google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Lasten kanssa Lappiin vaeltamaan

Kahden viikon päästä startataan Lappiin. Tarkoitus olisi vaeltaa Luosto-Pyhä, 4 yötä ja sellaiset 35km. Pikkuhiljaa alkaa jännitys hiipiä vatsan pohjaan. Pärjätäänhän me? Eihän me varmasti unohdeta mitään?   Selvitäänhän me varmasti ruumiillisesti ja henkisesti, ilman suurempia aviokriisejä tai nyrjähtäneitä nilkkoja... ;) Toki kaikki etukäteisvalmistelut on tehty mahdollisimman huolellisesti, luettu alan kirjallisuutta (myös lapsille), tehty tarkkaa varustelistaa ja valittu reitti, jolla kulkee paljon ihmisiä (ja joka ei ole turhan kaukana "sivistyksestä") ja jolla on autiotupia sekä vedenottopaikkoja useampia, tasaisin väliajoin.

Lapsemme jaksavat maastossa kävellä todistetusti n. 8-10km matkan päivässä. Siis niin, että kaikilla on kivaa eikä kukaan ole erityisen puhki. Siitä ollaan siis määritelty matka. Jos vaelletaan 6h päivässä ja aikaa on 5 päivää tarpoa n. 35km tekee se reilun 1km tunnissa. Better play it safe.



4 yön vaellus luonnollisesti vaatii mukaan jo melkoisen arsenaalin tavaraa, joten olennainen osa hyvissä ajoin ennen lähtöä on miettiä, kuka kantaa ja mitä. Mies kantaa luonnollisesti painavinta rinkkaa (85l), minä kannan kantorinkassa Omppua ja rinkan taskuihin saadaan meidän molempien makuupussit (kompressiopakatut luonnollisesti) sekä minun makuualustani ja juomapulloni plus Omppulaisen pullo. Kaulassa meinaan (järkevyydestä viis) kantaa järkkäriäni, koska en vain aio lähteä matkaan ilman kunnollista kameraa. Piste. Esikoinen kantaa junioririnkkaa (todennäköisestä Haglöfsin 30l mallia, sillä toinen vaihtoehto, Fjällrävenin Kajka Jr. osoittautui säädöiltään sudeksi ja pojalle huonosti istuvaksi huolimatta 10l pienemmästä koostaan), jossa on hänen makuupussinsa, makuualustansa, juomapullonsa sekä omat vaatteensa. Keskimmäinen kantaa sitten reppua (jossa lantiovyö ja solki rinnan yli hyvän istuvuuden ja heilumattomuuden takaamiseksi, mikä pidemmällä reissulla on jo tärkeää), jossa on hänen oma makuupussinsa sekä juomapullonsa - ja ehkä muutama lelu ja herkku ;) 




Kohde meinataan saavuttaa puhtaasti julkisilla. Lähdemme 13.7. junalla, joka vie meidät Oulun kautta Rovaniemelle. Rovaniemeltä taas kuljemme bussilla Luostolle (ja vice versa takaisin tullessa). Rovaniemellä vietämme yhteensä kolme päivää. Olemme hankkineet Rovaniemen kesäpassin ja tarkoituksena olisi visiteerata ainakin Santa Sport Spa (heti vaelluksen jälkeen, ah ihanuutta!), Ranuan eläintarha sekä tietysti Santa Park ja Angry Birds puisto. Edullinen majoitus löytyi Rantasipi Pohjanhovista, joka vaikuttaisi olevan lähestulkoon ainoa (ellei ainoa) hotelliketju Suomessa, jossa kolmilapsinenkin perhe voi majoittua normaalihuoneeseen ja lapset vieläpä ilman lisämaksua, mikäli lisävuoteita ei tarvita. Hotelli myös tarjoutui säilyttämään rattaita sekä matkalaukkuamme vaelluksemme ajan veloituksetta, mikä tuo suunnattoman helpotuksen reissuumme. Olisi ollut melkoista lähteä matkaan ilman rattaita ja pelkissä vaelluskuteissa :D








Palaan myöhemmin vielä varustelistan sekä ruokahuollon merkeissä. Kiinnostaako teitä muuten varustelistan suhteen tavaroiden merkit, mihin itse olemme päätyneet? Vai enemmän in general?





Kuvat Lake District, Peak District, Evo ja metsä ;)

10 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa hyvältä! Etukäteissuunnittelu lienee kaiken a ja o! Minua kiinnostaisi lukea teidän käyttämistä varusteista ihan merkkeineen, mutta toki myös itse reissun sujumisesta. Jospa mekin jo loppukesästä/syksystä jotain päivävaellusta päästäisi kokeilemaan :)
    Mahtavaa ja elämysrikasta reissua teille!

    Heppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty toimii monessa asiassa :) Tulen varmasti tekemään reportaasia reissusta, ehkä jopa reissun päältä.

      Me olimme ekalla reissulla viime kesäkuussa, kun Omppu oli 3kk. Tyyppi nukkui lähes koko ajan ja sitten heräsi ruokailemaan - harvinaisen helppoa. Toki hyvin rauhallinen vauva oli kyseessä ja temperamenttisemman tapauksen kanssa olisi varmasti ihan toista...

      Poista
  2. Mahtava ja ikimuistoinen reissu teillä tulossa! Minuakin kiinnostaa kuulla teidän varusteista, itsekin kun ulkoilua tulee harrastettua säällä kuin säällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa, että kaikki menee suunnitelmien mukaan! Uskon kyllä, että mitään ikäviä yllätyksiä ei tule! Pojat ovat kuitenkin kokeneita kävelijöitä ja teltassa on nyt olohuoneessa nukuttu jo useampi yö :D

      Poista
  3. Oho mikä reissu teille tulossa... Nostan hattua. Me taidamme olla enemmän hotellimatkaajia ja mitä mukavampi ts. mitä enemmän tähtiä niin sen parempi. Ehkä lapsille hieman huono juttu tottua vain viiden tähden hotelleihin... :P Mutta me emme vain ole vaellus/eräihmisiä. Mukavampi nukkua hyvässä sängyssä... ;-)

    Seuraan tosi mielelläni teidän matkavalmisteluita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, että kukin taaplaa tyylillään :) Mä voin hyvin kuvitella, että kymmenen vuoden päästä vedetään kundien kanssa jotain haikkaisreissua vaikkapa Etelä-Amerikassa ja sen jälkeen rentoudutaan sitten jossain kivassa resortissa. Molempi parempi taitaa olla meidän perheen valinta.

      Poista
  4. Ihanan kuuloinen reissu. Me ollaan tehty reissuja nyt pojan aikana vain pyörällä ja peräkärryllä, mutta pian voisi alkaa myös patikoimaan. Syksyllä houkuttaisi jo lähteä jotain päiväretkiä kokeilemaan. Lapsi kuitenkin nauttii siitä, että olla yhdessä luonnossa ja siellä saa myös ne arjen kiireet kummasti unohtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa lapset jaksavat kyllä kävellä ihan eri tavalla kuin kaupunkimaastossa. Rohkeasti vain kokeilemaan! Me ollaan aloitettu itse aina ihan lähimetsistä ja sitten siirrytty kauemmas, kun vähän hahmottaa sen, paljonko lapsi jaksaa kävellä. Ja pidemmillä reissuilla oli keskimmäistä varten kantoreppu aina mukana varmuuden vuoksi.

      Olet kyllä ihan oikeassa, että luonnonhelmassa se nollaus onnistuu kaikkein parhaiten. Huomaa, kuinka koko perheellä stressitasot laskee :D

      Poista
  5. Ihanan kuuloinen reissu, olenkin käynyt poimimassa edellisestä blogista vinkkejä pienten kanssa vaeltamiseen, vaikka meillä on siihen "omatoimiseen vaeltamiseen" tuolla 3kk ikäisellä kääröllä vähän matkaa... Me vaellellaan yleensä Alpeilla, joissa korkeuserot on sen verran suuret, että varmaan kovin pieni ei jaksa itse kiivetä pidempiä reissuja. Kuukauden päästä on tarkoitus kuitenkin koettaa, miten tuollaisen mini-ihmisen kanssa sujuu kantoreppuilu +2000 metrissä :D

    Kiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Alpeilla vaeltaminen on yksi haaveista, joka toivottavasti toteutuu jossain vaiheessa...

      Meidän kokemuksemme suurimmista korkeuseroista ovat tällä hetkellä Lake Districtiltä, jossa kiipesimme reiluun 600 metriin. Maasto oli kyllä todella haasteellista ja paikoitellen nousu sen verran jyrkkää, että käsiäkin joutui käyttämään. Nelivuotias kävelyyn tottunut kyllä pärjäsi, vaikka taukoja jouduttiin pitämään. Peak Districtillä tehtiin 10km kierros ja kiivettiin reiluun 500m. Luulen siis, että kun lapsi vähitellen tottuu pienestä pitäen, niin kyllä se onnistuu kohtuullisen pieneltäkin. Ja meillä käytettiin syksyn reissulla nelivuotiaalla valjasreppua, joka oli minussa kiinni - varmuuden varalta, kun korkeuseroja ja kielekkeitä oli.

      Tule sitten kertomaan kokemuksia teidän reissusta! Kiva kuulla miten meni :) Onneksi mini-ihminen ei vielä paljoa painolastia tuo - se ainakin helpottaa tasapainon kannalta haasteellisessa maastossa huomattavasti!

      Poista

Suositut tekstit