Lasten suosikiksi jäi tietysti laivareissu Tukholmaan. Risteilyjä kohtaan minulla oli ennen ensimmäistä reissuamme erittäin vaikea henkinen asennevamma. Ensimmäinen reissu oli kuitenkin täysi suksee: lapsilla oli hauskaa ja me vanhemmat saimme rentoutua heidän ilonsa kautta sekä nauttia hyvästä ruuasta ja Tukholman tunnelmasta. Toki, jos meillä olisi lapset, jotka eivät olisi innosta pähkinöinä osallistumassa jokaiseen hibbaloon ja bibbaloon, jota laivalla oli tarjota ja vinkuisivat hyttiin klo: 19 kesken vanhempiensa nauttiman moniruokalajisen illallisen, olisivat asetelmat olleet hyvin erilaiset. No any-o-how ekan reissun jälkeen olin valmis pyörtämään aiemmat asenteeni ja pitämään katseen avoinna tulevillekin reissuille.
Lähdimme reissuun hyvissä ajoin, ilma oli täydellinen pieneen turistikiertelyyn Helsingissä (sillä sitähän me nykyisin olemme, vaikka kuvassa pojat poseeraavatkin vihkikirkkomme portailla).
Menomatkalla saimme nauttia upeasta auringonlaskusta merellä. Uskaltauduimme myös buffethelvettiin, joka ei loppupeleissä niin helvetillinen ollutkaan. Lihoin n. 3kg ja viiden lautasellisen verran ;)
Edellisellä reissulla olimme Siljalla, mutta nyt tällä kertaa annoimme punavalkoisen laivan kyyditä meidät perille. Ehdottomasti pidin enemmän Viking Linen sataman sijainnista! Tykkäämme itse reissussa kävellä mahdollisimman paljon - siinä pääsee aistimaan sitä paikkaa ja tunnelmaa aivan eri tavalla - joten sijainti aivan vanhan kaupungin läheisyydessä oli ehdoton plussa. Harmiksemme sää ei tälläkään kertaa meitä hellinyt (viime kerralla -20 astetta pakkasta), mutta onneksi olimme pakanneet muksuille vedenpitävät takit mukaan ja kunnon sade alkoi vasta iltapäivällä.
Tässä nähdään heppapatsas - Omppu on aivan hulluna hevosiin :)
Ensimmäisenä listaltamme oli Junibacken, joka jäi viimeksi remontin vuoksi välistä. Olin ennen matkalle lähtöä kuullut tuttavilta kokemuksia siitä, että heidän lapsensa eivät ylihinnoitellusta kohteesta juurikaan mitään irti saaneet. Oma kokemuksemme oli positiivinen, joskin tähän vaikutti varmasti se, että olemme lukeneet iltasaduksi Vaahteramäen Eemelin, Katto Kassisen, Ronja Ryövärintyttären sekä Pepin, ainoa lapsille uppo-outo hahmo oli Marikki, mutta muut hahmot heräsivät heille henkiin ja pojat pitivät etenkin satujunasta hirmuisesti.
Ruotsalaiset yrittävät omia muumit ;)
"Leikkialueita" oli Junibackenissa useampi ja isommissakin pojissa ne herättivät ihastusta ja innostusta, mutta pienin oli aivan haltioissaan päästessään tutkimaan kaikkea värikästä ja jännittävää!
"Koppolikoppoli".
Tällä sillalla kuljettiin viimeksi helmikuussa 2012. Oli hassua ajatella, että silloin Omppulainen oli tiukasti masussa - tosin lähtökuopissa jo, sillä syntyi tasan kahden viikon kuluttua.
Vaunumuoti vaikutti Tukholmassa muuttuneen radikaalisti, kun viimeksi käydessämme katukuvaa värittivät Bugaboot toisensa perään, niin nyt tukholmalaiset äidit ja isit lykkivät Emmaljungia - eikä mitään pienipyöräisiä ja moderneja, vaan isoja ja järeitä Classiceja ja Mondialeja. Mielenkiintoinen ilmiö...
Kuninkaanlinnaan saavuimme juuri sopivasti seuraamaan vahdin vaihtoa. Varsinainen kierros jäi meiltä välistä, sillä kohteeseen ei saanut ottaa rattaita ja me olimme unohtaneet kantorepun kotiin eikä vilkkaan taaperon kantelu ympäri museota ja linnaa tuntunut meidän tai muiden kannalta kovin miellyttävältä vaihtoehdolta...
Kotiin palasimme tyytyväisinä, kassit täynnä asianmukaisia tax free -ostoksia ja mieli virkeänä huvituksista. Kiva reissu!
Tyytyväinen risteilijä valmiina valloittamaan Luonnontieteellistä museota, yksi vähän väsyneempi matkalainen ja kolmas vielä kaiken jäljiltä niin energinen, että paahtoi edellä sellaista vauhtia, etteivät kamera ja äiti pysyneet kannoilla...
Mukavaista viikkoa kaikille!
Tukholma laivalla on kyllä aivan ässä lapsi perheen lomailukohde :) Mekin ollaan huomattu, että varsinkin talviaikaan kaduilla pyörii tosi paljon sekä Brion ja Emmaljungan klassikoita. Meidän Ponyt sujahtivat hyvin sinne kaikkien paikallisten kärryjen keskelle.
VastaaPoistaOn kyllä, etenkin näin syyslomasesongin aikaan tuollaisille hieman isommille laiva oli täynnä kaikenlaista jännittävää ohjelmaa ja edellisellä kerralla muumidisko ja pallomeri (niin ja lasiseinäinen hissi) riittivät hyvin elämysten tarjoajiksi silloin 3- ja 5 -vuotiaille :)
VastaaPoistaKuin tilauksesta, siis kiitos! :) Ajattelimme lähteä talvilomalla 2,5-vuotiaan kanssa päiväksi Tukholmaan, pääkohteena juurikin Junibacken. Tytön iltasatulemppari on tällä hetkellä Alfons Åberg, mutta myös Muumit, Peppi, Viiru ja Pesonen sekä Eemeli ovat tuttuja. Kiva siis lukea positiivinen kokemus Junibackenista.
VastaaPoistaNo hyvä, että tästä oli hyötyä! 2,5 -vuotiaalle Junibackenissa varmasti parasta antia ovat juurikin leikkialueet - paljon mökkejä, kauppoja yms. joita tutkia ja joissa leikkiä. Vieressä on myös Wasa-laiva, josta meidän pojat tykkäsivät myös kovasti edellisellä kerralla ja joka on aikuisillekin todella mielenkiintoinen visiitti, tällä kertaa emme vain ehtineet sinne, kun päätimme vaihteeksi tsekata kuninkaanlinnan. Hauskaa reissua!
PoistaOnpas kivan näköisiä reissukuvia! Blogissani on sinulle tunnustus. :)
VastaaPoistaKiitos Riksu! Ja oi, ensimmäinen lajiaan tuollainen tunnustus, kiitos :)
PoistaJoo toi satujuna. Max heitti kädet korville ja puristi silmät tiukasti kiinni siinä vaiheessa, kun oltiin päästy Eemelin talon kohdalle. Marius istui mykistyneenä ja sanoi pois päästyään, että "minua peloitti". Max vannotti ettei ikinä enää mennä moiseen. Että menestys kerta kaikkiaan. :D
VastaaPoistaVoi apua! :D Muistan, että mun pikkuveli 3 -vuotiaana (satujuna ei tosiaankaan ole muuttunut sen jälkeen lainkaan) pelkäsi Katlaa ja nyt Omppua hieman hirvitti ryöväreiden metsässä, mutta sekin oli sellaista hyvän laatuista "jännitystä" ts. loppuen lopuksi esim. mun pikkuveljen lemppariksi Junibackenista jäi juuri Katla :D
Poista