google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

maanantai 7. lokakuuta 2013

A HAPPY BIRTHDAY?

Viikonloppu juhlittiin synttäreitä.

Ensimmäiset olivat fiasko. En ole ikinä elämässäni ollut tilanteessa, jossa olisin tuntenut suunnatonta vihaa vieraita lapsia kohtaan. Koko ajatus tuntuu absurdilta ja naurettavalta. Ja hyvinhyvin epäkorrektilta. Mutta niin siinä kävi.

Meillä oli vieraana 10 lasta. Päätin siis kutsua koko luokan pojat saadakseni hieman parempaa kuvaa luokan dynamiikasta ja siitä, millaisia poikia luokalla on (liittyen aiempiin ongelmiin). Kaksi lapsista paljastui olevan niin out of control, että keinot olivat hyvin vähissä. He tappelivat, he kiusasivat, he jättivät tottelematta, he eivät kuunnelleet, he käyttivät järkyttävää kieltä ja löivät muita. Osan lapsista vanhemmat olivat ilmeisesti tiputtaneet meille ilman lounasta (juhlat alkoivat klo: 13), koska heti sisään tullessaan nämä muutamat aloittivat valtavan mourunnan: "Minulla on nälkä!" "Haluan ruokaa!" "Mun vatsa kurnii!". Olin varautunut lastenjuhliin - koska olivat heti lounasajan jälkeen siten kuin itse lounasajan käsitän ja miten oletin (ehkä sitten väärin) vanhempien lapsensa ruokkivan - vihannesvartain, sipsein, popcornein sekä makein herkuin. Tämä ei kuitenkaan nälkäisille lapsille riittänyt. Lopulta mieheni kyllästyi ja lähti kadun toiselle puolelle Mäkkäriin. Mukana tuodut hampurilaiset ja ranskalaiset tekivät 90% lapsista iloiseksi ja muutaman kasvot loistivat siihen tyyliin, mikä tekee lastenjuhlien järjestäjän hyvin onnelliseksi. Muutamalle ei kuitenkaan kelvannut. Yksi ei suostunut syömään, koska lautanen näytti hänen mielestään koirankupilta. Hän jäi sitten ilman ruokaa. Yksi sai raivokohtauksen, joka oli beyond mitään, mitä olen ennen lasten kanssa kokenut. Hän heitteli tavaroita, löi ovia ja seiniä ja karjui koko ajan kuin heikkopäinen ja pelkäsin ihan tosissani naapureiden soittavan poliisit paikalle. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin 7 -vuotiasta lasta... Juhlat alkoivat tässä vaiheessa saada hyvin dantemaisia piirteitä ja aloin ihan tosissani miettiä, millä tavoin minun olisi turvallisinta (lue: että en saisi syytettä tms. ikävää) kantaa lapsi pihalle ja mahdollisesti kytkeä puuhun tms. vastaavaan ja soittaa äidille armaan rakkauspakkauksen koordinaatit. Luovuin kuitenkin ajatuksesta huomattuani lääkekaapissani suuren puutteen (tyrmäystipat) ja todettuani epätoivotun vieraan pakkopoiston vaativan sellaisen määrän väkivaltaa, että jonkinlainen itseni kannalta ikävä jälkipyykki olisi mahdotonta välttää. Loppuen lopuksi tilanne laukesi epätoivon sävyttämään karkeilla lahjontaan kaikenlaisen järkipuheen ja maanittelun osoittautuessa hyödyttömäksi...

Synttärihumu alkoi perjantaina, kun Luke pääsi vakkarifloristimme luokse tekemään itse oman pöytäasetelmansa. Olimme floristin kanssa molemmat aivan ällikällä lyötyjä siitä, miten upea asetelemasta tuli! Hän oli edellisenä päivänä käynyt valitsemassa asetelmaan kukat - sekä piikkihedelmiä, jotka olivat pojan oma henk.koht. lemppari ;)


Tein kaksi kuuden munan sokerikakkua, yhden vaniljanmakuisen ja yhden suklaan. Vaniljan makuiset kostutin vadelma-vichysekoituksella ja suklaanmakuiset kerrokset appelsiini-vichy sekoituksella. Väliin tuli vuorotellen aprikoosi- ja mansikkahilloa ja päälle suklaakermaa.

Pursotukset olivat tällä kertaa vähän sinnepäin, sillä pursottimestani oli suutinosa kadoksissa ja jouduin vähän sumplimaan - onneksi vieraita ei epävakaa jälki juurikaan haitannut. Kakku oli synttärisankarin toiveen mukaisesti ruskea ja koristeena samaisesta toiveesta Indyn hattu ja piiska.

Ne Happy Joe pullot ;)


Cakepopsit ovat niin kovin työläitä, joten toteutin samalla idealla vaahtokarkkinamut: vaahtokarkit cakepops-tikkuihin, päälle valkosuklaata ja nonparelleja. 10 x helppoa ja lasten mielestä yhtä hyvää. Aikuiseen makuun ehkä hieman liian makeita...

Aarteenmetsästys oli sentään hitti. Kun jokaisen piti vuorotellen suorittaa tehtävä päästäkseen radalla eteenpäin, jopa nämä kaksi "käytöshäiriöistä" olivat kiinnostuneita tilanteesta ja keskittyivät. Lasten kasvot loistivat ja kun etsintä huipentui aarrearkun kaivamiseen esiin hiekkalaatikosta, ei lasten riemulla ollut rajoja. Ja kun he vielä sisälle tultua saivat jakaa aarresaaliin (aarrearkku oli täynnä karkkia, tottakai) ja täyttää niillä omat pienet aarrearkkunsa, jotka olin heille askarrellut, oli kotiinlähtö yhtä juhlaa ja lapset esittelivät vanhemmilleen aarrearkkuja puheen pulputessa riemusta. Ja oli kerta kaikkisen hellyyttävää, kun yksi lapsista tuli keittiöön minun luokseni, tarttui minua yllättäen vyötäisistä ja rutisti: "Sä olet tosi kiva." tuollainen lapsen impulsiivinen hellyydenosoitus on yksi arvokkaimmista ja vilpittömimmistä palkinnoista. Mutta voi kuulkaa me olimme miehen kanssa puhki. Ensisijaisesti järkytyksestä. Nyt ymmärrän valitettavan hyvin luokassa vallitsevaa tilannetta ja miksi esikoisemme on koulusta ajoittain hyvin ahdistunut...

Aarrearkuista lapset eivät meinanneet millään malttaa pitää näppejään erossa loppuun asti... Nimilaput löytyivät Tigerista ja itse arkut tein netistä löydetyn ja suurennetun templaatin mukaan ruskeasta kartongista. Juuttinaru ja kultatussi viimeistelivät lopputuloksesta mielestäni oikein kivan.


Mitäs sanotte? Aika hieno 7 -vuotiaan pojan näkemykseksi viidakkokukka-asetelmasta! Symmetriakin on ihan mahtava, kyllä oli äiti kuulkaa ylpeä!
Vanhassa asunnossamme oli juuri sopiva käytävä, johon oli helppo rakentaa "Kauhujen kammio", joka oli yksi osa Kadonneen aarteen metsästykseen liittyvistä tehtävistä, jotka lasten piti suorittaa. Käytävässä oli pilkkopimeää ja lapsien piti liaanien (roskasäkeistä revittyjä suikaleita) seasta tunnestellen löytää muovinen käärme ja sitten löytää oikea tie ulos yhdestä neljästä uloskäynnistä. Kauhujen kammio oli lasten ehdoton suosikki ja 7 -vuotiaille pojille juuri sopivan jännittävä olematta liian pelottava.



Seuraavat juhlat olivat onneksi sitten aivan päinvastaiset. Tosin itse olin totaalisen jäljessä aikataulusta laskettuani (todella hölmösti) sen varaan, että tekisin seuraavien juhlien tarjoilut sillä välin, kun mies huolehtisi juhlivista koululaisista. Noh, haasteellisessa juhlatilanteessa mies ei todellakaan pärjännyt yksin (kun hädin tuskin säilytimme kaikki lapset täysissä ruumiin voimissa, sielun todennäköisesti vaurioiduttua ainakin jollain tasolla yleisestä järkytyksestä). Onneksi kaikki vieraista tuntevat minut ja tietävät, etten todellakaan ole aikataulutuksen kuningatar ja tavalla tai toisella onnistun aina venäyttämään ne pläskiksi näissä juhlatilanteissa... Vieraita ei ollut toisella kattauksella hirmuisesti, kaksi neljästä kummista pääsi paikalle ja näiden lisäksi esikoisen lastenvahti sekä rouva Eriksson poikineen. Juuri sopiva määrä siihen, että saatoimme istua pöydässä ja lörpötellä kaikenlaista, kun kiltit ;) lapset leikkivät keskenään suorastaan enkelimäisessä atmosfäärissä edelliseen apokalyptiseen tunnelmaan verrattuna. Ah.



Sunnuntaina pidimme sitten vielä kolmannen kattauksen isovanhemmille ja sisaruksilleni ja vielä olisi kaksi kattausta tulossa niille, jotka eivät päässeet viikonloppuna paikalle, mutta haluavat kuitenkin tulla sankaria juhlistamaan. Sen jälkeen keskitytäänkin sitten miehen 30 -vuotisjuhliin, mutta niistä enemmän tuonnempana...

Onneksi siitä huolimatta, että vanhemmille jäikin hieman (kröhm, understatement koska tässä vaiheessa yksinkertaisesti oma kielellinen ilmaisuni loppuu kesken kuvaamaan tilanteen todellista laitaa) kaaoottinen ja järkyttynyt olo kaverisynttäreistä, joita oli odotettu koko syksy, ilmoitti itse sankari synttäriviikonlopun olleen täydellinen. Hyvät synttärit siis, kaikesta huolimatta. Voimme vain todeta, että lapset toipuvat nopeasti ;) Mutta keskimmäisemme pyyntö: "Äiti me ei kyllä enää ikinä voida kutsua tällaisia hulluja ihmisiä meille.", on kuultu ja huomioitu.

25 kommenttia:

  1. Siis apua! Aivan järkyttävän kuuloisia osa synttärivieraista! Suuri hatunnosto teille kun saitte kuitenkin homman kunnialla maaliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä edelleen ihmettelen, että selvittiin kaikki ehjin nahoin :D

      Poista
  2. Voi apua, mikä fiasko! Tunnistan (osittain) tilanteen, meilläkin on ollut aikamoisia juhlia ja juhlijoita. Oma lapsi vaikuttaakin yhtäkkiä suorastaan enkeliltä, kun joku alkaa heittelemään ruokaa tai komentelemaan aikuisia (!) - tosin pitäisi myös päästä näkemään, miten se oma mussukka käyttäytyy vieraissa, mutta vaikea olisi uskoa, että siitä ihan täysin toisenlainen olio kuoriutuisi!

    Mutta upeat oli järjestelyt (voi sitä kukka-asetelmaa!!) - täytyykin itse miettiä, josko ehtisin tyhjentämään riittävän määrän Happy Joe -pulloja ennen lapsen synttäreitä. Onhan niihin vielä melkein kuukausi aikaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt ihan samaa, että näinköhän se omakin vieraassa seurassa villiintyy. Tähän mennessä vierailuilta on onneksi tullut pelkästään positiivista palautetta - esikoinen osaa olla melkoisen vieraskorea. Kotona sitten taas, not ;) Oikeastihan suurin osa noistakin ipanoista käyttäytyi hienosti. Kaksi olivat selvästi haastellisempaa tapausta ja sitten yksi tai kaksi heidän lisäksi/provosoidessa villiintyivät.

      No melkein kuukausi aikaa - eihän se ole haaste eikä mikään ;) Ei vaan, itse olen tyyliä yksi saunaolut/siideri per viikko :D Meillä nuo pullot ovat käyneet jo muutamat synttärit ja ovat kyllä ihan huippukeksintö! Eipä ole enää sotkuja tullut, kun noita lasten on selvästi helpompi hallita ja sen lisäksi näyttävätkin vielä niin darn söpösiltä...

      Poista
  3. Huh ja vau samaan lauseeseen! Huh osalle vieraista ja vau järjestelyille!

    VastaaPoista
  4. Huhhuij! Tuli jokunen flashback viimevuoteen, kun kutsuimme lastensynttäreille 8 5-vuotiasta. Se oli aika villi veto, not gonna happen again. Ihanaa että kaikesta kaoottisuudesta huolimatta lapsille jäi hyvä mieli. Hitsit tuo aarteenetsintäidea on ehkä pakko pölliä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä viime vuonna oli kutsuttuna koko eskariryhmä, joista suurin osa tuli paikalle - juhlat onnistuivat yli odotusten ja meillä oli tosi mukavaa! Edellisenä vuonna taas 5 -vuotissynttärit olivat aika villihköt nekin. Jospa tää menee kahden vuoden sykleissä? Toivossa on hyvä elää...

      Ideat ovat vapaasti pöllittävissä :)

      Poista
  5. Voi apua! Mihin tää maailma on menossa! päivittelee kukkahattutäti screenin tällä puolen. Hulivilimäisyys on eri juttu ja tottakai lasten synttäreillä on ääntä ja karkkihepulia, mutta että suorastaan katastrofi. Ja kyse on vielä noin pienistä lapsista. Täytyykö synttärit todella alkaa ulkoistaa hoploppeihin ja heseihin, että järki säilyy päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkahattutäti voi onneksi rauhoittua sen verran, että tosiaan ongelmia aiheutti lähinnä kaksi lasta, joilla epäilen ihan oikeasti olevan jonkinlaisia hieman isompia ongelmia :( Muut lapset osasivat olla oikein nätisti muutamaa ihan normaalia, poikaporukalle luonteenomaista mishappia lukuunottamatta :)

      Mulle HopLop on aivan out of question, koska jotenkin tuntuu, että siellä voisi sattua vielä pahempaa vahinkoa, mikäli joukkoon mahtuu muutama tuollainen tapaus kuin mitä täälläkin oli. Hui!

      Mutta yleisesti ottaen minäkin kauhistelin sitä, että miten monelta lapselta tuntuivat käytöstavat olevan täysin hukassa... Toisaalta taas, jos joukkoon mahtuu kaksi tuollaista täysin kontrolloimatonta tapausta, niin siinähän muillakin alkaa helposti lipsua. Se vaan on täysi fakta, kun lapsista on kysymys.

      Poista
  6. No huh! Olipas menoa kaverisynttäreillä! Juhlien järjestelyt oli kyllä upeat ja onneksi sankari itse oli tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä aluksi melkoisen huolestunut, kun esikoinen oli itse aivan hukassa ja hädässä näiden muutaman tapauksen laittaessa hösseliksi ja käytännössä pilatessa kaiken hauskan häneltä ja muilta lapsilta... Onneksi kuitenkin loppua kohden homma kohentui, kun nämäkin innostuivat siitä aarteen metsästyksestä ja loppuhuipennuksena kaikki olivat tyytyväisiä ja iloisia. Iso kivi vierähti äidin sydämeltä :)

      Poista
  7. Apua! Aikamoista menoa teillä on siis ollut, useinhan se on niin vielä, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Ensi vuonna varmaan et taida kutsua kaikkia :D? Onneksi kuitenkin kaikki selvisivät ehjin nahoin ja kauhulla odotan niitä ensimmäisiä kaverisynttäreitä muutaman vuoden päästä. Kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se pulma juuri onkin... Jätänkö ensi vuonna kutsumatta ne lapset, joilla on muutenkin ongelmia ja joita mahdollisesti ei muuallekaan kutsuta? Taidan vain pitää sormet ristissä ja toivoa, että ensi vuoteen mennessä meno järkeistyy heilläkin ja tästä viisastuneena keksiä monta monituista jännittävää ohjelmanumeroa, ettei aikaa vapaalle aaseilulle yksinkertaisesti jää ;)

      Poista
  8. O-ou.. Kuulostaapa aikamoiselta.. Pitää olla kyllä melkoisen huomionkipeitätapauksia, jos tollaiseen showhun yltää koulukamun synttäreillä.. varoitteliko vanhemmat yhtään tuodessa tai kyselikö hakiessa?

    Kaunis kukka-asetelma kyllä ja taitava floristi teillä! Happy joet meni kopioon täälläkin :) Onneksi synttärit vasta tammikuun lopussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko huomionkipeyttä vai jotain muuta. Veikkaisin, että ainakin toisella on jotain, mistä syystä tai toisesta ei muille vanhemmille ole tiedotettu...

      Onneksi sitä Happy Joeta juo ihan mielellään ;)

      Poista
  9. Huh mitä menoa! Hatunnosto teille vanhemmille että selvisitte juhlista järjissänne! Ja mikä tärkeintä, hienoa että syntymäpäiväsankari oli tyytyväinen juhliinsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nuoren herran tyytyväisyyshän se tärkeintä oli. Loppu taisi pelastaa aika paljon monelle lapselle :D

      Poista
  10. Onneksi ei ole omalle kohdalle sattunut tuommoista... Aika järkyttävää! Onneksi oli karkkeja. :D

    Täälläpäin maailmaa on melkein pakko kutsua koko luokka (vanhemmat ja sisarukset mukaan lukien) ja on aivan poissuljettua, että kutsuisi vain muutamia eli meillä juhlitaan ensi viikolla paikallisessa Hoplopissa. Minä ja toinen äiti olemme vuokranneet koko tilan meille, joten paikalla ei ole sentään ketään ylimääräisiä. Onneksi suurimmalla osalla on viellä nannyt mukana niin on vahtijoita aika paljon... ;-)

    Onnea isolle pojalle ja hienot tarjoomukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on jotenkin kurjaa tämä suomalainen juhlakulttuuri, että aina kutsutaan vaan muutama niistä parhaista kavereista - ja sitten on niitä, joita ei kutsuta ikinä :(

      Kiitos onnitteluista!

      Poista
  11. Luokanopettaja minussa ei valitettavasti yllättynyt:( sama meininkihän se on luokissakin, muutama oppilas pystyy pilaamaan tousilta oppimisen ilon ja heidän päätehtävänä tuntuu olevan kaiken mahdollisen ja mahdottoman ilkeyden tekeminen. Opettajillakin on keinot vähissä kun ongelmat lähtevät kodeista eikä näiden vanhempien kanssa yhteistyö onnistu. Hatunnosto teille kuitenkin että olette hengissä ja kiitos siitä että sait minut muistamaan kuinka onnellinen olenkaan ollessani äitiyslomalla ;)

    Heppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me mietittiin miehen kanssa ihan samaa, että tässä ryhmässä on kyllä opettajalla tekemistä - ja muilla oppilailla kestämistä. En tiedä, missä vaiheessa oikeasti miettivät näiden kahden ongelmatapauksen erottamista toisistaan, vai miettivätkö ollenkaan? Tällä hetkellä erityisopettaja on tässä luokassa lähes joka tuntui ongelmien takia. Toisella ekaluokalla kaikki on fine. Tuntuu jotenkin vanhempana kurjalta, että oman lapsen täytyy opiskella näin epävakaassa ympäristössä...

      Rentouttavaa äitiysloman jatkoa ;)

      Poista
  12. A-PU-A. Hatunnosto siitä, että piditte pään kylmänä. En tiedä olisiko onnistunut itseltäni. Ensi vuonna synttärit leikkipuistossa? Onneksi tosiaan sankari itse on tyytyväinen ja kattauksia riittää :)

    Kukka-asetelma on mieletön! Lukella on kyllä ollut jo tosi pienestä saakka näkemystä ja vahva esteettinen silmä. Muistan kuinka olet kertonyt hänen valinneen itselleen nettikaupasta tosi stylejä vaatteita jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantaina itse asiassa saimme juuri kuulla, että tämä sekoboltsikohtauksen saanut poika on vaihtanut koulua erityisluokalle. Ehkäpä tilanne luokassa siis rauhoittuu...

      Lukella on kyllä tosiaan hyvin tarkka maku ja vaikka hän ei ole mielestäni esim. kovin taitava piirtämään (tähän pikkuveljellä on taas selvästi enemmän taipumuksia), niin tuo esteettinen silmä on selvästi olemassa. Välillä tosin teettää äidille harmaita hiuksia, kuten tänään, kun ei niin millään voinut laittaa ulkohousuja jalkaan, koska ne olivat rumat. Huoh. Mutta meidän suvussa on kyllä hyvin vahvasti miehillä tuota luovaa taipumusta ihan ammateiksi asti, joten sinänsä ei yllätä yhtään...

      Poista
  13. Olet kyllä tehnyt uskomattoman paljon lasten synttäreiden eteen! Mulla on niin kamalat kauhukuvat kaverisynttäreistä jotka pidettäisiin meillä kotona, ettei sellaisia ole vielä pidetty. Sen sijaan ollaan raahattu lapset vieraineen laavulle, jossa ovat saaneet laskea mäkeä, syödä lettuja ja paistaa vaahtokarkkeja. Superhelppoa ja superstressitöntä.

    VastaaPoista

Suositut tekstit