Mutta se huojennus, kun yllättäen voikin suunnitella elämää taas eteenpäin. Viimeisen kuukauden kun kaikki on ollut aikalailla jäissä.
Meidän perheessämme kyseinen juhla ei ollut mitenkään tuntematon, entisessä elämässä, jossa mies työskenteli ilmailualalla se oli lähes jokavuotinen show. Itse sain kuitenkin tällä kertaa henkilökohtaisen kutsun ja kyllähän tunnelmat olivat aika erilaiset kuin avecilla...
Tuossa tilanteessa sitä tajuaa, miten suuren turvan työpaikka tuo, miten moneen asiaan - ihan päivittäisiin päätöksiin - säännöllinen palkkatulo vaikuttaa, miten pitkälle oma identiteetti ja tietynlainen omanarvontunto sen pohjalle rakentuu (perusteltua tai ei). Yllättäen joku roikottaa näitä kaikkia ilmassa kuin sieluttomia marionetteja ja sinulla itselläsi ei siinä vaiheessa ole enää osaa eikä arpaa siihen, mihin suuntaan mikäkin heilahtaa...
Mutta, jos jotain olen elämässäni oppinut niin sen, että kaikki ikävät kokemukset kasvattavat. Selviytyjä on aina vahvempi - ja arvostavampi. Ainakaan hetkeen ei minun kuule valittavan siitä, että pomo vaatii yhden tavoitteen jälkeen vielä piirun verran parempaa. Jälleen kerran elämä on heittänyt eteen kierrepallon, jonka jäljiltä monet asiat saavat uuden tärkeysjärjestyksen.
Tajuan nyt kouriintuntuvasti, miten valtavanvaltavan suuri onni työpaikka näinä aikoina on. Ja miten hemmetin tärkeää on pitää cv:nsä kunnossa ja haalia suosittelijoita jo työssäoloaikana. Just in case.
Kyllä saa iloita siitä, että "selvisi" kiperästä tilanteesta - vaikka samalla tuntuukin pahalta toisten puolesta! Yt:t ovat kamala juttu kaikkien osapuolten kannalta, ei nimittäin ole helppoa olla työnantajan edustajana antamassa verokortteja käteen (jos on piiruakaan empaattinen ihminen) - irtisanotuista sitten puhumattakaan...
VastaaPoistaMutta sulla nyt kaikki hyvin, hieno homma!
Kyllä meilläkin esimiehistä huomasi, että se vaikutti - sekä irtisanomiset että se paine niiden alla, kun hekin olivat vielä viime hetkille epävarmoja omasta työstään, koska yt:t koskivat koko henkilöstöä.
PoistaOnnittelut positiivisesta lopputuloksesta! Varmasti huojentavaa. Mitään työpaikkaa tai työnantajaa ei kyllä tänä päivänä voi pitää itsestäänselvänä.
VastaaPoistaOn kyllä huojentavaa, todellakin. Meilläkin iso, kansainvälinen toimija, jolla vakaa liiketoiminta ja silti tällainen tulee eteen.
PoistaHienoa ettei mörkö puraissut sinua :) Itsellä kokemusta kymmenen vuoden takaa yt-neuvotteluista, joissa en itse ollut pelkääjän paikalla mutta monta läheistä työkaveria joutuivat lähtemään. Samoin ollessani äitiyslomalla meillä oli yt:t, mutta äikkäri pelasti minut silloin.. Muuten olisi ollut byebye minullekin.. Nykyinen työpaikka on stabiili, saa hiukan hengähtää tässä suhteessa vaikka arki muuten on pelkkää matalalentoa.. Hienoa kuulla että työt jatkuvat, on se vaan uskomattoman tärkeä miten säännöllinen palkkatulo tuo elämään stabiiliutta. Oletko muuten rekisteröitynyt LinkedIniin, siellä kulkee nykyisin valtava määrä työpaikkailmoituksia joka päivä. Terkuin Heini :)
VastaaPoistaMä en varsinaisesti ole kiinnostunut etsimään uutta duunia kuin vain pakosta. Mulla on tällä hetkellä sen verran hyvä soppari (palkka vs. työtunnit) ja hyvät työsuhde-edut, että en usko ihan samaa tulevan helposti vastaan - etenkään, koska haluan tosiaan pitää kiinni tästä osittaisesta hoitovapaasta :) Lisäksi mä en jotenkin usko, että mikään työpaikka on tällä hetkellä sen stabiilimpi ja aina parempi tulla irtisanotuksi useamman vuoden työsuhteesta kuin lyhytaikaisesta :D
PoistaTotta, ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta LinkedIn on myös paljon muuta kuin pelkkä rekrykanava, käytän sitä itse yritystiedotukseen, myös rekryihin yrityksen profiililla, mutta henk.kohtaisesti koen että se on tavallaan ammatillinen FB, jossa on hyvä että tuttuina on nykyisten partnereiden ja työ- ja vapaa-ajankin tuttujen lisäksi vaikka entisiä pomoja, yhteistyökumppaneita yms. Esim olin valmistumisen jälkeen ensimmäisessä työpaikassani "internetkuplan" aikoihin v. 2000 ja nyt on tuttuja Suomen media yms talojen johtopalleilla. Hyvä tuntea niitä tätä kautta vieläkin ja kertoa heille mitä nykyisin teen, vaikken muuten pitäisikään mitenkään yhteyttä - Ihan vaan vaikka pahan päivän varalle ;)
PoistaOnnea työpaikan säilymisestä, hirmu hieno juttu. :)
VastaaPoista-Saffy
Kiitos Saffy!
PoistaUpeata, että lopputulos oli positiivinen vaikka "mörköprosessi" on aika ikävä. Ja onhan se kurjaa niille työkavereille, joille ei niin mukavasti käynytkään.
VastaaPoistaTosi on, ettei työpaikka on tänä päivänä varma. Kyllähän se vakituinen työpaikka ankkuroi elämän tietyllä tapaa ja on kaiken kaikkiaan turvallisempi olo. Helpottaa edes hieman, vaikkei mikään ole "eläkevirka" enää nykyisellään. Itse mietin, että miten tässä käy. Ehditäänkö takaisin Suomeen ennenkuin hoitovapaa loppuu vai mitä on meidän seuraava muuvi?
Työelämä on kyllä nykyisin todella raadollista. Tsemppiä sinne pohdintoihin! Onhan tässä onneksi vielä aikaa ennen kuin noille junnuille nasahtaa se 3v. mittariin...
Poista