THIS 'N THAT

Melkoinen tovi tässä vierähtikin blogihiljaisuuden vallitessa. Ehdottomasti olemme sairastelleet tänä talvena enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki sympatiani niille, joille tällaiset sairasteluputket ovat jokavuotisia riesoja... Sairastimme jopa kolmen vuoden tauon jälkeen vatsataudinkin, yöh. Mutta nyt tosiaan katse vakaasti keväässä! Tämä olkoon siis sellainen kuukauden pikakelaus kännykkäkuvien kautta ;)

Olemme avanneet jo "vaellus"kaudenkin (vaellukseksi ei kyllä rehellisyyden nimissä voi vajaan kymmenen kilometrin päiväreissua neljän 1-7 -vuotiaan lapsen kanssa kutsua), kävimme Pirunpesällä pikkusiskoni ja ystäväperheen kanssa, paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla ja söimme termarista linssi-kasvissosekeittoa, joimme kaakaota ja kahvia. Niin ihanaa!

Vaikka edelleen olen ärsyyntynyt siitä, että talvi jäi toteutumatta ja hiihdot hiihtämättä, olen kyllä fiilistellyt kevään tuloa täysin rinnoin! Mahtavaa, kun aamulla on valoisaa ja ulkona tarkenee ilman toppaa! Miehen ompelijatäti jatkoi viime keväänä aloittamani Nopun vanhojen Brion Racejen päällystysoperaation loppuun. Kankaana on Eero Aarnion Zoo ja noista tuli mielestäni aivan täydelliset kaupunkikiesit (vaikka haikein mielin Emmaljungista luovunkin) näin kevään kunniaksi!

Omppu on aivan ihmeissään matkustaessaan kasvot menosuuntaan, vielä kun ratin hankkii, niin siinä on pojan unelmakiesit ;) Maailma on täynnä autoja, mopoja, rekkoja, traktoreita ja keväistä ihmeiden ihmettä - lakaisukoneita! Niitä sitten ihmetellään ja osoitellaan hurjien prummmpruuummien säestämänä.

Omppulaisen synttärit saimme tosiaan järjestettyä lopulta toissa viikonloppuna. Sairastelun takia jouduimme perumaan useaan otteeseen, mutta ihan täydelliset ne sitten lopulta olivat. Teemanahan olivat kulkuvälineet laidasta laitaan. Kaksivuotias Omppu on kyllä loistava tapaus, puhetta pulppuaa ja oma tahto räiskyy!

Isommat pojat ovat jääneet kaiken tämän sairastelun ja pienimmän valtavan huonojen öiden vuoksi ikävästi paitsioon. Kun toinen vanhemmista herää aamuisin 5.30 töihin, toinen yrittää tasapainoitella lastenhoidon ja opiskelun välillä, kaikki sairastavat peräkanaa ja pienin valvoo 3h joka yö on ylimääräiset voimavarat jo käytännössä käytetty. Nyt sovinkin Arjen enkelin kanssa, että hän tulee aina välillä vahtimaan tuota meidän pienintä, että minä ja mies voimme viettää ihan omaa aikaa isompien poikien kassa - ja vielä erikseen. Ihan mahtavan ihania tsemppareita nuo kyllä ovat ja niin hulluina pikkuveljeensä, mutta sen takia pitääkin olla vieläkin herkempi heidän suhteensa - tiedän, että he eivät sitä heti näytä, vaikka pikkuveli rasittaisi ja he kaipaisivat isän ja äidin jakamatonta huomiota. Ja kunhan tämä tästä tasoittuu ja Ompun yöt lopulta rauhoittuvat (pakkohan niiden joskus on??!!), on vuorossa tuttiritarin pahin painajainen ja tutista vieroittaminen... Jaiks!

Sairastelun loputtua olen tehnyt täällä hurjaa vauhtia kesävaateinventaariota, säästettävät on siirretty syrjään ja kirpputoripöytä varattu muita varten. Omppu saikin synttärilahjaksi Tätsyltä ja kummeiltaan ihania kevätkuteita - olen ihan hulluna tuollaisen raikkaaseen seilorluukiin.

Muutamia peruscollegeja ja shortseja olisi vielä tarkoitus ommella poitsulle päiväkotikäyttöön (kaikenkirjavia sellaisia, sillä kirpputorilta tarttui mukaan pussillinen resorikankaita sateenkaaren väreissä) ja kunhan saadaan rouva Erikssonin kanssa aikataulut natsaamaan, pääsen penkomaan taas sieltä kuopukselta meille siirtyiviä kesäkuteita. Nastaa, kun kamuilta aina löytyy jotain kiertoon. Vaikka mielelläni niitä kirppiksiäkin kiertelen :)

Viimeisinä viikkoina olemme nauttineet täysin rinnoin kaupungin puhkeavasta keväästä. Siitä, kun saa pukeutua kivasti ja kävellä auringonpaisteessa lähikahvilaan aamukahville ja -viinerille. Pian alkaa toinen kesämme keskusta-asukkaina ja tuskin jaksan odottaa! 

Asukuviakin on nyt kevään tultua varmasti luvassa enemmän, vaikka mitään super tyylilyyliä minusta ei saa vääntämällä eikä kääntämällä, niin jostain syystä niitä aina toivotaan ja pyrin taas niihin toiveisiin vastaamaan, kun aamulla lopulta valoisaan aikaan töihin lähden. Eilen hengailin kuvaamassa Omppusta tämän hetken lempparicasuaaliasussani:

Eddie Bauerin untuvaliivi ja Asicsit ovat vain niin mukavat yllä! Voisin käyttää niitä joka päivä!

Eilen suunnistimme Arjen enkelin (joka on jo pidemmän aikaa ollut minulle enemmän ystävä kuin työntekijä) paikallisten äitien omaan lukupiiriin. Saatiin taas nauraa ja herkutella yllin kyllin, ai että noita tapaamisia odottaa aina niin innolla! (Kuva tosin edelliseltä kerralta).

Muutama työviikko vielä kunnialla ja sitten Lappiin lomailemaan. Saadaan vielä nauttia pieni pätkä talvea ennen kesää... Ihana, ihana kevät! 

P.S. Suuri tapahtuma meillä eilen, Nopulta lähti kauan odotettu ensimmäinen hammas!