THROUGH MY PHONE

Viikko elämästä puhelimen kautta. Huomaan, että kuvaan lähinnä lapsia, ja omia asujani. Räpsyt ovat usein ala-arvoisia, mutta ne ovat nopeita väläyksiä arkisista tilanteista ja siinä mielessä ihan parasta dokkaria.  Toisaalta ne taas jättävät ison siivun elämästä pois... Omakin elämäni näyttäytyy kännykkäkameran kautta hyvin   kaksinapaisena.

Heti ensimmäiseksi kamerasta löytyy todistusaineistoa tämän syksyn kotipäivien lempiasusta. Tässä mä viipotan leikkipuistoon, koulunportille, lähimpään markettiin, torille ja rautakauppaan. (Untuvaliivi Eddie Bauer, farkut DrDenim, neule Savannah, mokkanahkaiset maiharit Race Marine ja huivi Mulberry).

Sain töistä viime viikonlopuksi todella loistavaa luomuviiniä! Siinä vaiheessa viikkoa oli sellainen olo, että sitä olisi aivan hyvin voinut sulkeutua vessaan kahdestaan pullon kanssa. Loppuen lopuksi nautittiin viiniä kahdestaan miehen kanssa lasten mentyä nukkumaan, asiallisesti viinilaseista ja takkatulen loisteessa, mikä saattoi olla jossain määrin sivistyneempi vaihtoehto...

 Tästä asusta jäi vähän iffy-olo. Mutta tuo Nowheren raitapaitapusero on yksi tämän hetkisistä työvaatesuosikeista. 

 

Perjantaina kävelimme lasten kanssa ihanassa, kuulaassa ja aurinkoisessa syyssäässä päiväkodille vasu-keskusteluun. Keskustelu oli oikein positiivinen ja siitä jäi mielettömän hyvä mieli! Meidän lasten päiväkoti on aivan huippu! En ole ikinä kuullut julkisen puolen päiväkodista, jossa asiat haluttaisiin hoitaa niin suuressa määrin yksilön tarpeet huomioonottaen ja lapsentahtisesti.

Lapsilla on jostain syystä aivan järjetön pyssyvaihe... 

Lainattiin autoa ja OmppuPomppu siirtyi isojen poikien istuimeen, tulipa siitä kertaheitolla iso poika!

Isommat pojat olivat isovanhemmillaan yökylässä. Pienin pääsi nauttimaan vanhemmistaan eksklusiivisesti - ja toisinpäin.

Omppu jaksaisi rakentaa junarataa päivät pitkät. Tuntuu, että pojan leikkiminen on niin erilaista ja "kypsää". Tähän oli myös päiväkodissa kiinnitetty huomiota. Kaipa isoveikkojen mallilla on tässäkin suhteessa merkitystä (eilenkin taaperoni mm. "pyssytti" minua banaanilla, mistä jäi hieman kaksijakoinen fiilis jotta oliko se herttaista vai järkyttävää ;) 

Voi sitä pienen otuksen riemua, kun veljet tulivat kotiin!

Tällä viikolla halusin pitkästä aikaa pukeutua hameeseen. Villainen kukonaskelkuosinen vintage-hame on monivuotinen lemppari. Pitkään mietin, oliko se liian lyhyt töihin, mutta uskalsin yhdistää sen paksuihin sukkahousuihin ja löysähköön neuleeseen.

Ja taas Nowheren raitapaita! Paksu neuletakki on vuosia vanha H&M-aarre, josta en raaski luopua varmaan ikinä... Huollan sitä yhtä vaalien kuin kalleinta kashmirneuletta :D

Näiden perusteella voidaan siis todeta, että olen aika yksipuolinen kännykkäkuvaaja. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, kyllä niitä laadukkaampia kuvia katselee vain niin paljon mieluummin! 

Mitenkäs te, kuvaatteko kännykällä yhtä monipuolisesti kuin kameralla? Vai onko kuvauskäyttäytymisessänne yhtä selkeä ero kuin allekirjoittaneella?