MENNEEN MAAILMAN OMENAPIIRAKKA

Isoisoäitini oli kylällä kuuluisa, paitsi siitä, että asioi mopolla pitkin raitteja 80 -vuotiaana, niin myös pöydän ääreen ihmisiä keräävistä keittotaidoistaan. Hän opetti mummilleni jo pikkutyttönä, että kantojen jättäminen tomaatteihin oli laiskan emännän merkki, että pullat säilyivät pidempään pehmeinä, kun taikinaan laittoi ainoastaan keltuaisia ja että valkuaiset vaahtoutuivat nopeammin, kun joukkoon lisäsi ripauksen suolaa. Ja kun jo varhain kiinnostuin ruoanlaitosta, jakoi mummini nämä niksit minulle ja omaan kotiin muuttaessani sain oman keittiöni tukipilariksi isomummini vanhan keittokirjan. Moni asia on muuttunut sitten v. -36, kun keittokirjan ensimmäinen painos julkaistiin, mutta kakut, tortut, kastikkeet ja karamellit ovat yhä parhaimmillaan vanhoilla resepteillä valmistettuina.

Menneen maailmaan omenapiirakka on sovellus kahdesta kirjan reseptistä. Mielikuvituksekkaasti nimettyinä Omenapaistos II ja Omenapaistos III ;)

Pohja:

4dl vehnäjauhoja

100g voita

1dl tomusokeria

1tl leivinjauhetta

1 muna

teelusikallinen hienoksi raastettua sitruunan kuorta

Täyte:

N. 1kg ohueksi siivutettuja omenalohkoja

1,5dl sokeri-fariinisokeriseosta

kanelia

Nypi kylmä voi jauhojen ja sokerin joukkoon. Sekoita joukkoon kananmuna ja sitruunankuori. Painele piirakkavuokaan.

Pyörittele omenalohkot sokeriseoksessa, lado piirakkapohjalle spiraaliksi ja ripottele päälle kanelia maun mukaan.

Paista hieman reilussa 200 asteessa n. 25 min. Tarjoile vaniljajäätelön tai itse tehdyn vaniljakastikkeen kanssa.

Ja kun sulkee silmänsä voi nähdä isomummin käppyräisten omepuiden alla, huivi päässä, yllään yksi kukallisista mekoistaan, keräämässä syksyn omenasatoa talteen...

Kaunista tiistaita!