google-site-verification: googlea4d8d2b970e9e981.html

lauantai 30. marraskuuta 2013

JOULUKUUN 1. - LUMI

Meillä on käynyt tonttu. Tonttu oli tehnyt voileipiä, jättänyt pienen viestin ja lumiukkovarusteet. Lapset popsivat voikkarit suuhunsa alta aika yksikön ja odottavat nyt malttamattomina, että ulkona valostuu sen verran, että päästään tekemään sitä lumiukkoa.



Tämän päivän teemana on siis lumi. Ajattelin koostaa kalenterin niin, että jokainen yö tämä "Taavi-tonttu" käy keppostelemassa meillä jotain: huomenna se laittaa teinimutanttininjakilpikonnat vaahtokylpyyn ja kehottaa lapsia ja isää suuntaamaan uimahalliin, ylihuomenna Taavi on ryhtynyt taiteelliseksi ja maalannut seinään jouluisen kuvan sekä pyytää lapsia maalaamaan jouluiset kuvat maalla asuville vanhemmille sukulaisille, keskiviikkona Taavi on leiponut yöllä joulutorttuja lapsille aamiaiseksi ja sotkenut siinä samalla keittiön jauhoilla jne. Idea lähti viime vuotisesta kalenterista, johon tonttu kävi myöskin jättämässä viestejä, sekä taannoin sosiaalisessa mediassa kiertäneestä Dinovember -jutusta.



Ei olisi kyllä voinut olla paljon täydellisempää ajoitusta lumisateelle kuin joulukuun 1. Ihan yllä olevien kuvien määrää ei sentään vielä ole (kuvat talvelta 2012), mutta ihan kunnollinen valkoinen lumipeite kuitenkin. Toivotaan, että se pysyy maassa jouluun asti! Sitä on ainakin meillä odotettu varsin kiihkeästi. Itselläkin muistuu mieleen se lapsuudesta tuttu taianomainen riemu, kun ensilumi satoi maahan ja pääsi pyörittelemään lumiukkoja, joihin tarttui sitten maasta kuollutta ruohoa pintaan, ja laskemaan pulkalla, vaikka pohja raapi paljasta maata :D

Kaunista joulukuun 1. myös teille!




P.S. Tänään on viimeinen päivä osallistua kuvausarvontaan, arvonta päättyy klo: 19.00. Kotisivuista tuli paljon kyselyjä ja ne ovat edelleen työnalla, hieman viivyttää se, että odottelemme vielä muutamalta asiakkaalta lupia kuvien julkaisemiseen. Facebook-sivut saimme eilen pystyyn ja sieltä löytyvät yhteystietomme sekä supistettu portfolio, klik.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

XMAS PRESENT DIY: HOBBY HORSES

Ihan ensiksi minun on pakko palata eiliseen postaukseen... Siis wau! Aivan mahtavaa! Siinä tehtiin ainakin jonkin sortin kommenttiennätys sekä kävijämääräennätyskin. Kiitos kaikille aivan mielettömästi! Jokainen kommentti oli arvokas, kaikki pointit on huomioitu ja monelta tullut kannustus ja positiivinen palaute vahvisti vain entisestään sitä tunnetta, että me olemme oikeilla jäljillä ja tämä on hyvä juttu. Kiitoskiitoskiitos! <3

***

Ja nyt tämän päivän postaukseen, joka käsittelee siis keppihevosia :D

Viime vuonna kirjoittelin vanhan blogin puolella siitä, miten pyrimme vähentämään joululahjojen ostoa ja sen sijaan hankkimaan immateriaalisia lahjoja sekä tekemään itse. Itsetehdyissä lahjoissa on ainakin minusta aina jotain hyvin spesiaalia - ja usein myös lapset ovat niistä aivan pähkinöinä, pieniin ihmisiin aitous iskee aina :) Niinpä päätin tehdä lyhykäisen postaussarjan sellaisia diy:ta, jotka on helppo hyödyntää joululahjoiksi tänä vuonna. Nämä kaikki ovat helppoja, max. muutaman tunnin projekteja ja onnistuvat sellaiseltakin, joka ei ole kädentaitojen mestari.

Nämä keppihevoset ovat superhelpot valmistaa ja niissä on helppo hyödyntää ja kierrättää vanhoja materiaaleja. Alunperin askartelin nämä keskimmäisen cowboy-synttäreille ja ne taisivat olla juhlijoiden joukossa melkoinen hitti :) Kukaan ei välittänyt, että ne olivat rouhean kotitekoisia!



Yhteen keppihevoseen tarvitset:
- 1 pienen pyyhkeen, joka on karkeaksi kulunut
- 2 nappia (päältä ommeltavat on helpointa kiinnittää jälkikäteen, mutta tavallisetkin napit käyvät, kunhan muistat kiinnittää ne ennen palojen ompelua yhteen!)
- n. 0,5m ruskeaa narua tai nauhaa
- paksua villalankaa
- n. 1m mittaisen pyöreän puukepin, paksuudeltaan 1,5-2cm (myös esim. vanhan luudan/harjan varsi käy!)
- vahvaa teippiä (itse käytin punaista erkkaria)
- vanua

1. Pese pyyhe kuumassa, mieluiten 90 asteessa ilman huuhteluainetta ja narukuivata, jotta kangas jää mahdollisimman karheaksi.

2. Piirrä vapaalla kädellä kaavapaperille (tai itse käytin ihan vanhaa sanomalehteä tähän puuhaan) yksinkertainen hevosen pään malli. Kiinnitä kaava kaksinkertaiselle pyyhkeelle, piirrä kaava ja leikkaa irti.

3. Neulaa palaset yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele ne yhteen ompelukoneella, jätä alaosaan aukko keppiä ja pään täyttöä varten.

4. Täytä pää ja työnnä keppi alaosasta pään sisään aivan perälle asti, jätä kepin ja kankaan väliin kuitenkin vanua. Teippaa tiukasti erkkarilla kepin varteen kiinni.

5. Tee hevoselle suitset narusta tai nauhasta. Itse tein seuraavasti: kiinnitin turvan ympärille nauhan muutamalla pistolla ja sen jälkeen solmin nauhaan turvan molemmin puolin kiinni pidemmän nauhan, jonka kiinnitin pään taakse myöskin muutamalla pistolla. Hienommatkin suitset olisi varmasti voinut tehdä, mutta nuokin ajavat tarkoituksensa :D

6. Kiinnitä nappisilmät pään molemmin puolin.

7. Kiinnitä harja seuraavasti: ota isoon neulaan paksua villalankaa n. 0,5m, vedä lanka läpi kaksinkertaiseksi ja työnnä neula läpi pään yläosasta, solmi villalangat tuplasolmuun tiukasti päätä myöteen ja leikkaa lanka katki niin että saat neulan irti, toista niin monta kertaa että harja näyttää hyvältä (= sopivan tuuhealta) langan pituuksia vaihdellen.



To make one very easy hobby horse you'll need:

- one small old towel that has worn rough
- two buttons for the eyes
- half a meter of robe or ribbon for the reigns
- some thick wool yarn for the mane
- one round wooden stick approx. 1m in length and 1,5-2cm thick
- strong tape to attach the head onto the stick
- stuffing for the head

Step 1: Wash the towel in a very hot temperature without fabric softener and let it dry by itself so that the material remains rough.

Step 2: Freehand a horses head on a piece of paper (I simply used an old newspaper for this project), use it as an sample to draw on the folded towel and then cut out the shape so that you'll have two pieces.

Step 3: With pinpoint needles attach the two pieces together right side against each other and sew them together leaving a small hole in the bottom for stuffing the head and for attaching the stick.

Step 4: Stuff the horses head and attach the stick by pushing it all the way up to the tallest part on the horses head leaving a small amount of stuffing in between the stick and the fabric. Firmly tape the head onto the stick.

Step 5: Make the reigns. Mine didn't come out that great so you might figure out a better way of making these but here's what I did: first I attached a shorter ribbon around the horses mouth with a few stitches then I tied a longer ribbon on to it on both sides of the mouth and also finished with a couple of stitches on the back of the horses head so that it would hold still (this would be covered by the mane later on).

Step 6: Attach the eyes on both sides of the head.

Step 7: Make the mane: use a thick wool yarn, about 0,5m in lenght and a thick needle, pull the yarn through the needle so that you have two cords of the yarn hanging from the needle, now pull the needle through the top of the head and stop when you're about half way. Then make two very firm knots and cut the yarn on the needle end to free the needle. Do this as many times as you need to so that the mane looks good (mine needed 20 times), change the lengths a little bit - it looks a lot better in the finished result!

tiistai 26. marraskuuta 2013

PICTURE PERFECT & ARVONTA




Millainen on täydellinen perhekuva? Sellainen, jossa perhe posaaraa valkoista taustaa vastan, pepsodentit vielä suupielissä vaahdoten, yllään vaatteet joita käytetään vain juhlapäivinä. Vai kuva, johon on taltioitunut pala aidosta hetkestä, joko luonnollisesta syntyneestä tai hienovaraisesti ohjaillusta?






























 



Minulle onnistunein kuva, on sellainen, joka herättää fiiliksen: ”Hei, tuossa ollaan me!”. Kuva tuo kirkkaana mieleen muistoja, kuten: ”Ainiin, Liljalla oli tuolloin tapana suipistaa suutaan tuolla suloisella tavalla.” tai ”Tuo on se paita, jota Joona ei riisunut viiteen päivää.” Luonnollisesti on perheitä, jotka eivät automaattisesti syty ilmiliekkeihin kameran edessä (väittäisin, että näitä on jopa enemmistö asiakkaistamme), silloin kaivataan hienovaraista ohjausta. Näissä tilanteissa on tärkeää lukea sitä perhettä - mikä sopii juuri heille. Aitoja kuvia ei saada lätkäisemällä jokaiselle kuvattavalle sitä samaa pakettiposeeraustusinaratkaisua. Ja lapsista ei saa hyviä kuvia ellei heitä saa rentoutumaan - ja tämä usein tarkoittaa sitä, että ensin pitää voittaa heidän luottamuksensa, tulla pois sieltä kameran takaa ja tutustua myös siihen pehmolelukaniin, jota lapsi kainalossaan kantaa.


Minulle ja Jerelle kuvaaminen on intohimo. Me haluamme tarjota asiakkaillemme aitoja, omaperäisiä ja erityislaatuisia kuvia. Kuvia, jotka ovat yhtä yksilöllisiä kuin perhe itse. Paljon luvattu? Ehkäpä. Mutta me uskomme, että vain lupaamalla paljon, voimme tehdä jotain mahtavaa. Ja tätä lupausta lunastamaan syntyi Lumo Photography – yhden ammattivalokuvaajan ja yhden innokkaan visualistin yksilölliseen lifestyle-kuvaukseen erikoistunut yritysvauva.
 
















Palatakseni alkuun, millainen on siis sinusta täydellinen perhepotretti? Mitä ominaisuuksia toivot lapsestasi otetulta kuvalta? Olisi mahtavaa kuulla ajatuksianne!

Ja siitä arvonnasta: arvon nyt siis kaikkien blogini lukijoiden kesken 1,5h kuvaussession Lumo Photographyn tiimin kanssa. Luonnollisesti jokin sijaintirajoitus on pakko laittaa ja tällä hetkellä liikumme joustavasta n. 100km säteellä pk-seudusta. Toki kuvausta on mahdollisuus sopia loma-ajoille, mikäli voittaja tulee muualta ja liikkuu pk-seudulle päin lomillaan. Yleisesti ottaen toimimme kuitenkin me tulemme sinun luoksesi –periaatteella, sillä olemme huomanneet, että aidoimmat kuvat saadaan perheen omalla reviirillä: kotona tai muussa merkityksellisessä paikassa. Kuvaamme esimerkiksi vastasyntyneet omassa kodissaan lämmittävän lampun alla vaikka heti synnäriltä kotiuduttua. Ja missään nimessä emme kuvaa vain lapsiperheitä, vaan myös pariskuntia ja lemmikkieläimiä – sinun elämääsi.

Osallistuaksesi arvontaan sinun ei siis tarvitse kommentoida mitään (ellet sitten ole blogini lukija ja ehdottomasti halua olla osallistumatta arvontaan), mutta toivon saavani teiltä ihan aitoja vastauksia yllä oleviin kysymyksiin. Arvonnan suoritan 1.12.13 ja voittajan julkistan blogissa heti seuraavana päivänä. Onnea siis arvontaan! Olisi mahtavaa tulla kuvaamaan juuri sinua! Lupaan, että siitä tulee tosi nastaa!

(Oikeudet postauksen kuviin omistaa Lumo Photography).

P.S. Onnistuin muokkausyrityksen yhteydessä poistamaan tämän alkuperäisen tekstin ja kirjoittamaan kokonaan uuden, pahoittelut niille, jotka ehtivät jo kommentoida – olisi mahtista, jos jaksaisitte tehdä niin uudestaan J )


ARVONTA ON SULKEUTUNUT! ILMOITAN VOITTAJAN HUOMENNA!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

VIIKON VEGE: LÄMMIN KVINOA-PINAATTI-VUOHENJUUSTOSALAATTI


4:lle

3dl GoGreen kvinoaa
pari markettipakettia tuoretta pinaattia
1 rasia miniluumutomaatteja
1prk GoGreen kikherneitä
1 salottisipuli
valkosipulia maun mukaan
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
pehmeää vuohenjuustoa

Laita kvinoa keittymään paketin ohjeen mukaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen, levitä tomaatit uuninpellille, töki haarukalla niihin reiät, pirskottele päälle oliiviöljyä ja laita uuniin. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota oliiviöljyssä isossa kasarissa, kun kvinoa on melkein kypsää, lisää ensiksi kikherneet kasariin lämpiämään, lisää sitten huuhdeltu pinaatti ja pyöräytä pari kertaa kasarissa. Lisää kvinoa, mausta. Lisää lopuksi tomaatit, annostele lautasille ja murusta päälle vuohenjuusto. Nauti heti.


SUNDAY LOVE

Joskus sunnuntait ovat kuin kuvakirjasta.

Lähikauppa-Lidlistä löysin välimaasto-amarylliksia. Not bad.

Aamukooma taltutetaan kahvilla, mutta neulomusten kaveriksi valitsen aina teen...

Tästä unelmanpehmoisesta merinovillalangasta valmistuvat ainakin yhdet villapöksyt, yksi kypärämyssy sekä mahdollisesti lapaset.



Villapöksyt in the making - niihin tulee keltaiset resorit.

Sateenkaarikaulahuivi pienimmälle?

Puistoon ja satamaan.


Omppu päätti, että aasit olivatkin poroja. Vain pukki puuttui...

Donkey ride.


Mitä olisi ulkoilu pirteässä pikkupakkasessa ilman kermavaahtokaakaota?


Vielä katsomaan laivoja ja sitten kierros luontopolulle...
Metsässä oli jo talvi...
Luke pienokainen ;)



Omppupomppu-viliskantti jähmettyneenä tuijottamaan jälleen yhtä huurteista puunrunkoa :D


Tuijotuskisa otos XXV

Nopulla on mietintämyssy päässään patsaan perimmäisestä tarkoituksesta ja antamasta viestistä...

Yksi patsaista - jotenkin nämä betonimöhkäleet olivat vieläkin vaikuttavampia huurteisen metsän keskellä...

Jos saisin valita, saisimme jokaisena sunnuntaina miehen kanssa loikoilla kainalokkain sängyssä ekstrapuolituntisen, kun isoveljet ovat ottaneet pienimmän viereensä sohvalle vilttien alle katsomaan Disney-leffaa, saisin aamupalan jälkeen neuloa rauhassa hyvää teetä hörppien miehen leikkiessä lasten kanssa, päivällä suuntaisimme jonnekin kivaa paikkaan kävelylle - kauniissa auringonpaisteesa, tottakai, minä saisin aina olla prinsessa, jota kolme rohkeaa ritaria pelastavat ja kuiskailisimme miehen kanssa toistemme korviin siirapinmakeita rakkauden tunnustuksia ritareiden punoessa jälleen yhtä pelastusoperaatiotaan. Illalla takassa palaisi tuli ja kaikki olisivat onnellisia.

(Noniin, lapsiperheen realiteetit huomioon ottaen tämä ei toki läheskään aina toteudu. Mutta silloin, kun se käy toteen, jaksaa sen voimin taas aika monta katastrofaalisen aikaista herätystä, lasten tappelua ja isin ja äidin välistä eripuraa).

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Suositut tekstit