan ihan hävettää olla taas sairaslomalla, vuodenvaihteen jälkeen minulla ei ole ollut töissä yhtään ehjää kuukautta. Yritä tässä nyt sitten ylläpitää itsestäsi kuvaa tehokkaana ja hyvänä työntekijänä. Eihän sairastamiselle mitään voi, mutta tavoitteellisessa työssä se väistämättä rokottaa suunnattomasti :/ Ei yhtään helpota, että sairastamisen lisäksi saa vedettyä järkyttävän stressin työssäpärjäämisestä...

Välipäivinä, joiksi nyt siis lasketaan ne päivät, jolloin Omppu on ollut terve, olemme päässeet ulkoilemaan ihanassa aurinkoisessa kevätsäässä. Aivan uskomatonta, miten se aurinko nyt helliikään!

Poitsujen aurinkolasit ovat tehneet kummallisen katoamistempun, onneksi voi lainata isiltä ;) Babiatorit ajattelin pienimmille pojille nyt lopulta hankkia, Luke saakoon jo jotain kouluikäiselle sopivampaa... Itsekin odottelen viestiä uusien aurinko (ja silmä) lasieni saapumisesta. Kävin hyödyntämässä reilu pari viikkoa sitten Specsaversin tarjouksen ja laitoin tilaukseen Bruuns Bazaarin silmälasit sekä elämäni ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla, muistaakseni olivat Tommy Hilfigerit. Specsaversin valikoima yllätti oikein positiivisesti, toimitusaika ei sitten niinkään - luvattu kaksi viikkoa meni umpeen viime perjantaina. Sinänsä ei mikään maailmanloppu, mutta tällä hetkellä sporttaan jesarilla koossa pysyviä silmälaseja, kun joku äidin prinssilöistä oli kohdellut lasiparkoja hieman kovakouraisesti...

Ompulla on hurja minä itse -vaihe. Veikkojen perässä pitäisi tietysti päästä joka paikkaan. Ja hienosti se välillä sujuukin ;) Katsotaan josko minä itse ja veikkojen esimerkki auttaisi myös parin viikon päästä Lapissa, kun olisi tarkoitus ensi kerran kokeilla laskettelua...

Yksi uusimmista huippujutuista on myös se, että pääsee kävelemään itse. Nopulle aikoinaan ulkomaanreissulle hankittu SkipHopin apinavaljasreppu on aivan loistava väline, kun lähtee vähän tuohon keskustaan tuollaisen pienen marakatin kanssa jaloittelemaan. Omppu on tarkka siitä, että herra Pupu on mukana! Matkalla kun voi vaikka nähdä paloautoja ;)

Ne olivat isin kanssa aika ylisöpöjä <3

Lauantaina esikoinen kotiutui anoppilasta tähtirasian (tuikitärkeiden legoukkojen säilytyspaikka) sekä äidille poimimiensa pajunkissojen kanssa. Kevään ekat pajunkissat. Pian sitä voisikin alkaa koristella pääsiäistä varten, kunhan tauti on ensin selätetty! 

Omppusen unelma toteutui eilen, kun paloauto ja palomiehet puhdistivat polttoaineeseen sotkeutunutta ajoväylää suoraan meidän edessämme. Siinä oli pienellä miehellä huuli pyöreänä. Ei sen puoleen, olivat nuo isommatkin aika tiiviisti keittiön ikkunaan painautuneina. Tänään sainkin nauttia isompien pikkukundien seurasta, kun mies ja Omplu lähtivät kävelylle ja me jäimme kotiin sohvannurkkaan katsomaan kainalokkain leffaa. Isot pienet on kyllä niin huippuseuraa!

Sairastamisen ainut hyvä puoli onkin se, että saa olla koko perhe yhdessä. Siitä huolimatta olisin mieluummin jättänyt tämänkin taudin väliin... Mutta kaipa me nyt olemme jo voiton puolella!