JOURNEY BRITANNICA

Mulla ei muuten sitten ole aavistustakaan, mitä kieltä yllä oleva otsikko on. Ei ainakaan suoraan yhtäkään niistä kuudesta, joita olen elämäni aikana opiskellut. En siis yritä olla fiksu, se vain näytti kivemmalta kuin "Matka Britteihin" :D Toisin sanoen siis, kotona ollaan. Itse asiassa olen ollut jo melkein viikon, mutta tässä on ollut mukamas kaikkea tärkeää. Niin kuin työ. Ja perhevelvollisuuksia. Älyttömän ärsyttävä viimeisiään raksuttava tietokone. Sen semmoista. Monta hyvää tekosyytä  ;)

Mutta reissu oli siis jees. Mä vaan niin tykkään Manchesterista! Aiemmin olemme matkailleet siellä perheenä ja oli se oikein mukava näin aikuisten reissullakin. Tykkään kaupungista, tykkään sijainnista ja siitä, että sieltä voi näppärästi tehdä päiväretkiä lähelle ja kauas. Parin tunnin ajomatkan päässä kun sijaitsee monta mielenkiintoista kaupunkia, Lake Districtin upeat vaellusmaastot ja Pohjois-Walesin ihastuttavat vanhat linnat sekä henkeäsalpaava rannikko dyyneineen. Ja kun kaupunki itse on kompaktin kokoinen, hyvine museoineen ja ostosmahdollisuuksineen niin mikäs siinä matkaillessa. Oli hassua, miten viime vuotisen kuukauden Machester-reissun (tai sinä aikana ehdittiin kyllä koluta saarta vähän muillakin suunnilla) jälkeen tuntui paluu sinne oikeastaan melko kotoisalta... Mutta nyt siis kuvia reissulta. Ihan kamalasti niitä ei tällä kertaa tullut otettua, mikä sinänsä oli yllätys - jotenkin olin odottanut, että matkustus ilman lapsia olisi yhtä kuin valokuvaussulkeiset non-stop ;) Mutta ehkä näistä jotain irti saa... Pahoittelen jo etukäteen Lake District-kuvien surkeutta, meille osui todella kurja sää ja ylhäällä tuuli 60m/s samalla kuin sade piiskasi saavista kaatamalla vaakatasossa, joten kamera pysyi visusti sadesuojan alla.

Lauantaina, tuskin toivuttuamme edellisyön aamukolmeen asti kukkumisesta Manchesterin suomalaisten itsenäisyyspäiväkemuissa, suunnistimme bussilla kohti Birminghamia. 

Minulle Birminghamin parasta antia oli loistava museo. Taidemuseon pre-rafaeliittien kokoelma oli vähintäänkin kelpo.

Joskus ennen muinoin, ollessani teini jenkkilässä, osasin poseerata luontevasti yhdessä jos toisessa kuvassa. Toista se on nykyään ;)

Britteinsaarten ensimmäinen lasinen juomalasi - mikä tekee siitä museon arvokkaimman artifaktin ja kuulemma myöskin kalleimman juomalasin maailmassa.

 Joulumarkkinat ulottuivat koko keskustan alueelle ja kadut olivat tupaten täynnä...

Sunnuntaina oli sitten Lake Districtin vuoro. Vaellukselta oli suuret etukäteisodotukset, mutta sää ei todellakaan ollut puolellamme. Noh, sentään n. 14km reittimme ensimmäiset 2km menivät ilman sadetta ja tuulta. Sen jälkeen sitä saikin sitten oikeasti taistella, ettei lähtenyt tuulen mukaan ja reissun päätteeksi olin alushousujani myöten märkä. Ei kyllä mikään vesipilariarvo enää olisi riittänyt siinä kelissä... Mutta eipä ole kyllä koskaan pubissa istuminen tuntunut yhtä mainiolta kuin sen reissun päätteeksi ;)

 Pojat olisivat olleet vesiputouksesta aivan pähkinöinä.

 Tässä oltiin vasta puolivälissä nousua ja sade oli pelkkää kevyttä pisarointia loppumatkaan verrattuna...

Otin vaellukselle mukaan, pikkusiskon varoiteltua kylmyydestä, mun kevyen Peakin laskettelutakin ja olin kyllä siinä puhurissa siitä todella tyytyväinen. Sen verran jäätävää meno oli...

Lake Districtillä pubitkin ovat ihan toisesta maailmasta... Edelleen jatkan haaveilua miehen kanssa romanttisesta, mutta vaelluksen täyteisestä lomasta jossakin Lake Districtin ihastuttavista kylpylähotelleista...

Maanantain aloitimme sitten kaupungilla. Kävimme vohveli-cappuccinoaamiaisella persoonallisessa kahvilassa ja shoppailimme siskolle valmistujaismekkoa - ei lainkaan viimetinkaan.

Koska edellisen päivän Lake Districtin sukelluksella - häh, siis vaelluksella, lompakkoni kastui vedenpitävän repun suojasta huolimatta piloille, oli minun pakko ostaa uusi. Hapsuversio oli todella salamapäätöksen lopputulos, mutta mielestäni ihan onnistunut sellainen.

Iltapäivä menikin sitten valmistujaisissa. Itse tilaisuudesta sain totaalisen surkeita kuvia, koska a. yksin liikkuessani minut päätettiin sijoittaa hajapaikalle salin perimmäiseen nurkkaan ja b. tilaisuudessa oli kiellettyä nousta paikoiltaan ottamaan kuvia (ympärillä aiheutti myös melkoista hilpeyttä ohjeistus: "Please take restless children out of the hall --- if you are here with young children and wish to leave you can now do so before the ceremony starts" et ihan vaan vinkvink, jollei vielä kutsun takapuolella ollut teksti mennyt perille :D ). Seremonian jälkeen oli onneksi hyvin aikaa ottaa kuvia. Pikkusisko näytti juuri niin kauniilta ja onnelliselta kuin asiaan kuului :)

Tiistai meni sitten kokonaisuudessaan ostoksilla. Ostimme paljon joululahjoja, mutta onneksi emme yhtään enempää, sillä kotiin tullessa oma laukkuni painoi 23kg ja pikkusiskon 19,7kg :D

Hyvä reissu! Mutta kyllä mulle ehti tulla ikävä... Nyt on onneksi arki iskenyt taas päälle, reissulta tuliaisina tuodut ruusunpunaiset lasit rikkoutuneet ja lapset ovat yhtä ihanankamalia kuin ennen reissuakin ;) Poissa hyvä, mutta kotona paras.