ARJEN ENKELIT

Meidän kotiimme liihotti oikean elämän arjen enkeli elokuussa. Tai oikeammin palkattiin. Tämä arjen enkeli oli 23 -vuotias pienen tyttären äiti, jonka tehtäväksi annettiin hakea koululainen koulusta, auttaa tätä tekemään läksynsä, laittaa tälle ruokaa ja pitää yleisesti seuraa vanhempien työ- ja koulupäivien venyessä pitkiksi. Arjen enkeli teki kuitenkin aina vähän enemmän: vahti yhtä lapsista tämän ollessa flunssassa, että toiset pääsivät sovitulle patikkaretkelle, kuljetti koululaista useita kilometrejä skeittipuistoon (ihan vaan koska), vahti lapsia, kun äiti oli kipeä tai kävi kaupassa, kun tiesi vanhempien tulevan myöhään kotiin. Eilen eräs flunssainen äiti saapui kaupasta kotiin löytäen kodin siistinä, imuroituna, astianpesukoneen tyhjennettynä ja täytettynä  - arjen enkeli oli pyörähtänyt paikalla. Ikinä arjen enkeli ei nostanut tekojaan jalustalle, mutta hänet kohdanneet ihmiset kiittivät kyllä onneaan jokainen hetki.

Olen aina miettinyt, mikä saa toiset ihmiset pysähtymään aina silloin, kun riittävyyden mittari tulee täyteen ja toiset tekemään aina vielä vähän. Miksi toisilla on niin herkät vaistot, että he lukevat rivien välistä juuri sen, mitä toisen sydän huutaa ja vastaavat siihen ilman, että toinen edes pyytää. Oikeasti en tiedä, mitä me teemme sitten joskus, kun arjen enkeli meidät jättää. Ja jo nyt mietin, että kiitokseni eivät ikinä riitä kuvaamaan sitä, mitä mä oikeasti olen jokaisesta teosta tuntenut: nähdessäni esikoisen loistavat silmät, kun hänet oli viety koulun jälkeen skeittipuistoon heti, kun edellisenä viikonloppuna hän oli kauan odotetun scootin lahjaksi saanut, keskimmäisen onnelliset kasvot (ja sisälläni leviävän lämmön), kun hänet kutsuttiin yksinään arjen enkelille kylään ja vinkaten lisättiin "että äiti voi olla vähän aikaa ihan yksin" tai tuntiessani sen valtavan helpotuksen, kun minun ei kipeänä ja väsyneenä täytynytkään tarttua imurin varteen tai alkaa tyhjentämään astianpesukonetta.


Vähän erilaisia arjen enkeleitä valmistuu seuraavasti:

(Kopsasin tämän päivän postaukseen kuvat sekä askarteluohjeet surutta entisestä Kotikumpu-blogistani :D  )

Kuvien enkelit valmistuivat siis oikeasti viime joulun alla kierrätysmateriaaleista: vanhan kirjan sivuista (alkuperäiset Tuhannen ja yhden yön tarinat, jotka ovat way too eksoottisia lapsille tai edes itsekseen luettavaksi ;) ), hukkapalasta tapettia, ja Eco Heartin kierrätyspuuvillalangasta. Lisäksi tarvitset sakset, liimaa, kiiltokuvia tai lapsen kuvia sekä ympyräisen muotin (kuten esim. Life Factoryn tuttipullon rinkulan :P ).

1. Taittele paperi haitariksi leveyssuunnassa, riippuen paperin leveydestä, joudut ehkä liimaamaan kaksi paperia yhteen, kuten itse tein käyttäessäni kapeita kirjan sivuja.

Ei kannata ottaa stressiä jos lasten taitoksista ei tule niin yksi yhteen, hienoja niistä tulee silti!

2. Solmi naru n. 3/4 kohdasta haitarin ympärille.

 3. Leikkaa tapetista tms. paperista ympyrä. Tähän voisi käyttää kuvioleikkuria tms., mutta itse käytin Life Factoryn tuttipullojen rinkulaa ja piirsin ympyrämallit, jotka sitten leikkasimme irti - jos lapset leikkaavat itse, ei ympyröistä kannata tehdä liian pieniä.

Pikku N. kiinnittää kiiltokuvaa kieli poskella.

 4. Kiinnitä ympyrän keskelle lapsen valokuva, enkelikiiltokuva tms.

 5. Leikkaa haitari yläosasta keskeltä kahtia ja kiinnitä liimalla sivuille "siiviksi", liimaa "kasvot" siipien keskelle. Tätä olisi tietysti voinut vielä koristella lisäämällä esim. glitteriliimaa kasvojen reunuksille, mutta me jätettiin nämä simppeleiksi ja vältyttiin näin glitteriövereiltä, joihin lasten kanssa usein päädytään...


Samalla valmistat myös simppelin paperiketju-garlandin (tai miksi sitä nyt voisi kutsua?), joka oli viime vuonna kuusessa oikein kiva ja jollaisia ajattelin tänä jouluna askarrella enemmänkin...

Niin kornia, että sitä täytyy rakastaa! :D

Eläköön arjen enkelit!